16.9.2017

Kivikiilojen käyttö

kiven halkaisu kivikiiloilla

Pääsimme testaamaan kivikiiloja, kun meitä pyydettiin halkaisemaan hankalassa paikassa oleva kivi.

Kivikiilojen käyttö lyhyesti

  • Kaiva kivi reunoja myöten esille
  • Poraa kiveen reiät poravasaralla
  • Aseta kiilat reikiin
  • Kiristä kiiloja vasaralla, kunnes kivi halkeaa

Hanki 16 milliset kivikiilat ja kiviporavasaranterät. Kaiva kivi reunoja myöten esille, muuten maa estää kiveä halkeamasta. Poraa poravasaralla n. 10 cm välein 10-15 cm syviä reikiä, siihen suuntaan kuin haluat kiven halkeavan. Aseta sen jälkeen kiilat reikiin. Kiristä kiilat vasaralla eli vasaroi kiiloja vuorotellen syvemmälle. Kiven halkeamisen kuulee ennen varsinaista halkeamista, kun vasaran lyönneistä alkaa kuulua kimakampi ääni. Äänen muututtua tarvitaan enää muutama lyönti, jonka jälkeen vasaroinnin voi lopettaa ja odottaa kiven halkeamista.


Huomioita kiilojen käyttöön


Nurmikosta pilkottavat kivet yms luonnon kivet vaikea saada halkeamaan haluttuun suuntaan, koska niissä on usein valmiiksi halkeamia.

Kivikiiloilla voi koettaa napata nurmikosta pilkottavasta kivestä osa pois. Tällöin ei tarvita etanadynamiittia tai räjäyttäjää, vaan homma hoituu omin avuin.

kivikiiloilla kiven halkaisu

Kuvissa oleva kivi halkaistiin ja palat siirrettiin riihen seinustalle. Nykyisin kivenmurikat palvelevat penkin jalkoina. Poravasaran saimme lainattua tutuilta ja pian saatamme joutua lainaamaan sen uudelleen ja kaivamaan kivikiilat esille.

9.9.2017

Kokemus tolppakengistä


Tontillamme kasvoi puu, joka oli vuosia aiemmin kuollut pystyyn ja uhmannut siitä lähtien myrskyjä. Syksyisen Kiira-myrskyn kaadettua seudullamme puita päätimme kaataa puuvanhuksen. Tämä puu olisi kaatuessaan uhannut rakennuksia, sähkölankoja ja ohikulkijoita joten emme voineet ottaa riskiä sen kaatumisesta.

Odotimme kaatohankkeen kanssa Miinan kesätöiden päättymistä ulkomailla ja hänen Suomenlomaansa. Halusimme tarjota hänelle ja hänen brittivieraalleen elämyksen. Miina oli aiemmin kesällä käynyt vieraan kanssa aikuisten kiipeilypuistossa, jossa ihmiset kiipeilevät erilaisia puihin rakennettuja ratoja pitkin. Tämä jatkoi samaa teemaa, vaikeusaste vain koveni.

Kaj sai kaveriltaan lainattua tolppakengät, joiden avulla kipuaminen kuuseen kävi joutuin. Tai siis niin ajattelin kaikkien Kajn kertomien tarinoiden perusteella. Hän on kivunnut tolppakengillä puuhun jos toiseen ja vyöllä on välillä roikkunut käynnissä oleva moottorisaha tuomassa lisähaastetta.



 Nopeasti kävi ilmi, ettei tolppakengillä kavuta puuhun nopsaan. Ensinnäkin kuuset ovat hyvin oksaisia ja turvallisin tapa kiivetä puuhun on olla irrottamatta turvaköyttä. Tämä puolestaan vaati oksien pois sahaamista. Tällä kertaa homma tehtiin perinteisesti käsisahalla.


Tässä vaiheessa katsojat katsoivat touhua ymmärtämättä miten rankkaa pelkästää tolppakenkillä seisominen on. Homma näytti helpolta ja kevyeltä. Aikanaan Kaj pääsi tarpeeksi korkealle sitoakseen puuhun kaatoköyden ja laskeutui alas.

