10.6.2012

Kirje

 Moikka Kulta

Päätin kirjoittaa sinulle, koska emme ole hetkeen puhuneet kunnolla ja pääset tänään tai huomenna nettiin lukemaan tämän. Niissä nopeissa puheluissa ja Whatsappeissa olen sinnikkäästi väittänyt ettei tänne kuulua kummempia ja viitannut vain tähän remonttihässäkkään niin nyt kerron sinulle ennen Suurta Protuleirikeskustelua mitä tänne kuuluu niin havaitset ettei tänne oikeasti kuulu ihmeempiä.


 Me emme sitten lähteneet viikonlopuksi mökille, emme ahkeroimaan tai lukemaan kirjoja, me jäimme kaupunkiin. Kävimme porukalla hakemassa Ikeasta ne vessankalusteet joista oli puhe. Tuli riehakas olo kun olet poissa ja mitä minä teen? Hengaan ensin mummolla, kipaisen kotona ja matkaan sitten huonekalukauppaan shoppailemaan vanhempien kanssa. Tämä kulta on sitten sitä riehakasta citysinkkuutta ja aikuiselämää :D

Perjantaina meillä oli sen ison porukan kokous, tai oikeamminkin kesänalottajaiset. Menimme tuttuun tapaan kauppatorille kahville. Onko niistä pillimehuista tullut makeampia? Se vihreä, päärynä oli puhdasta sokerivettä ja sai munkkipossun kanssa aikaan kunnon sokerihuppelin.


Muistatko kun raahasimme sitä valtaisaa peiliä halki Korson, tai erilaisia leipomuksia, kilpikonnia ja muuta normaalia? Tein sen taas. Perjantaina oli juhlat, joihin oli pyydetty tuomaan jotain evästä ja ajattelin tehdä sen helpon leivän, sen jonka taikinan pitää tekeytyä vähintään puolivuorokautta. Koska olen aina ajoissa, en kerinnyt juoksuttaa taikinaa töihin, vaan nappasin sen torikahville mukaan, sehän on ihan normaalia; saadakseen tuoretta leipää täytyy olla valmis paistamaan se juuri ennen nauttimista. Minulle vain tuli tunne, etteivät muut tapaa raahata taikinoitaan ympäri Helsinkiä, en saata käsittää miksei...


 Kävin paistamassa sen leivän mummollasi ja uuni teki taas tepposet. En vain edelleenkään ole yhteensopiva sen uunin kanssa, ensin laitoin sen (taas) sulatusteholle ja sillähän se ei lämpene tarpeeksi. Seuraavaksi kärväytin sitten sen leivän. Leivät eivät palaneet kamalan pahasti, joten päätin ottaa ne mukaani juhliin. Taikinan kanssa liikkuminen on helppoa, mutta tuore leipä, se on kimurantimpaa, sinua seuraa kaikkialle se tuoksu, koko junavaunu täyttyy siitä. Siinähän sitten koetat seisoskella muina naisina ja toivot, että tuoksu on hyvä, eikä karsinogeenejä huokuva.



Ennen kuin aloitan juhlista puhumisen, niin kerron vielä remontista. Arvaa vain kuinka olen puhissut täällä turhautumista ja miten olen aivan ekstaasissa kun yksi remonttiporukka (niitä siis on useampi, toisin kuin luulin) paljastui loistavaksi. Nyt pelkään, onko tämä vain harhaa, mutta homma etenee viimeinkin, siis sisällä.
Lupasin viedä töihin pistokkaita noista Kotkansiivistä ja lemmikeistä, saa pihaa tyhjemmäksi, josko ensivuonna saisi pihan kunnolla työnalle. Mutta siis, jotain, pikkuhiljaa tapahtuu.


 Sitten niihin juhliin. Ensinnäkin oli outoa ettet ollut paikalla. Ihmiset lähettivät kovasti terveisiä ja onnitteluja todistuksesta. Ja se en ollut yksin minä joka leijuin todistuksellasi, vaan jo innolla suunnittelimme uusia illallisia tekosyynä koulusi. Anteeksi. Porukka kasvaa nyt kahdella uudelle ihmisellä ja teemana olisi ruotsin puhuminen. Ennen kuin hermostut, niin ajattele positiivisesti, kerrankin illalliset jolloin istun tuppisuuna. Ja niillä illallisilla alkaa jo olla maine.


