22.7.2017

Hirvihaaran kartanon keittiöpuutarha


Pääsimme tutustumaan Hirvihaaran kartanon suureen lavapuutarhaan, siihen samaan joka esiintyy upeassa Lavatarhuri-kirjassa. Olen haaveillut paikan näkemisestä jo muutaman vuoden ja tartuin heti tilaisuuteen nähdä se. 

Vierailuajankohta oli toukokuun alussa. Kevät ei ollut siihen mennessä ollut lämpöinen, päinvastoin. Valtaosa lavatarhan kasveista piileskeli joko mullan alla tai kasvihuoneessa esikasvatuksessa. Tämä antoi meille hyvän tilaisuuden perehtyä itse lavatarhaan eli lavoihin ja niiden toteutukseen.


Lavatarha

Hirvihaaran kartano on komea ja toimii nykyisin sekä ravintolana, että hotellina. Se on silti panostanut äärimmäisen kattavaan keittiöpuutarhaan. Tapasimme kartanon puutarhurin Suvi Lehtosen, joka esitteli lavapuutarhaa meille.

Suvi suunnitteli ja toteutti lavapuutarhan perustamisen vuonna 2011. Lehtikuusesta rakennettu lavatarhassa on 200 neliötä viljelypinta-alaa. Tämä ala tuottaa erilaisia kasviksia ja yrttejä kartanon keittiöön. 

Lavatarha on toteutettu lehtikuusesta, joka on arvokas rakennusmateriaali. Toisaalta lehtikuusen ominaisuudet ovat lyömättömät; se sisältää luonnostaan erilaisia suoja-aineita ja sen solurakenne on poikkeava, nämä seikat tekevät siitä äärimmäisen kestävän vaativassa käytössä. Lehtikuusi ei lahoa niin nopeasti, kuin muut puulajit ja se ei vaadi käsittelyä. Näin ollen se on turvallinen materiaali ruoan kasvatukseen.

Ravintolan keittiöpuutarhan kasvivalikoima ja määrät poikkeavat aika tavalla useimmista kotien vastaavista. Etenkin kesällä kartanon ravintola pyrkii hemmottelemaan kasvissyöjät maukkailla vaihtoehdoillaan ja kasvissyöjien lisäksi sekasyöjätkin saavat oman osansa keittiötarhan herkuista. Tämä tarkoittaa valtavaa yrttivalikoimaa ja määrää sekä tiettyjä meillä eksoottisempia kasveja, kuten latva-artisokkaa.


Toukokuun alussa lavat olivat vielä autio näky. Toisaalta tämä aika vuodesta oli todella hyvä lavojen rakenteen tarkasteluun. Suomessa valtaosa vuodesta on aikaa, jolloin lavatarha näyttää juuri tältä; riisutulta ja autiolta. Siksi tämä aika on juuri oikea hetki katsoa lavatarhaa ja miettiä jaksaisiko sitä katsoa tässä kunnossa kuukausia.

Kesän ja syyskesän rehevinä kuukausina lavatarha on komeimmillaan ja siitä näkee silloin eniten kuvia. Valitettavasti kukoistuksen aika on lyhyt. Tosin lavatarhassa se on pidempi, kuin avomaalla. Lavatarhan pidempi kasvukausi johtuu sen korkeudesta; multa lämpenee nopeammin ja lämpötila on lavassa avomaata korkeampi. Tämän vuoksi lavaviljely soveltuu erinomaisesti lämpöä vaatien kasvien kasvatukseen.


Omavaraisuushaaveita

Suvi kertoi, että kevään ja kesän kiireisimpinä hetkinä tämän 200 neliön viljelyalan lavatarhan hoitoon menee 4-6 tuntia päivässä. Hän kertoi, että tältä alalta nelihenkinen kasvispainotteisesti syövä lapsiperhe saisi vuoden ruoat. Ajatus tuntui houkuttelevalta. Aloin jo miettiä omaa lavatarhaa, haaveilla täydellisestä omavaraisuudesta kasvisten osalta. Kunnes aloin ajatella.