Seuraavaksi puimme nuoret vuoronperään työhaalareihin ja vyötimme heille turvavyön vyötäisille ja tolppakengät jalkoihin. Kumpikin sai vuorollaan todeta, että kovaksi kuivunut puu on kovaa. Tolppakenkien piikit eivät todellakaan uponneet puuhun helpolla. Pelkästään tolppakengillä puussa seisominen vaati koko kropalta työtä.

Nuoret selviytyivät kiipeämisestä hyvin, mutta molemmille valkeni, ettei kyseessä ole helppo ja mukava tapa päästä korkeammalle. Tolppakengät ovat tottumattomalle haastavat käyttää ja turvaköysi paljon turvattomampi, kuin kiipeilypuistossa.



Loppu puunkaato meni simppelisti; vedimme Miinan kanssa samaa köyttä kirjaimellisesti Kajn sahatessa puun katki. Puu kaatui sinne minne piti ja siitä tehtiin pitkiä tukkeja tulevia rakennushankkeita varten. Vieras auttoi Kajta raahaamaan pitkät tukit tukkisaksien kanssa pinoon. Miina kantoi ne lyhyemmät, paksut ja painavat tyvipään palat pinoon.


Ihana rakas jääräpää tyttäreni oli viettänyt töiden vuoksi aiemmat kaksi kuukautta tekemättä mitään liikunnallista. Likka sitten luuli tukkien painavuuden syyn olevan huonokunto, eikä edes harkinnut niiden olevan oikeasti raskaita. Onneksi tekniikka, sisu ja peräänantamattomuus sekä hyvä tuuri estivät mitään vahinkoja tapahtumasta.

Loppujen lopuksi urakka oli nopea porukalla. Harmi, että nuoret asuvat niin kaukana, sillä tuolla nuoruuden innolla ja voimalla remonttimme etenisi aivan eri vauhdilla.


Ja viimeisenä vinkkinä, köyttä on mukavampi vetää, jos siinä on kapula, josta pitää kiinni. Tämä rikki mennyt talouspaperirullateline oli mainio apuväline aiemmassa kaatourakassa.

6.9.2017

Syysvaatteita kirpputorilta


Tavaroiden vieminen kierrätykseen on vain yksi osa kierrättämistä. Toinen osa on tavaroiden hankkiminen kierrätettyinä. Olemme saaneet tai ostaneet käytettyinä kaikki vauvan vaatteet. Tai jos ollaan rehellisiä, niin muutama poikkeus on: Yksi body, kahdet kestovaippojen kanssa käytettävät villahousut, lahjakortin lunastus ja olikohan vielä muuta?

Me hankimme vauvalle kaiken mahdollisen kierrätettynä, vaunuista syöttötuoliin. Ja tämä on ollut helppoa, sillä lähipiirissä on ollut sopivan ikäisiä lapsia, joilta on jäänyt vaatteita yli. Meiltä vaatteet ovat jatkaneet matkaansa seuraaviin koteihin tai palautuneet takaisin alkuperäisiin koteihinsa.

Vaatteita ja tavaroita on tähän asti tarjottu meille ja olemme päässeet niiden suhteen helpolla. Nyt ensimmäistä kertaa kerkesin kaipaamaan asioita, joita meillä ei ollut. Viileä loppukesä vai pitäisikö tätä kutsua jo alkusyksyksi, on pakottanut miettimään pikkuisen vaatevarastoa uudella tavalla.

Pikainen pyörähdys Marskin muksujen kirpputorilla ei juurikaan keventänyt kukkaroa, mutta saimme ensi hätään syysvarusteita. Rukkaset kahdessa eri paksuudessa, töppöset (eri kuin kuvassa), tarranauhalla varustetun kaulurin, villaneuleen ja pehmokirjan. Kaikki tulivat tarpeeseen.


