21.10.2017

Varaudu arjen luksukseen


Arki voi olla luksusta, jos vain sallit sen itsellesi. Kaikki lähtee liikkeelle pysähtymisestä. Ensin pitää pysähtyä ja miettiä, mitkä asiat voisivat tehdä arjestasi luksuksen. Ja seuraavaksi mietitään, miten sen voi taata itselleen.

Arvostatko arjessasi piristävää aamukahvia vai rentouttavaa iltateetä? Vai parantaako arkeasi hyvä unikirja tai tunnelmointi kynttilänvalossa? Oli arkeasi parantava asia mitä vain, huolehdi että saat sen varmasti.  

Mikäli nautit laillani aamukahvista, niin pidä kaapissa vähintään yksi kahvipaketti jemmassa. Samaan jemmaan kannattaa tarpeen mukaan hamstrata suodatinpusseja, kahvimaitoa ja sokeria. Ihan vain siksi, ettei aamulla joudu toteamaan kahvin jäävän vain haaveeksi.

Meillä mies varautuu vielä asteen enemmän, hän lataa aikaisten aamujen iloksi kahvinkeittimen illalla valmiiksi. Valmiiksi ladattu kahvinkeitin säästää vain muutaman hetken aikaa aamulla, mutta tuntuu sitäkin paremmalta. 

Sama idea pätee muihinkin arkisiin hemmotteluhetkiin. Jos nautit iltateestä kynttilänvalossa, niin pidä  muutama ylimääräinen pakkaus teetä ja kynttilöitä. Ihan vain sen vuoksi, että ansaitset pienet ihanat hetket.


Viime kuukausina olen saanut jostain oireita ja niiden aiheuttajaksi epäilen lehmänmaitotuotteita. Jouduin hylkäämään tavallisen maidon ja siirryin herkullisen ja samettisen iKaffen käyttäjäksi. Kyseessä on kahviin mainiosti soveltuva kauramaito. Tätä nimenomaista maitoa myydään molemmissa suurissa ketjuissa.

Kunnes koitti se aamu, jolloin olin unohtanut ostaa uutta maitoa odottamaan ja edellisenä aamuna oli mennyt viimeisen tölkin viimeiset tilkat. Päätin suunnata päivään ilman kahvia ja etsiä heti ensimmäisestä kaupasta maitoa.

Maitoa ei löytynyt ensimmäisestä kaupasta, eikä toisesta. Kolmaskin kauppa tuotti pettymyksen ja sain kuulla tukulla olevan vaikeuksia toimittaa tuotetta. Onneksi naapurilta löytyi ylimääräinen tölkki ja aamuni olivat hetkeksi pelastetut.

Heti seuraavan tilaisuuden tullen hamstrasin kaksi tölkkiä maitoa talteen, ihan vain kaiken varalta. Aloittaessani kirjoittamaan tätä postausta piipahdin lähikaupassa ja näin erikoismaitohyllyllä tutun tyhjän kohdan siinä missä iKaffejen olisi kuulunut olla.  Onneksi tällä kertaa kotivarastoa oli täydennetty ja en jäänyt ilman aamukahviamaitoani.


Selviäisinhän minä ilman kahvimaitoa. Arki ilman kahvimaitoa ei ole kamala koettelemus. Se mikä minut laittoi miettimään asioita oli kaupan tyhjä hylly. Jo aiemmin syksyllä törmäsin kaupassa tyhjään hyllyyn etsiessäni hillo- ja marmeladisokeria. Silloin opin, ettei kaupoissa ole mitään varastoja, kaikki tuotteet ovat siinä hyllyssä ja jos ei ole niin on loppu.

Kaupan tyhjä hylly ja tukun ongelmat toimittaa tuotteita sai muistamaan tyttäreni Miinan kertomuksen viime talvelta. Englannissa oli pulaa tuoreesta pinaatista ja parsakaalista Espanjan ja Italian sääolojen vuoksi. Kyseisiä tuotteita säännösteltiin.