Tätä lavatarhaa hoitaa ammattilainen. Jos hänellä menee viisipäiväistä työviikkoa tehdessä 4-6 tuntiin lavatarhan kanssa, niin paljonko minulta menisi? Työpäivän päätteeksi neljä tuntia kasveja hoitaen tuntuu jo urakalta. Minulla ei myöskään ole kunnollisia esikasvatustiloja ja esikasvatus auttaa varmistamaan runsaan ja monipuolisen sadon näillä leveysasteilla.

Lyhyt kasvukautemme aiheuttaa sen, että sato pitää säilöä talvea varten. Tähän tulisi varata oma aikansa. Säilöntä vaatii oman osaamisensa, työskentelytilansa, työkalunsa ja säilytystilansa.



Parsan kasvatus


Olen haaveillut omasta parsapenkistä ja käynti kartanolla antoi haaveilleni lisäpontta: parsaa voi kasvattaa 3 vyöhykkeellä lautaselle asti. Suvi kasvattaa parsoja sekä multa-, että hiekkalavoissa.  Parsan ja monen muun kasvin kasvatus on lavoissa avomaata helpompaa, sillä lavoissa lämpötila on avomaata korkeampi. 

Omavaraisuutta silmällä pitäen parsan kasvattaminen ei ehkä ole järkevintä, mutta joissain haaveissa herkuttelun halu ohjaa minua vahvasti. Mieti; jos parsa maistuu ihanalta kaupasta hankittuna, matkattuaan päiviä, niin miltä se maistuisi juuri hetkeä ennen keittämistä korjattuna? Voisiko parempaa olla?




Ideoita omaan remonttiin


Olen joskus pyöritellyt mielessäni ajatusta savirakentamisesta, sellaisesta jossa seinät tehdään heinäpaaleista ja ne rapataan savella. En ole tutustunut aiheeseen enempää, mutta nähdessäni oheisen piharakennuksen nousivat vanhat ajatukset taas esille. Tosin tämä kartanon piharakennus taitaa olla jonkin verran tupaamme suurempi eikä istuisi pihapiiriimme. Mutta olisi se silti söpö.



Vielä ennen poislähtöä oli tallennettava kartanon komean autotallin ovet, ehkä me nappaamme noista inspiraation johonkin tulevaan projektiimme? Jos purkaisimme navetan laudoista tehdyn itäpäädyn ja tekisimme näin näyttävän oven siihen? 


Päädyimme kartanon keittiöpuutarhaan saadessamme kutsun Hirvihaaran kartanoon Riesling & Spätburgunder -viikoille ja vierailimme siellä 8. toukokuuta. Tämä kirjoitus ei ole osa tuota käyntiä tai siihen liittyvää yhteistyötä.

Käy ihmeessä tutustumassa Suvin kotisivuun ja blogeihin täältä.

10.7.2017

Koiramäen pajutallilla

Pyörsin kaikki puheeni ja tartuin laina tablettiin ja kuvasin videon. Pahoittelen kuvanlaatua, mutta käykää ihmeessä kurkistamassa mitä kaikkea Tuusulassa sijaitsevalla Koiramäen pajutallilla on tarjota lapsiperheille tai koripajuista kiinnostuneille.

Tavoitteenamme oli nähdä koripajuviljelmät, mutta ne ilmeisestikin sijaitsevat muualla. Onneksi paikassa oli kaikkea muuta mielenkiintoista nähtävää.

Videolla näkyy paitsi pajutilaa ja sen peikkometsää, myös kaksi erilaista pajuaitaa ja pajutunneli. Toki videolla näkyy myös laittautumaton bloggaaja ja pikkuassari kantoliinassa ja taustalla kuuluu kantoliinavideoilla esiintyneen Tinjan komennot :)

Käy katsomassa ja poikkea ihmeessä pajutallilla tukemassa toimintaa.


Tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan toteutin tämän itsenäisesti.

7.7.2017

Neljän neliön huone

Neljä neliötä on aavistuksen suurempi ala, kuin parisänky vie. Neljään neliöön on siitä huolimatta mahdollista saada mahtumaan käyttökelpoisen kokoinen huone.

Neljään neliöön mahtuu hyvin yksi huone. Meillä sama 2 x 2 metriä oleva huone on palvellut saunana, keittiönä, vierashuoneena ja seuraavana siitä tulee eteinen vaatekaappeineen.


Keittiö

Alunperin tila oli sauna, jossa oli samassa peseytymistilat. Saunana palvellessaan tilassa oli vain yksi ovi, joka lasin läpi tilaan tulee luonnonvaloa. Myöhemmin, varsinaisen saunarakennuksen valmistuttua, keittiö siirtyi tuvan nurkasta tähän hulppean isoon tilaan samalla kun siihen puhkaistiin uusi oviaukko tuvasta.

Neljän neliön keittiössä mahtui kokkaamaan hyvin suuremmallekin porukalle, tiskaamaan käsin, säilömään ja leipomaan esimerkiksi sadalle hengelle hääkakun muun ruoanlaiton lomassa. Keittiönä tila oli hämyisä, sillä ulko-oven ikkuna aukeaa itään ja aamun jälkeen siihen ei paista aurinko suoraan. Tämän vuoksi keittiöön viritettiin ensin aurinkosähköllä ja vuosikymmeniä sen jälkeen verkkosähköllä toimivat lamput.

Uusi oviaukko tuvasta keittiöön suljettiin tarvittaessa painavalla verholla, joka piti ruoan käryn pois muusta tuvasta. Verho oli ratkaisuna äärimmäisen toimiva; se eristi käryn, mutta ei vaatinut tilaa, toisin kuin ovi olisi tehnyt.

Keittokomero kaupungissa
Tämän kirjoituksen kuvassa keittiö on juuri ennen purkutöiden alkua. Tässä keittiön versiossa matalat alakaapit on korvattu Ikean keittiölaatikostoilla, joiden sisälle mahtui uskomaton määrä tavaraa. Yksinäisen kattilakaapin vierestä on liesi matkustanut jo aiemmin kaupunki kotiimme. Itseasiassa liesi ei päässyt juuri tilavampiin oloihin, sillä keittokomeromme strategiset mitat ovat 250 x 189 cm joka tekee siitä 4,7 m2 kokoisen. Toisaalta mökin neljä neliöinen keittiö oli vain keittiö, siinä ei koskaan ollut ruokailutila samassa, toisin kuin kaupunki kodissamme.

Vierashuone

Keittiön jälkeen tilasta piti tulla eteinen vaatekaappeineen, mutta kohtalo puuttui peliin. Nostimme aitan vanhan vuodesohvan sateensuojaan vanhaan keittiöön odottamaan uuden omistajan noutamista. Naureskelimme, että nyt meillä olisi ylimääräinen kammari vieraille. Ja niin kävi; saimme sohvalle vieraan. Oli ihanaa saada vieras, mutta harmillisesti emme olleet kerenneet siivoamaan tulimuurista tahroja.

Vieraamme nukkui vuodesohvalla jonka patjojen leveydet olivat 75 cm ja 65 cm, joten sohva ei auki levitettynä täyttänyt aivan koko lattiapinta-alaa. Tosin lattiapinta-alaa oli niin vähän, ettei sillä oikeasti tehnyt juuri mitään.

Vierashuoneena palvellessaan verhot, jotka keittiössä olivat estäneet ruoantuoksun liiallisen leviämisen tupaan, toimivat nyt pimennysverhoina ja estivät samalla vedon ikkunasta.