Pikkuinen ei enää ole niin pikkuinen, vaan hän haluaa touhuta. Tällä hetkellä suurta huvia on istua omalla istuinalustalla ja repiä nurmikkoa tai kaivella hiekkaa. Samalla saatetaan ohimennen maistella omat varpaat, niin että sukat kastuvat. Tai sitten ne sukat kiskotaan irti. Iltaisin alkaa olla jo viileää, joten tarvitsimme hänelle jalkoihin töppöset ja pian on tumppujen aika.


Silloin kun pieni ei touhua maassa tai tyydy leikkimään rattaissa on hän tiiviisti menossa mukana. Kantorepussa on lämmin, kun kantajan keho lämmittää. Mutta repussa ei enää voi olla kesäisen kevein vaattein, vaan jalat, kädet ja pää pitää jo vaatettaa syystuulia vastaan.


Vaikka joudumme hankkimaan osan syys- ja talvivaatteista itse, niin olen äärimmäisen tyytyväinen saatuamme ystävältä seuraavan koon ihanasta merinovillahaalarista, jota rakastin viime kevään. Ruskovillan ihanuus suojaa pikkuista tänäkin talvena.


Tämä on oikeastaan jännittävää. Nyt kun pian emme saa vaatekasseja tutuilta, niin alamme itse valitsemaan pienelle vaatteita. Pian hän pukeutuu meidän makumme mukaan. Paljonkohan hänen tyylinsä tulee muuttumaan? Onneksi pian koittaa aika, jolloin hän itse osaa kertoa mitä haluaa päälleen pukea ja pääsemme taas valinnan vaikeudesta ;)

Nyt vastaanotan mieluusti tiedot Helsingin parhaista lastenvaatekirppareista. Emme kaipaa välttämättä merkkivaatteita, myöskään epämääräiset postimyyntivaatteet tai keinomateriaalit eivät ole juttumme. Mistä löytäisimme etsimämme?

2.9.2017

Puutarhuri omenapuita ja tuija-aitaa leikkaamassa

Leikattu tuija-aita


Palkkasin puutarhurin, vaikka en olekaan Desperate housewife. Puutarhureiden käyttö on minulle tuttua amerikkalaisista sarjoista. En uskonut koskaan olevani tarpeeksi varakas moiseen luksukseen. Pohdittuani asiaa tarkemmin tajusin olevani väärässä. Ensinnäkin omenapuumme ja tuija-aita kaipasivat hoitotoimia pysyäkseen hengissä ja kauniina. Toisekseen puutarhurin palvelut eivät olleet verovähennyksen jälkeen kalliita, päinvastoin.

Aloitetaan omenapuista. Ostaessamme tuvan saimme kehuja omenoiden mausta ja väitteet olivat oikeassa. Omenat olivat herkullisia. Omenapuut sen sijaan olivat kokeneet kovia. 


omenapuut kaipaavat leikkausta
Omenapuut ennen leikkaamista

Kuvassa vasemmalla ollut omenapuu oli kallistunut vahvasti ja viime syksyn omenasato väänsi sitä lisää. Ensiavuksi sidoimme sen kiinni kuuseen. Ilman tätä toimenpidettä olisi puu kaatunut. Kaikista viisainta olisi silloin ollut poistaa puusta kaikki omenat, mutta omenoille ahneina emme tulleet ajatelleeksi tuota vaihtoehtoa.

Halusimme ehdottomasti koettaa säästää tämän omenapuun ja annoimme puutarhurille vapaat kädet tehdä kaikkensa puun pelastamiseksi. Ymmärsimme, ettei puu ehkä kestäisi leikkausta ja että sen juuristo on voinut kärsiä liikaa sen suuresta kallistumisesta. Lisäksi näin suuri leikkaus vie sadon useammaksi vuodeksi, puun laittaessa voimansa toipumiseen.