Kun jossain päin maailmaa tapahtuu jotain, vaikuttaa se meidän ruokakassimme sisältöön. Viranomaiset suosittavat pitämään kaapeissa ruokaa ja tarvikkeita kolmeksi vuorokaudeksi. Pieni varautuminen on järkevää ja se tekee arjesta myös mukavampaa.


Joka aamuisen maitokahvin lisäksi halusin helpottaa kaupassakäyntejä ja pienentää hitusen ekologista jalanjälkeämme siirtymällä kestotalouspaperiin. Kestotalouspaperi on hieno nimi pienille rievuille, joilla pyyhin vauvan naaman ja kädet sormiruokailun jälkeen. Korillinen riepuja syntyi rikkoutuneista lökäpöksyistä ja muutamasta muusta loppuun käytetystä vaatekappaleesta.

Kestotalouspaperi säästää meidät varsinaisen talouspaperin raahamiselta ja varmistaa sen, että kotona on aina jotain, jolla pyyhkiä pienet kädet. Pienet rievut eivät vie juuri tilaa pyykkikoneessa tai narulla kuivumassa.


Samaa itsensä hemmottelu-teemaa on aiemmin kirjoittamassani Aina mukana pussukassa. Sillä haluan varmistaa saavani hyvää teetä ja sen avulla selviän pienistä haasteista. Aiemmin olen kertonut myös  kuukupin ja kestosuojien takaavan miellyttävän olon kuukautisten aikaan.  Ja pikkuinen käyttää edelleen kestovaippoja. Eli kun saimme roimasti vähennettyä talouspaperin, kertakäyttöisten kuukautissuojien ja vaippojen käyttöä, saimme samalla pienennettyä kaupasta kotiin raahattavien ostoskassien kokoa. Ja pakko tunnustaa, että nautin kun raahattavan tavaran määrä on pienentynyt.

Blogisisareni Emilia huolehti arjen luksuksestaan tekemällä itselleen meikinpoistolaput. Emilian idea on loistava ja juuri sopiva esimerkiksi joululahjaksi ihmiselle, joka haluaa suosia kestotuotteita.


Pienet arkiset hemmottelutuokiot tekevät arjesta juhlaa.
Pysähdy nauttimaan niistä, keskity onnellisiin hetkiin.
Elämämme on pääosin arkea, joten tehdään siitä nautittavaa!


14.10.2017

3 x Kylmäsäilytys ilman jääkaappia


Elämä ilman sähköä tuo mukanaan kysymyksen ruokatarvikkeiden kylmäsäilytyksestä. Keräsin tähän kirjoitukseen kaksi mökillämme käyttämää vaihtoehtoa sekä kolmanneksi Liehtalan museotilalta bongaamani vaihtoehdon.

Aloitetaan siis Liehtalan perunakuopasta. Perunat ja juurekset vievät todella paljon säilytystilaa, seikka jota ei huomaa ajatella silloin kun perunat ja juurekset ostetaan kaupasta vain viikon tarvetta varten. Omavaraistaloudessa perunat ja juurekset on viljelty itse koko talveksi. 

Jos ajatellaan taloudessa kuluvan kilo perunoita päivässä on se viikossa jo seitsemän kiloa, määrä joka ei tavalliseen jääkaappiin mahdu muiden ruokien joukkoon. Ja kuukaudessa tuolla perunakulutuksella tulisi säilöttävää kolmekymmentä kiloa ja niin edelleen. Ja niiden perunoiden lisäksi oman säilytystilansa vaativat porkkanat, mustajuuret, punajuuret, palsternakat ja muut.

Koska en omaa vielä kokemusta perunakuopasta, niin suosittelen lukemaan seuraavan kuvan esittelytekstin aiheesta:


Valitettavasti ylläolevasta tekstistä ei käy ilmi miten paljon perunakuopan varastoja verottivat erilaiset eläimet ja millä keinoin niiden pääsy kuoppaan oli pyritty estämään.


