4.7.2012

Pride

@ Kimmo Janhunen

 Rakastan kaikkia hömppäjuhlia, karnevaalimeininkiä ja kauniita ihmisiä. Lisäksi kannatan ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja yleistä solidaarisuutta, joten kuulun vahvasti Priden kohderyhmään. On helppoa kertoa ensin viehättyvänsä iloisesta tunnelmasta, on helppoa repäistä ja käyttää tilanne hyväkseen pukeutuakseen tavalla, jolla ei koskaan arkena voisi. Koko tapahtuma on helppo leimata mukavaksi oleiluksi ystävien kanssa, kepeäksi huviksi. On helpompi ruksia marssilauantai kalenteriin ja merkitä se kivaksi päiväksi ystävien kera, kuin ajatella aktiivisesti niitä muita syitä. Ne muut syyt eivät ole minulle henkilökohtaisesti kovin tuttuja, minua ei syrjitä, ei kohdella kaltoin, koeteta vahingoittaa seksuaalisuuteni takia. Minä elän pumpulissa, luen muille tapahtuneista asioista ja halustani huolimatta en varmasti saata ymmärtää vainon kohteena olemisen koko kamaluutta. Elän suojatussa yhteiskunnassa, minua ei irtisanota työstäni, vaikka juoksentelen ystävältä lainattu alusmekko päälläni julistamassa rauhaa ja rakkautta. Minulla on mahdollisuus vaikuttaa, saada ääneni kuuluviin, kohottaa ääneni niidenkin puolesta, joilla samaa mahdollisuutta ei ole.

Nyt istun kotonani ja mietin, jos minulla on mahdollisuus, kaikki edellytykset ja halu, niin miksen tee enemmän. Miksen lohkaisisi pientä osaa ajastani niiden hyväksi, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Mietin kuinka helppoa onkaan tuudittautua mielikuvaan siitä, että asiat täällä meillä ovat aika kivasti, vaikka eivät ne ole, eivät oikeasti. Joku voi oikeasti kaasuttaa joukon ihmisiä ja päästä siitä kuin koira veräjästä. Se että yhdellä Helsingin suurimmista kaduista kaasutetaan tavallisena lauantaina suuri joukko ihmisiä ei aiheuttanut yleisessä mielipiteessä suurempaa paheksuntaa. Asia tunnuttiin sivuutettavan, haudattavan muiden uutisten alle.

Tämänvuotinen isku oli vaarattomampi, harmittomampi. Tavallisessa tapauksessa se jäisi minunkin mielestäni, unohtuisi muiden uutisten kanssa mielestäni. Tällä kertaa niin ei kuitenkaan käy, sillä tekijä valikoi uhreikseen meillä tapaamistaan viettäneet tytöt. Päästin tytöt turvallisessa kaupungissa, keskellä päivää keskustaan. Heitä vartioi siellä suuri joukko järjestyksenvalvojia ja poliiseja. Paljon julkisemmalla paikalla he eivät tuona päivänä olisi voineet käyskennellä.

@ Kimmo Janhunen

Kyse oli siis kananmunista, ne ovat ällöttäviä sotkiessaan paikat, liatessaan vaatteet. Ne eivät ole kiviä, ne eivät ole aseita, ne eivät satuta samalla tapaa. Silti kenelläkään ei ole oikeutta nakkoa kananmunia muiden niskaan. Haluan maailman, jossa yhteistuumin tuomitaan moinen käytös.

Keskustelin tyttöjen kanssa ja he keskustelivat vanhempiensa kanssa asiasta ja päätimme tehdä retken Pasilaan. Kukaan meistä ei ollut koskaan aiemmin joutunut tekemään rikosilmoitusta, mutta olimme hyvänä tukena toisillemme. Halusin tyttöjen ymmärtävän, että vaikka asia saattaisi tuntua pieneltä jostakin näkövinkkelistä katsottuna on heillä oikeus tuoda esiin, etteivät he hyväksy minkäänlaista fyysisen koskemattomuutensa loukkausta, ettei heidän tarvitse sivuuttaa asiaa, painaa sitä villaisella.

Meitä palveli Pasilassa uskomattoman ihana poliisimies. Kaikille tytöille jäi mielikuvani mukaan hyvä tunne poliisiasemalla käynnistä. Myöhemmin ajattelin, kuinka sekin on onnellista, me voimme marssia poliisiasemalle ja kertoa joutuneemme hyökkäyksen kohteeksi ja meidät otettiin vakavissaan, ilmoituksemme kirjattiin ylös ja meitä ei syyllistetty tapahtuneesta. Saamme olla onnellisia.

@ Kimmo Janhunen
Mutta sitten kepeämpiin asioihin siihen kaikkeen hörsellykseen joka myös Prideen kuuluu. En tiedä miksi ihmeessä halusin tänä vuonna koristautua, muuntautua tyylittömäksi riikinkukoksi, mutta nautin joka hetkestä. Ulkoinen muuntautuminen joksikin aivan vieraaksi oli humalluttavaa, tanssahtelin hymyhuulillani komean karhun kainalossa. Koin olevani ihana ja iloinen, maailma oli vaaleanpunaista hattaraa. Jäin janoamaan lisää sitä ihmispaljoudesta huokuvaa rakkauden ja yhteenkuuluvaisuudentunnetta joka ympäröi minut kulkueessa.

Ihanainen Joy loihti taas kasvoilleni meikin. Olen onneton sutien ja maalien kanssa, en edes omaa välttävää varastoa meikkejä. Onneksi Joylta löytyy kaiken muun ihanan lisäksi Coastal Scents 88 Palette, jonka avulla tämäkin meikki loihdittiin. Hurjat räpsyttimet olivat Kaisaniemen metroaseman Aprillin hillityimmästä päästä, nämä näkyivät taatusti kauas. Vaatetus oli koottu vaatekaapin perukoilta, lukuunottamatta Joylta lainattua hulmuavahelmaista mekkoa. Korsetti unohtui löysälle ja se lienee seikka joka mahdollisti hurjan juoksuspurtin.

2 kommenttia:

  1. joo, karnevaalit on aina kivoja, tänään kansainvälinen suutelupäivä..

    VastaaPoista
  2. Karnevaaleja täytyisi löytää lisää juhlittavaksi :)

    VastaaPoista