Mietimme myös puun korvaamista toisella, mutta päädyimme leikkaamiseen koska:
  • Omenalajike oli maukas syönti- ja mehuomena
  • Puun juuristo on vahva
  • Puu soveltuu kasvuvyöhykkeellemme
  • Vanhan omenapuun paikalle, ei pitäisi istuttaa uutta
  • Vanhat omenapuut ovat kauniita


Leikattu omenapuu

Leikkaamisen jälkeen omenapuun painopiste muuttui täysin. Jos jatkamme leikkaamista samaan tapaan, ei puu ole vaarassa enää kaatua. Omenapuu madaltui huomattavasti ja nyt siitä on helpompi poimia omenoita. Tosin sanottakoon, ettemme olisi missään nimessä leikanneet puusta tällätavoin korkeutta pois, jos se ei puun pelastamiseksi olisi ollut välttämätöntä.

Toinen kohde oli tuija-aitamme. Tuija-aitamme on kartiotuijaa eli Brabant-tuijaa. Se soveltuu hyvin aidaksi ja kasvaa jopa 5-7 metriä korkeaksi eli aivan liian korkeaksi pihaamme. Pyysimme puutarhuria leikkaamaan korkeimmasta aidastamme liiallisen korkeuden pois- Korkeuden lisäksi pyysimme häntä kaventamaan leveäksi kasvanutta aitaa.

Tuija-aita ennen leikkaamista

Ylläolevasta kuvasta näkyy, että komein tuija-aitamme oli komea ilman leikkausta. Se vain oli liian korkea ja kasvoi kokoajan korkeutta. Lisäksi se oli hitusen liian leveä. Pelkäsin sen pian varjostavan itse itseään ja muuttuvan ruskeaksi. Mikään ei valmistanut minua siihen, millainen kaunotar aidasta kuoriutui.

Aita kapeni huomattavasti antaen tilaa ympärilleen. Lisäksi siitä tuli tuuheamman ja kauniimman näköinen. Loppusilauksen aita sai, kun kitkin sen juurelta vuohenputket ja laitoin niiden tilalle hamppukatetta.

hamppukate tuija-aita
Tuijat leikkaamisen jälkeen

Kimmokkeen puutarhurin palkkaamisesta sain tavattuani Kublon, eli Keski-Uudenmaan blogien, puutarhuribloggaaja Lean Pihailo-blogistaja tilattuani häneltä uutiskirjeen.

Syyt palkata puutarhuri

  • Ammattitaito
  • Välineet
  • Ajansäästö
  • Puutarhurin nopeus
  • Verovähennys
  • Helpottaa omaa työtaakkaa
  • Oman tietämyksen lisääntyminen puutarhurilta saaduilla ohjeilla

Paljonko puutarhurin käynti maksoi?

Aikaa puutarhurilla kului meillä 4 1/2 tuntia. Tuntiveloitus oli 45 €, joten maksoimme käynnistä 202,50 €. Lisäksi säilytämme laskun verottajalle kotitalousvähennystä varten. Pihailon sivujen mukaan tuntihinnaksi jää kotitalousvähennyksen jälkeen 22,50 €

Puutarhuri hoiti 3 omenapuun leikkaamisen. Niistä 1 vaati paljon huomiota ja kaksi oli nopeasti leikattu. Lisäksi hän leikkasi 2 tuija-aitaa, joista toinen oli hyvin korkea ja toinen useammassa osassa istutettu eli siinä kasvaa erikokoisia tuijia. 

Säästimme aikaa korjaamalla itse pois leikkuusta tulleet oksat. Toisaalta käytimme paljon aikaa kysellessämme neuvoja erilaisiin pulmiin ja ongelmiin.

Parisataa euroa on ihan mukava kasa rahaa. Toisaalta käyttämällä puutarhuria saimme ehkä pelastettua yhden omenapuun ja vältyimme näin ostamasta uutta. Lisäksi meillä ei ollut itsellämme välineitä tuija-aidan leikkaamiseen. Tämän lisäksi saimme noiden neljän ja puolen tunnin ajaksi käyttöömme puutarhurin vuosien saatossa hankkiman osaamisen.

Leikattu omenapuu
Olimme niin tyytyväisiä Lean aikaansaannoksiin, että olemme alustavasti sopineet uuden käynnin.

Kirjoitus ei ole yhteistyö, halusin kirjoittaa löytämästämme palvelusta, johon olemme olleet äärimmäisen tyytyväisiä.