Me käytimme mökillä kylmäsäilytykseen talon pohjoispäädyn alle hauduttua suurta kattilaa. Kattilassa säilytimme sinapit, ketsupit ja muun sellaisen. Juureskellarin virkaa toimitti maahan haudatut kaivonrenkaat, joiden pohjalle oli valettu pohja. Pohjaan oli jätetty reikä veden poisvalumiselle. Lisäksi phjalla oli monesti laudan palat tms pitämässä tavarat irti pohjasta. Kaivonrenkaat oli peitetty puukannella, joka puolestaan oli päällystetty kattohuovalla.

Molemmat ratkaisut olivat hyviä, varjoisa sijainti ja maahan hautaaminen takasivat viileyttä ja kummankin materiaali piti eläimet poissa ruoan kimpusta. Ja kaikki olivat ergonomisesti hyvin epämiellyttäviä käyttää :D

Kaivonrenkaista rakennettu juureskuoppa on purettu ja kattila kaivettu esille ja nostettu vessaan kuivikeastiaksi. Valitettavasti näistä ratkaisuista ei ole tämän parempia kuvia. Tämä näissä arkisissa asioissa tahtoo olla, niitä ei tule kuvattua ja siten dokumentoitua kunnolla.



Aikanaan vietin kesällä aikaa vuokramökillä, jonka kylmäsäilytystila muistutti mökkimme kaivonrengasta ja kattilaa. Tuolla vuokramökillä oli pohjoisrinteeseen haudattu suuret muoviset laatikot. Noiden laatikoiden kansien päälle oli nikkaroitu laudoista ja kattohuovasta. Laatikoiden ympärillä olevaa maata kasteltiin helteellä ja kaupunkireissuilta sinne tuotiin aina uudet kylmäkallet viilentämään.

Näitä kylmäsäilytysratkaisuja yhdistää se, ettei mikään näistä vedä vertoja jääkaapille. Nämä ratkaisut eivät viilennä tuotteita niin tehokkaasti ja nopeasti kuin jääkaappi tekee. Mutta näiden avulla saa jonkun aikaa säilytettyä osan ruoasta hyvänä.

Perunakuopan kuva Liehtalan museotilalta on vanha, otin sen samalla reissulla, kuin kuvasin Liehtalan luontopolulla liekokasveja. Suosittelen Liehtalan lisäksi muitakin museotiloja, niistä saattaa saada ideoita omiin projekteihin.

7.10.2017

Saunatuvan edustan hyötytarha, perustaminen

Remontin edetessä työnalle joutuvat sellaisetkin kohdat pihaa, jotka miellyttävät silmää. Saunatuvan edusta kaipasi muutosta. Maa oli noussut korkealle ja sitä oli saatettu kasata ruusun juurelle. Lisäksi kasvillisuus oli hiipinyt liian lähelle seinustaa. Halusimme liian maan pois seinänvierustalta ja samalla salaojitimme saunatuvan tämän sivun. 

Saunatuvan ehdoton valtiatar oli Juhannusruusu. Juhannusruusu menestyi paikassa hyvin, mutta koska ruusu oli nostettava hetkeksi pois paikaltaan aloin miettiä mitä muuta tälle yhdelle pihan parhaista alueista voisi laittaa.

Tämä itään antava seinusta on pohjoistuulilta suojassa ja jatkuvasti katseiden alla. Juhannusruususta emme halunneet täysin luopua, vaan päätimme pitää sen, mutta antaa sille aiempaa vähemmän tilaa. Seuraavaksi pallottelimme eri kasvivaihtoehtoja ruusun kaveriksi. Koska tupamme pihapiiri on ensisijaisesti hyötytarha, haluamme syötäviä kasveja. 