 Juhlissa oli se pariskunta, jonka rouvan kolmikymppisillä taannoin olin. Oli ihanaa nähdä heitä. Nyt tässä kahdenkuukauden sisään olen nähnyt heidät kahdesti pitkän, pitkän ajan jälkeen ja on ollut niin kotoisa olo.
Lisäksi juhlissa oli parsakurssilta tuttu tyttö, me puhuimme paljon. Hengasimme parvekkeella, napsimme kukkien joukkoon istutettuja yrttejä, tai siis lähinnä minä, hän taitaa olla liian hyvätapainen syödäkseen toisten istutukset.

Muistatko kun kuunneltiin Gunnareita täällä?

Kun osa porukkaa lähti baareihin jatkoille ja me jäimme vielä hetkeksi sille valtavalle sohvalle hengaamaan ennen kuin päätimme lähteä samalla onnikalla kaupunkiin. Talsimme siinä tyytyväisenä mäkeä alas ja näimme kahden bussin menevän ohi, emme kuitenkaan kiiruhtaneet, olihan kesäilta ja me olimme vilkkaasti liikennöidyn tien pysäkille menossa. Arvaat varmaan miten kävi, siinä oli sitten älytön vuoroväli, ne kaksi peräkanaa mennyttä linja-autoa olivat hetkeen viimeiset.

Me sitten taapersimme kurviin ja se oli mahtavaa. Jo aiemmin juhlissa joku oli puhunut siitä, millaista on palailla kotiin aamuyöllä, kun aurinko nousee ja linnut puhkeavat  lauluun. Mekin puhuimme siitä. Alkukesän öissä on taikaa, erilaista taikaa kuin elokuun mustissa, kuumissa öissä. Miksei kukaan ole tehnyt oodia juhlien jälkeiselle sarastukselle, sille hetkelle kun askeleet ovat keveät, mielessä kuplii hyvä olo juhlien jälkeen. Muistelin että Olavi olisi laulanut siitä, mutta en löytänyt kai oikeaa laulua.

Ilta oli viiniä
ja aamuyöllä apeena
ja se kusentuoksu
porttikäytävissä
oli nuoruus


Ei se tuota ole, se on aivan erilaista. Kun tulet kotiin, niin menemmekö keskustaan yöksi, herätään liian aikaisin ja mennään katsomaan aamuöisiä katuja?

No juu, kun pääsimme sitten rautatieasemalle nappasin ensimmäisen bussin ja sehän oli se kauemmaksi menevä. Jäin pois yhtä pysäkkiä liian aikaisin ja oikaisin puiston läpi. Niin ei sitten saa tehdä, koska öiset puistot ja yksinäiset kulkijat eivät ole hyvä yhdistelmä. Se oli upeaa, lintujen laulu oli meteliä, kakofoniaa. Muistin ne ammoiset yövuorot, jolloin kuljin erilaisen puiston halki. Kaikki tuoksui vahvasti ja olisin ollut valmis valvomaan kokoyön fiilistellen. Mihin väliin saisin mahdutettua valvotun alkukesän yön? Kaipaan niitä.


Messukeskus


Lauantai sujui mukavasti, sain paljon asioita aikaan. Nyt on laatat, saumausaineet ja silikonit hankittu. Ja kävelty sumussa. Täällä oli ihanan brittiläinen ilma, siitepölyä oli ihanan vähän. Nyt suunnittelen palstalle lähtöä. Illalla jatkan paikkojen suojaamista ja kokeisiin lukua.

Soitan sinulle illalla. Olet tärkein.

Mäkelänkatu

En sitten osaa käyttää tätä harmaata kameraa kunnolla, sinä saat tällä paljon parempia kuvia.

3 kommenttia:

  1. Ihana kirje, sait hymyn huulilleni ja pitkäksi aikaa! :) Ja hieno blogi! Jäin koukkuun.

    VastaaPoista
  2. Alotin lukemaan tätä hymyssä suin, mut oli pakko lopettaa aika nopeasti kun tuli omaa äitiä niin hirvee ikävä. Onneks sen näkee ihan melkein kohta!
    Tää blogi on musta aivan ihana.

    VastaaPoista