16.6.2012

Ei mitään luettavaa

 Tiedättekö sen tunteen, kun kotona ei ole yhtikäs yhtään kirjaa luettavaksi, mukamas. Vaikka alakerran kirjahylly pursuaa kirjoja kahdessa rivissä, ei sieltä mukamas löydä mitään. Tai sitten ajattelee, että niille kirjoille on aika vasta sitten joskus. Ja niinpä sitä sitten ihminen päätyy kirjastoon, rohmuaa sylikaupalla kirjoja on on ihmeissään laina-ajan lyhyyden kanssa.

Laitoin kaksi kuvaa, enkä suinkaan esitelläkseni kaaosta kirjahyllyssä. Itseasiassa siinä on omanlainen järjestys. Halusin esitellä nuo mainiot tyynyt. Omin pikku käsin, kaverin avustuksella, Eurokankaan palakorista löydetyistä Laura Ashleyn kankaista ommellut. Tämä on kaltaiselleni tumpelolle ollut saavutus. Tyynyjä on itseasiassa enemmänkin.



Kun lapsi oli pieni, sanoin hänelle, että hän saa aina tuoda ystävänsä meille, että meille aina mahtuu yökylään. Ajalta ennen Protua (aeP) meillä oli usein muutamia ystäviä yökylässä ja homma sujui melko hyvin, mutta Protuilu nosti vierasmäärän toiseksi. Onneksi meillä on kasa lisätyynyjä, patjoja ja tuo valtaisa sohva sillä olohuoneeseemme mahtuu helposti seitsemän kokoyön kalkattavaa protua.

Blogien lukeminen on sivistävää, minulle selvisi Chiliparkin-blogista Mummilta ja Vaarilta saadun maljakon suunnittelija Erkkitapio Siiroinen.  Kun aiemmin pidin  maljakkoa kauniina, saa se nyt aikaan epävarmuutta, olen kuin norsu posliinikaupassa ja vähänkään arvookkaamman lasitavaran antaminen haltuuni on sulaa hulluutta.
Tieto lisää tuskaa, kuten sanotaan.

3 kommenttia:

  1. Voi, tiedän / muistan tunteen, vaikka tällä hetkellä just ja just saan aikakausilehden selattua. Kuvissasi on todella ihana tunnelma ja upeat tyynyt olet saanut tehtyä!

    VastaaPoista
  2. Kivat tyynyt!

    Ompeleminen on taito, jonka toivoisin itselleni...

    VastaaPoista
  3. Heljä; kiitos :)

    Sussi; ompelemisen taitoa en sano omaavani, mutta avustuksella näköjään onnistun saamaan jotain aikaan...

    VastaaPoista