Saunatuvan edustan istutusala oli pieni, sen syvyys oli 220 cm ja leveys 350 cm, kun seinänviereen jätettiin puolenmetrin ala salaojalle, tai näin luulimme. Hankala maakivi sai meidät siirtämään salaojaa aavistuksen kauemmas seinästä eli istutusala kapeni.

Toisella puolella aluetta on saunatupa ja toisella kulkuväylä, tämän lisäksi suunnittelussa piti huomioida katolta alas tippuva lumi ja jää. Pitkällisen harkinnan jälkeen kasveiksi valikoitui jo olemassa olevan Juhannusruusun lisäksi kaksi pilariomenapuuta ja ruusukvitteni. Näiden juurelle on tarkoitus istuttaa ensi kesänä kuukausimansikkaa pienokaiselle naposteltavaksi.

Puiden varjosta vapautunut juhannusruusu kukki tänä vuonna upeasti. Se oli valkoinen ryöppy vasten punamultaista seinustaa. Valtaisa kukkameri, joka koristi saunarakennuksen.

Ruusun joukossa oli Illakkoa ja kaikenlaisia rikkakasveja. Lisäksi ruusu ahdisteli kasvuun innostuttuaan viereistä alppiruusua. Tästä huolimatta näky oli kesäkuussa upea. Niin upea, että sydäntä särki, koska tiesimme tämän näyn olevan viimeinen.

Rehellisesti sanottuna minua omalla tavallani harmittaa, ettei ensi keväänä ole tämmöistä kukkaryöppyä. Ehkä sen vuoksi täytin tämän kirjoituksen viime kevään kukoistuksella.


Saunatuvan päädyssä kasvaa 2016 loppukesästä istutettu päärynä Tshizhovskaja ja halusimme sen seuraksi omenapuita. Tila rajoitti omenapuiden kokoa, joten päädyimme kokeilemaan pilariomenapuita.

Saunatuvan hyötytarha

  • Pilariomena Dzin
  • Pilariomena Senator
  • Ruusukvitteni Sirius
  • Kuunliljoja
  • Sipulikukkia
  • Juhannusruusu
  • Tulossa kuukausimansikkaa

Saunatupa kevät 2017
Pilariomenapuut saivat tuekseen vahvat seipäät. Istutuspaikka on huolettavan lähellä katolta tippuvia lumia ja toivomme seipäiden vastaanottavan pahimmat iskut puuta suojaten, jos oikein hullusti käy. Ja toinen seiväs on torjumassa ohikulkevia ihmisiä. Tuommoinen puolitoista metriä korkea seiväs saa ihmiset paremmin varomaan kulkemistaan, kuin heiveröinen puuntaimi.


Omenapuiden alle istutin valkoisia ja sinisiä kukkia kevääksi. Juhannusruusu puolestaan sai alleen kääpiötulppaaneita. Kuunliljojen joukkoon istutin punaisia ja valkoisia tulppaaneita. Kaiken päälle varistin hamppukatetta, näin alue erottuu paremmin ja sinne ei tule pompittua vahingossa.

Kevääksi istutetuilla kukilla on tarkoitus olla paitsi silmänilona myös ravita pölyttäjiä ja scillojen tapauksessa ehkäistä myyrätuhoja (niitä ei vielä tähän mennessä ole onneksi ollut).

Viime syksynä aloimme miettimään millaisia omenapuita haluamme pihaamme. Emme tuhlanneet ajatustakaan pilariomenapuille, koska meillä tai lähipiirillämme ei ole niistä kokemusta. Toki olin miettinyt niitä aikoinaan rivitalon pihalle. Nyt toivomme puiden paitsi menestyvän kasvupaikallaan, niin myös tuottavan aikanaan satoa.

Pilariomenapuu Dzin sanotaan muistuttavan maultaan Loboa, omenaa josta pidän. Senatoria taas kehutaan herkulliseksi, seikka jonka toteamista saamme odotella jonkun aikaa. Odotellessa olisin kiinnostunut kaikista pilariomenoihin liittyvistä kokemuksista.