Sauna

Mökin alkuperäisestä saunasta ei ole jäljellä kuvia, mutta onneksi pääsin kuvaamaan saman aikakauden saman kokoista saunaa. Tässä saunassa ovi omaa suuremman lasin, kuin omamme. 

Saunan lauteet ovat yhdellä sivulla ja niitä vastapäätä on kiuas kuumavesiastioineen. Saunaan mahtuu mukavasti kolme aikuista tai nelihenkinen lapsiperhe.


Katsokaa minkä havainnon tein saunassa: siellä on ylälauteen tukipuu laudetta reilusti pidempi. Ylälauteen kaveriksi voi nostaa keskilauteen ja näin aikaan saada leveän vierassängyn. Samanlainen ratkaisu oli kuulemma myös meidän saunassamme. Eli nyt kun huone toimi juhannuksena vierashuoneena oli se tavallaan palannut takaisin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.


Suomessa on ryhdytty taas tekemään pieniä omakotitaloja ja miksikäs ei. Meillä on kansana runsaasti kokemusta pienissä neliöissä asumista kesämökeillä. Meillä on runsaasti valmiita ratkaisuja ja olemme tottuneet elämään vaatimattoman kokoisissa asumuksissa. Ulkomaisilla Tiny house-liikkeillä on meille vain vähän uutta annettavaa. Niiltä voimme lainata ideat liikuteltaviin koteihin, mutta kesämökkimäisessä asumisessa olemme heitä osaamisessa edellä.

30.6.2017

Puolivuosikatsaus

Vuoden alussa kerroimme mistä aiomme kirjoittaa pääosin vapaa-ajan asunnollamme viettämästä elämästä kertovassa blogissa. Lupasimme kirjoittaa pienimuotoisesta omavaraisuudestamme, nikkaroinnista sisältäen erilaisia kunnostus ja remonttihankkeita. Lisäksi olemme kertoneet niistä lapsiperheen asioista, jotka ovat linkittyneet blogin aiheisiin.


Aloitetaan siis alusta: Joulukuussa kerroimme odotuksesta, laskettu aika oli tammikuussa, mutta pienokainen odotti syntymäänsä helmikuuhun saakka. Vasta huhtikuussa päivitimme blogiin pojan syntymän. Tämä kertoo osaltaan siitä, miten olen tuuminut somen asemaa vauvan elämässä. Esikoisen aikaan tämmöisiä ei tarvinnut pähkäillä. Minulla oli alkuun asiasta tiukempi mielipide, mutta keskustelut esikoisen kanssa ovat saaneet kantani lievenemään. Luonnollisestikin Kajn suhtautuminen asiaan painaa erittäin paljon.


Tällä hetkellä meillä on ollut niukasti blogin aiheisiin liittyen vauvasta kirjoitettavaa. Olemme bloganneet erilaisista tavoista kantaa lasta. Meillä on ollut käytössä trikooliina ja kietaisuristi 2 josta olemme siirtyneet Ergo-kantoreppuun. Seuraavaksi aiomme kokeilla Slipooveri-sidontaa kantoliinalla.

Kantamisen lisäksi olemme kertoneet syistämme pyrkiä käyttämään mahdollisimman paljon kestovaippoja kirjoituksessa, jossa esiteltiin kestovaippojen imujen kuivausteline. Kestovaippailu jatkuu edelleen ja kestot ovat nykyisin käytössä reissussakin. Ainoastaan öisin käytämme kertakäyttövaippoja ja tavoitteena on löytää yöksi sopiva kestovaippayhdistelmä ja päästä kokonaan kertakäyttövaipoista eroon.

Aloimme säästämään raskauden loppuvaiheilla. Tarkoituksena olisi se, ettei pienen tarvitsisi mennä hoitoon aivan heti. Julkaisimme tammikuussa säästötavoitteemme 1 378 € per nenä. Ja kyllä, olemme saaneet rahaa tavoitteen mukaisen määrän säästöön. Rehellisyyden nimissä tuo valitsemani tapa säästää ei sopinut itselleni. Joka viikko eri summa säästöön, se ei vain ole juttuni. Tasasummalla homma toimii itselläni paremmin.


