30.6.2012

30.6.2012 Helsinki Pride kananmunahyökkäys


@ Kimmo Janhunen


Monien vuosien marssimisen jälkeen Pride-kulkue tuntui vain hauskalta kesätapahtumalta, joten jäin kotiin vuonna 2010 maalaamaan ystävieni kanssa tyttäreni mennessä omien ystäviensä kanssa kulkueeseen. Tuolloin joukko ihmisiä hyökkäsi kulkueen kimppuun kaasulla.

Tuon tapahtuman jälkeen päätin jatkossa osallistua kulkueeseen ja ottaa kaikki ystäväni mukaan, ihan vain osoittaakseni, ettei yksi hyökkäys saa kulkueen väkijoukkoa vähenemään. Tänä vuonna kaikki sujui tuttuun tapaan. Kulkueeseen otimme osaa kahdessa seurueessa, tyttäreni ystäviensä ja minä omieni kanssa.

Liikuimme kulkueen mukana iloisessa tunnelmassa. Yhtäkkiä kulkueen marssi hidastui ja väkijoukko edessä alkoi hajaantua jättäen keskelle ison avoimen aukon. Osa ihmisistä pyrki takaisin tulosuuntaan.

Kuulin jonkun miehen huutavan ”ottakaa kiinni”, ja näin mustapaitaisen miehen pinkovan karkuun. Riuhtaisin käteni irti ystäväni kainalosta ja lähdin pinkomaan miehen perään paluusuuntaa kohden koroissani. Koetin samalla huutaa edessä oleville: ”Pysäyttäkää se!” Väkijoukko hajaantui miehen edessä, mutta yksi ilmeisesti kulkueeseen kuuluneista miehistä sai hänet kiinni. Mies löi kivuliaan näköisesti kiinniottajaansa leukaan ja onnistui näin vapautumaan. Jatkoimme uudelleen juoksua, mies edellä ja minä perässä huutaen. Mikonkadulle käännyttäessä totesin, ettei koroilla ja korsetin kuristamilla keuhkoilla saa miestä kiinni, mutta onneksi kulmauksen takana Mikonkadulla seisoi kolme järjestyksenvalvojaa, joille selostin tilanteen. Miehet saivat hetkessä juoksijan kiinni Yliopistonkadun kulmassa ja saattoivat hänet takaisin Aleksi 13:n edessä olleelle poliisiautolle. Tässä vaiheessa paikalle saapui sateenkaaren sävyin luomensa koristellut mies, joka oli nähnyt tilanteen. Pyysin miestä jäämään poliisien luo ja kertomaan näkemänsä, jotta poliisit saisivat tarkat tiedot tapahtuneesta.

Palasin ystävieni luo kulkueeseen. Myöhemmin kuulin tyttäreni ja hänen seurueensa olleen kananmunahyökkäyksen kohteena ja olin hyvin tyytyväinen, etten tiennyt tätä siinä vaiheessa, kun tekijä oli edessäni käsiraudoissa.

Tyttöjen kooste tapahtumasta:
Kävelimme rauhallisesti kuuden kaverini kanssa kulkueessa. Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteyksen jälkeen väkijoukko alkoi hajaantua, kuulimme lässähtäviä ääniä ja joukkoomme lensi jotain valkoista. Meitä kohden lensi useita kananmunia, joista osa osui meihin. Koetimme muiden mukana väistellä lentäviä munia. Näimme heittelijän, vaalean nuorenmiehen, joka virnuili pilkallisesti. Näimme kananmunien osuvan rattaissa olleisiin pieniin lapsiin, muihin nuoriin ja koiraan. Eräs äiti pyysi heittelijää lopettamaan lastensa munilla heittelyn, mutta mies jatkoi niiden heittämistä. Äiti itki lohduttomasti tapahtuman jälkeen lastenvaunuja siivotessaan.

Mies- ja naisjärjestyksenvalvojat juoksivat heittelijää kohden, joka heitti suuren kennollisen munia miesjärjestyksenvalvojan kasvoille ja rinnuksille. Heittäjä lähti juoksemaan karkuun kulkueen tulosuuntaan päin. Näimme joidenkin ihmisten lähtevän miehen perään.
Miehen seurassa oli nainen, joka järjestyksenvalvojien saavuttua paikalle katosi Aleksanterinkatua pitkin kulkueen kulkusuuntaan päin.

Meistä kuudesta kolmeen ja arviomme mukaan maksimissaan kolmeenkymmeneen kanssamarssijaan osui kananmunia. 

6 kommenttia:

  1. Inhottavaa toimintaa tosiaan. Yksikin tapaus on liikaa.

    Mutta yleisemmin suomalaisessa kansalaisaktivismissa on jotain pahasti pielessä. Kun 2000-luvun alussa ns. kuokkavieraat (mukana tapahtumassa vaan ei tiettävästi riehumassa eräskin ministeri, ja samaisen puolueen puoluesihteeriehdokas) riehuivat ja mellakoivat presidentinlinnan kupeessa itsenäisyyspäivänä, pysäyttäen juhlavieraiden kulkua, hajottaen paikkoja, potkien juhlavieraiden takseja, ja yrittäen riistää poliisin virka-aseen, ei samanlaista julkista paheksuntaa esitetty missään.
    Sittemmin Suomessa koettiin mm. Smash Asem-mellakointia, kun Euroopan ja Aasian päättäjät kokoontuivat keskustelemaan. Tuoreessa muistissa on myös mellakka VR:n makasiineilla ja makasiinien palo (tuhopoltto?). Tai erinnäiset vappukahinat.

    Onko sitten näillä mitään yhteistä Priden kanssa? Eipä oikeastaan, paitsi että kaikissa alunperin piti olla kyse laillisesta mielenosoituksesta - ainoastaan Priden onnistuessa siinä sääntöjen mukaisesti. Vaikka Pridessä käy kansaa laidasta laitaan (ja hyvä niin), en voinut olla marssiessamme miettimättä, mitä nämä punavihreät aiemmin mainitsemistani tapahtumista tutut toverit pohtivatkaan. Ovatko säännöt kaikille samat? Esivaltaa vastaan saa käydä, kunnes on itse pulassa, vai mites? Pelaako Pride-porukoissa osa kaksilla korteilla?

    VastaaPoista
  2. Taa tapaus sai mut todella, todella surulliseksi.

    VastaaPoista
  3. Paula: niinhän tuo oli :S

    Anonyymi: Meitä marssijoita oli hyvin paljon ja suureen porukkaan mahtuu monenlaista väkeä. Eniten minua tässä suututtaa se, että kaikkien aikuisten joukosta tekijä poimi uhreiksi nuoret tytöt, sylilapset ja koiran. Mikäli tekijä niin vastustaa kulkueen ajamia asioita, niin olisi käynyt aikuisten kimppuun, sillä aikuisethan tuon kulkueen järjestivät.

    Hanna: Tapaus osoitti ainakin sen, että marssille on edelleen tilaus, ensi vuonna entistä suuremmalla joukolla rakkauden ja tasa-arvon puolesta <3

    VastaaPoista
  4. Mikonkadulla oli vartijoita, ei järjestyksenvalvojia. Järjestyksenvalvojilla oli kulkueessa huomioliivit päällä, näillä oli harmaat haalarit. Muuten erittäin hyvä kirjotus :)

    VastaaPoista
  5. Niinhän nuo taisivat olla vartijoita, huomioin vain vartiointiliikkeen vaatteet ja sen, ettei kyseessä olleet tapahtuman omat järkkärit, seisoivat sen verran sivummassa kulkueesta.

    VastaaPoista