Saunatupa syksy 2017

Pilariomenapuut ja ruusukvitteni on tilattu Hirvensalmelta ja istutuksessa oli apuna maksettu puutarhuri Lea Pihailosta. Ilman puutarhuria olisi tämä homma jäänyt tekemättä, moni muu asia olisi painanut tämän ohi. Nyt saimme saunatuvan edustan mansikoita vaille valmiiksi ja hyötytarhamme laajeni tänä vuonna toisin kuin kerkesin jo pelätä.

Tai kuten kuvasta näkyy, pitää meidän vielä raahata kaikki saunan edustalta löydetyt kivet pois ja jatkaa vanhan kiviaidan kunnostamista. Mutta kasvit ovat nyt valmiina maassa juurtumassa ja odottamassa ensi kesää.  Tästä on hyvä jatkaa urakkaa :)

30.9.2017

Vinkkejä aloittelevalle sienestäjälle ruokasienten keräämiseen


Hei, minä olen Johanna ja minä olen ompeluhullu. Teen käsitöitä päivittäin  ja kirjoitan ideoita muistiin käsityöblogiini. Lämpimästi tervetuloa  kylään Kangaskorjaamolle ammentamaan ideoita persoonallisiin käsitöihin, otahan oma ämpäri mukaan. Sen lisäksi, että olen ompeluhullu, niin syksyisin minusta kuoriintuu marjastushullu. Yritän kerätä kaikki marjat talteen talven varalle meidän kotipakastimeen, mutta eiväthän ne sinne mahdu. Hurjaa vauhtia päätään on nostamassa myös sienihulluus. Juurikin sienien tunnistamisesta ja keräämisestä ajattelin kirjoittaa tämän vieraspostaukseni.

ruokasienten tunnistaminen
Karvarouskun lakin muoto muuttuu vanhetessaan

Innosta pomppien osallistuin Annikka Kujalan / Villiyrtti.fi järjestämälle sieniretkelle. Annikka on luonnontuotekouluttaja ja tutustuttaa ihmisiä sieniin ja villiyrtteihin Oulun seudulla. Annikka on toiminut myös tämän blogitekstin asiantuntijana. Suuret kiitokset Annikalle avusta.Olin niin innoissani sieniretkestä, että keräsin kahtena edellisenä päivänä iltalenkin varrelta kaikki vastaantulevat sienet mukaani. Sienien ohi kulkiessani olen miettinyt monta kertaa niiden nimiä ja voisiko niitä syödä. Torstai-iltana pyöräilin kokoontumispaikalle tyhjä muovisanko tangossa kolisten ja sieniä täysi pahvilaatikko lastenistuimeen kiinnitettynä.

Sieniretkellä opettelimme ruokasienien tuntomerkkejä. Miten tunnistamme tatit, rouskut ja haperot. Näistä aloitteleva sienestäjä saa jo hyvin ruokaa pöytään. Opin että jokaista sienilajia ei ole tarpeen tuntea erilleen, vaan riittää selvittää kuuluuko sieniyksilö tatteihin, rouskuihin tai haperoihin. Näiden sienten tunnistus on helppoa, koska jokaisella sienisuvulla on omat selkeät tuntomerkkinsä. Tattien, rouskujen tai haperoiden joukossa ei ole niin myrkyllisiä lajeja, että ne olisivat hengenvaaraksi. Lievästi myrkyllisiä, pahanmakuisia ja syötäväksi kelpaamattomia sieniä on tässä joukossa muutamia. Joten voit olla huoleti, näitä sieniä syömällä et kuole, korkeintaan voit saada vatsanväänteitä.

tattien tunnistaminen
Tatin lakin alla on pillistö






 

Tattien tuntomerkit


Tatit ovat yleensä kookkaita, jämeriä, muhkeita, paksujalkaisia jättiläisiä. Jos kurkistat tatin lakin alle, niin sieltä löytyy pillistö, joka näyttää aivan pesusieneltä. Pillistön voi irrottaa sormilla, sen alta paljastuu malto eli "sienen liha". Tattien sukuun kuuluu muutama yksilö, jotka olisi hyvä tunnistaa erilleen, sillä ne maistuvat pahalle tai tarvitsevat erikoiskäsittelyn. Kaikki muut tatit voit paistaa pannulla syötäväksi. Etelä-Suomessa on tavattu muutama lievästi myrkyllinen tattilaji, mutta ne ovat todella harvinaisia.