Omenapuusuunnitelmat ovat näkyneet blogissa alkuvuoden aikana. Olemme tällä hetkellä jäljessä pihahommissa, joten saa nähdä kerkeämmekö tänä vuonna istuttamaan puita. Olen aika pettynyt tilanteeseen, mutta minkäs teet. Pihaa pitää myllätä ensin auki, että sen saa sitten kiinni ja sen lisäksi pihasuunnitelma elää sellaista vauhtia, etteivät omenapuiden paikat pysy menossa mukana.

Nikkarointi juttuja on ollut mukavasti: Lavakaulusten käsittely,  tiiligrillin esittely, se aiemmin mainittu kestovaippojen kuivausteline ja sitten kaksi videota, roskakatoksen pohjan valaminen sekä Kotiliesi 30 puuhellan kunnostus. Blogissa oli myös nikkarointi aiheeseen kevyesti liittyvä kirjoitus siitä miten katukiveystä tehtiin Lontoossa.


Kirjoja on käsitelty nyt todella paljon. Luin raskauden aikana paljon ja se näkyi viiveellä blogissa. Kantamiseen liittyvissä kirjoituksissa oli lainauksia kirjoista, joita luin. Niiden lisäksi esittelin pikkuisen kummisedän lainaaman todella kattavan kirjan omenoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Lisäksi esittelin saamiani kirjoja postauksissa Omasta maasta, Tomaatti! -kirja, Unelman omavaraisuudesta ja Elinvoimaa puista. Nyt lukemisvauhtini on hidastunut, joten uusia kirjaesittelyitä tulee aiempaa hitaampaa tahtiin.



Ensimmäisen raskauden aikana uskoin, kun minulle kerrottiin että lievä vastenmielisyyteni ruokaa kohtaan odotusaikana johtuu kehokriisistä ja nuoresta iästäni, koetin kuulemma piilotella raskautta. Nyt toisen odotuksen ajan olotila oli identtinen. Tämän vuoksi oletin odottavani toista tytärtä. Ruoka siis ei uponnut, saatoin joko kokata tai syödä, mutta molemmat yhtäaikaa oli poissuljettu vaihtoehto. Tämän vuoksi ruokablogi Tsajut vietti hiljaiselämää. Pienokaisen synnyttyä se on taas herännyt eloon. Siellä on esimerkiksi peruna-tunnisteen alla paljon ohjeita jotka sopivat tämänkin blogin teemaan.

Blogeissa esiintyneet videot on linkattu tänne YouTube-kanavaltamme. Sinne on tarkoitus tehdä lisää videoita, mutta se on kiire järjestyksessämme loppupäässä. Videot tuntuvat vielä vähän vierailta, mutta asia muuttunee kun niitä saa enemmän tehtyä.

Näillä kahdella blogilla on yhteinen Instagram-tili, joka päivittyy paitsi uusimpien blogipostausten kuvilla niin myös arkisilla kuvilla.



Kesän ajan blogi on hiljaisempi ja palaa tuttuun vähintään kirjoitus viikossa tahtiin syksyllä. Syksylle on tulossa kirjoituksia tehoneliöistä eli ahtaasti asumisesta, lapsiperheen arki alkaa näkyä blogissa aiempaa enemmän ja aion esitellä mitä kaikkea olemme remontoineet. Kirjapino lupaa teille muutamia kirjaesittelyjä ja muutenkin kesä on saanut minut näkemään lukuisia uusia asioita, joista kirjoittaa. Mutta sitä ennen täytyy elää, kokea ja kokeilla, jotta on mistä kirjoittaa :)

Kuulisin mieluusti mielipiteesi kuluneesta puolesta vuodesta tässä blogissa; mikä oli hyvää ja mikä kaipaisi vielä parantamista.