  • Maistuu nimensä mukaisesti sapelle, karvaalle. Voit maistaa pienen palan sappitattia ja sylkäistä sen ulos. Älä niele! Tunnistat kyllä sappimaisen maun.
  • Jalassa on tumma verkkokuvio vaalealla pohjalla. Sappitatin näköislajeilla, herkkutateilla on päinvastoin vaalea verkkokuvio tummemmalla pohjalla.


  • Maku on hyvin pippurinen, mutta voit hyödyntää tatin tulista makua ja tuoda sillä ruokaan tulisuutta.

Punikkitatit


  • Jalka on nukkatupsujen peitossa, ihan kuin ihokarvat olisivat jääneet ajelematta.
  • Kun halkaiset punikkitatin lakin, niin malto muuttaa väriään joutuessaan kosketuksiin ilman kanssa.
Lehmäntatti ja punikkitatit vaativat pitkän, vähintään 15 minuutin kypsennyksen pannulla, muuten niistä voi saada vatsanväänteitä.

voitatin pintakelmu poistetaan
Voitatin pintakelmun voi poistaa ennen valmistusta, koska se on sitkeää.

Rouskujen tuntomerkit

Rouskun lakin alapuolelta löytyvät heltat. Raapaise kynnellä tai veitsellä rouskun helttoja, jos niistä tulee valkoista maitiaisnestettä, niin tiedät että tämä sienilaji on syötävä. Vanhoista rouskuista ei välttämättä tule maitiaisnestettä ollenkaan. Joten silloin on turvauduttava muihin tuntomerkkeihin tai jätettävä sieni metsään. Tämä rouskujen valkoinen maitiaisneste on tärkein tuntomerkki, mutta muitakin tuntomerkkejä toki on. Rouskujen heltat ovat yleensä vaaleita, koska niiden itiöpöly on vaaleaa. Rouskun jalka on juustomaisesti lohkeavaa. Voit sormilla repiä rouskun jalan pieneksi "juustosilpuksi".
Lakritsirousku on lievästi myrkyllinen, sen maitiaisneste on muista rouskuista poiketen veden väristä. Lakritsirousku voi aiheuttaa vatsanväänteitä ja oksentelua.

rouskujen tunnistaminen
Syötäväksi kelpaavan rouskun maitiaisneste on valkoista.

Haperoiden tuntomerkit

Haperot ovat nimensä mukaisesti hauraita ja hapertuvia. Jos keräät korillisen haperoita ja kori kulkee mukanasi töyssyisen taipaleen, niin korin pohjalle saattaa tippua palasia lakista, helttamursketta. Samoin kuin rouskujen jalka, niin haperonkin jalka on juustomaisesti lohkeavaa. Oman kokemukseni mukaan haperon jalka on tosi helposti murustettavissa. Haperojen pintakelmu irtoaa paloina lakista repimällä. Haperon jalka ja heltat ovat yleensä vaaleat. Jalka voi joskus olla punahäiveinen. Haperoissa on enemmän kirkkaita värejä kuin tateissa ja rouskuissa. Haperoiden lakista löytyy oranssia, keltaista, punaista ja viininpunaista. Kun löydät haperon voit tehdä sille makutestin. Ota pieni pala sienen lakista suuhun, maista ja sylkäise ulos. Älä nielaise! Jos maku on mieto, niin kerää sieni mukaasi. Jos maku on kirpeä, niin palauta sieni mättäälle. Joskus kirpeä jälkimaku voi tulla vasta viiveellä, 20 sekunnin kuluttua. Itse olen tällä makutestillä erottanut kaikista parhaiten syötäväksi kelpaamattomat haperot pois sienikoristani.

haperon tunnistaminen
Haperoiden jalka on hapertuvaa ja haurasta

Millaiset sienet kelpaavat syötäväksi

Halkaise sieni sieniveitsellä kahtia, niin näet onko sisällä toukan tekemiä käytäviä. Leikkaa toukkaiset osat pois, lopun sienen voit käyttää. Toukkaisia sieniä ei kannata kuljettaa mukana sienikorissa, koska toukat syövät koko ajan lisää käytäviä sieneen. Joskus sienissä näkee etanan syömiä kohtia, etanan voit jättää mättäälle ja ottaa sienen parempiin suihin.

millainen sieni kelpaa syötäväksi
Etana on järsinyt haperon lakkia.

Sienien käsittely

Sienet pitäisi käsitellä heti sieniretken päätteeksi, jotta mikrobitoiminta loppuu. Tatit ja haperot paistetaan pannulla. Sekaan ei tarvitse lisätä rasvaa tai vettä, ne muhivat omassa mehussaan.
Rouskut keitetään väljässä vedessä 5-10 minuuttia, jonka jälkeen ne huuhdellaan kylmällä vedellä. Aikaisemmin puhuttiin rouskujen ryöppäämisestä, kun tarkoitettiin rouskujen kiehauttamista. Nykyään kuitenkin puhutaan rouskujen kunnollisesta keittämisestä, jolloin rouskujen kirpeä maku miedontuu. Jos et tiedä pitääkö kyseistä lajia keittää 5 vai 10 minuuttia, niin voit aivan hyvin keittää kaikkia rouskuja 10 minuuttia.
Paistamisen tai keittämisen jälkeen voit jättää sienet odottamaan kylmään jatkokäsittelyä. Tatit ja haperot voit pakastaa esim. pienissä muovipusseissa. Rouskuista voi tehdä suolasieniä tai öljypohjaisia säilykkeitä.
Sieniä säilötään myös kuivaamalla ja tähän tarkoitukseen löytyy sienikuivureitakin.
Itse käytän sieniä jauhelihan jatkeena ruoassa ja leivon sienipiirakkaa iltapalaksi. Tässä on resepti salvialla maustettuun sienipiirakkaan. Minäkin lisään aina suolaiseen piirakkataikinaan perunahiutaleita tai perunamuusijauhetta. Googlen hakutoiminto on ollut hyvä ystäväni etsiessäni reseptejä sieniruokiin.

sienen halkaiseminen

Kun halkaiset sienen, näet onko sieni toukkainen. Toukkaiset osat voi leikata pois.


Mihin kannattaa mennä sieniretkelle

Sieniä voit kerätä jokamiehen oikeudella niin kuin marjojakin. Muista kunnioittaa toisten pihapiiriä ja liiku riittävän kaukana asutuksesta. Koivujen rungossa kasvavan pakurikäävän/ pakurin keräämistä varten tarvitset maanomistajan luvan.
Kerää sieniä puhtaasta metsästä. Tien pientareella ja parkkipaikkojen reunamilla sieniin on kertynyt liikenteestä saastetta.
Vanhat metsät ovat sienien aarreaitta. Avohakkuun jälkeen voi kestää jopa 20 vuotta ennen kuin sienet putkahtavat uuteen metsään. Sienet tarvitsevat vierelleen emäpuun, jonka kanssa ne elävät symbioosissa. Sienet viihtyvät kaikkein parhaiten vanhojen puiden vieressä. Koivikoissa, kuusikoissa ja mäntymetsissä on omat sienilajinsa.  Aloittelevalle sienestäjälle kuiva mäntykangas on oivallinen paikka, sieltä löytää haperoja ja kangasrouskuja.
Sieniä löytää metsässä liikkuen, kävele ja tutki, ristiin ja rastiin. Sieni viihtyy kosteassa ympäristössä, siksi kannattaa tarkistaa ensimmäisenä mäen pohjoinen puoli, painanteet ja alavat maat. Polkujen ja metsäautoteiden varret ovat myös hyviä sienestyspaikkoja. Sienet ovat hyviä piileskelemään mättäiden takana, toisesta suunnasta kävellessä sieni voi erottua paremmin kuin toisesta, siksi kannattaa joskus kävellä takaisinkin päin samoja polkuja. Meillä lapset ovat hyviä pongaamaan sieniä, ilman heitä minulta jäisi moni sieni huomaamatta. Kun olet kerran löytänyt hyvän sienipaikan, niin sinne kannattaa palata, sienet tulevat yleensä joka vuosi samoille paikoille.
Seuraa facebookin sieniryhmiä, niin sieltä saat vinkkejä, koska sinun kotimaakunnassasi alkaa sienestyskausi ja mitä sieniä alueeltasi löytyy. Minä olen poiminut meidän takapihan metsästä tatteja ainakin kolme viikkoa. Niitä ilmestyy sinne tosiaan niin kuin sieniä sateella. Sama paikka tuottaa satoa pitkään, koska kaikki sienet eivät tule pinnalle yhtä aikaa.
punakärpässieni

Kärpässieniä löytyy Suomesta 24 eri lajia, tunnetuin on tämä punakärpässieni.


Varoituksen sanat

Syö vain niitä sieniä, mitkä varmasti tunnistat ruokasieniksi. Muista netissä liikkuessa tarkistaa lähteen luotettavuus. Muista facebookin sieniryhmissä, että kuvista tunnistaminen on vaikeaa, joku voi vahingossa tunnistaa sienikuvasi väärin.
Tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta näet miten karvarouskun lakki muuttuu vanhetessaan, nuoret ja vanhat yksilöt voivat olla hyvinkin erinäköisiä. Sateen kostuttamat sienet näyttävät erilaisilta kuin kuivalakkiset sienet. Vertaile ja punnitse saamiasi/ keräämiäsi tietoja huolella.
Kun harjoittelet sienien tunnistusta sienioppaiden avulla, niin kerää koko sieni jalkoineen päivineen. Näin saat kaikki tuntomerkit talteen. Sienten tunnistamista auttaa myös tieto minkä puun juurella tai millaisessa metsässä sieni on kasvanut.

sienien kerääminen
Sieniä on hyvä kerätä ilmavaan astiaan, kuten päre- tai muovikoriin.

Tästä postauksesta tuli niin pitkä, että omat kuvani jo loppuivat, joten lainasin viimeisen kuvan Lumisiivet -käsityöblogista Katilta.Toivottavasti tämä kirjoitus antoi sinulle rohkeutta kerätä ruokasieniä. 
Toivotankin oikein antoisaa sienisyksyä. Haperoiden kulta-aika on jo ohi, muita sieniä metsästä vielä löytyy. Aina tulee uusi syksy, jolloin näistä vinkeistä on hyötyä. On todella mukavaa, että sain kirjoittaa tänne Korpinkiven tupa -blogiin nämä sieniretken vinkit muistiin. Palaan itsekin tarkistamaan nämä asiat, kun uusi sienestyskausi ensi vuonna koittaa.

Jos haluat kurkata Kangaskorjaamon idearikkaita ja persoonallisia käsitöitä, niin voin suositella sinulle näitä postauksia:
Syksysormikkaiden tuunaus virkaten, sisältää virkkausohjeet perhoseen

Sienestäjän polvisuojat
Marjastajan, sienestäjän ja puutarhurin polvisuojat

Lisäluettavaa sienistä

UPM:n metsämaailma: Metsiemme ruokasieniä -juliste ja Metsiemme ruokasieniä -opasvihko
Wikipedian tulostettava sienikirja