29.12.2013

Tomaattihulluus

Etupihan tomaatit ja basilikat

Illalla ystävän kanssa sohvalla.

Ystävä: Tilaammeko me niitä siemeniä?
Myönnyn ja kysyn mitä.
Ystävä: Mitä vain, mutta ei tomaatinsiemeniä, niitä meillä on liikaa.

Me onnistuimme vastustamaan kiusausta, vain 3 yhteistä pussia tomaatinsiemeniä ja minulle yksin se neljäs ja viides.

Makeaakin makeammat minitomskut

Minulla siis on etupihalla 2 isoa istutusastiaa ristikolla. Ensimmäisenä kesänä keittiön akkunan edessä kasvoi 2 tomaattia, basilikaa ja piparminttua. Toisessa kasvoi herneitä, munakoisoa ja salviaa.

Omat tomaatit ovat parasta mitä kuvitella saattaa, joten ajattelin tänä vuonna laittaa kumpaankin astiaan tomaatteja eli yhteensä 4 tainta. Takapihalle ja ehkä parvekkeelle saisin muutaman taimen eli kesän sato lienee turvattu tomaattien osalta.

Ajattelin kirjata tänne ylös puutarhurointejani tarinoideni lisäksi. Mikäli haluat lukea vain Miinan kuulumisia, valitse sivusta tunnisteista Miinan nimi, niin saat esille vain Miinan kirjoitukset.

20.12.2013

Fairytale

Me emme tunteneet ennen tätä iltaa. Olimme ehkä lukemattomia kertoja ohittaneet toisemme kaupungin vilskeessä, katseemme olivat ehkä kohdanneet toisensa.

Meidän tarinamme alkoi perjantaina, perjantainan ennen joulua. Se oli se päivä kun kaikki hivenen vastusti ja ajatus oluesta kera ystävän kiehtoi. Päädyimme yhteen Kallion edullisista juottoloista nauttimaan oluemme ja puhumaan kuulumisia. Ystävättären tyttöystävä ehdotti paikan vaihtoa läheiseen homolaan ja mehän olimme valmiit. Se oli ainoa Helsingin homola jossa en ollut aiemmin vieraillut, pieni kuppila Kurvin kulmilla. Ja siellä me tapasimme. Suututit baarimikon rikkomalla setelin kolikoiksi jukeboksia varten ja soitit meille vanhaa musiikkia. Silmämme kohtasivat ja kurotit puoleeni, silitit hiuksiani, hymyilit niin että silmissäsi läikkyi riemu.

Vaihdoimme muutaman sanan. Niillä ei ollut merkitystä. Silmämme lukittuivat toisiinsa ja löysivät etsimänsä. Sinä luit silmistäni ja minä luin silmistäsi. En usko sinunkaan muistavan sanojamme, mutta varmasti muistat sen, miten kätemme kietoutuivat toistemme ympärille. Miten hölmöinä hymyilimme.

Palasit omaan pöytääsi, mutta palasit ehdottamaan jatkoja missä vain. Kello oli hädin tuskin seitsemän. Minä hymyilin ja lupasin, varmana antaneeni lupauksen jota en pitäisi.

Ystävättäreni etenivät draaman kaarellaan ja päättivät viettävänsä koti-illan. Jäin yksin ravintolaan. Lämmennyt olut lasissani mietin mitä tein perjantaina yksin homokapakassa, kapakassa jonka naiset kaihtoivat katsettani ja jonka miehille olin näkymätön.

Keräsin kamppeeni kasaan ja aion livahtaa kotiin, kun olitkin siinä. Minussa läikähti riemu. Minussa oli hurjuus, oli uhmakkuus, oli halu juhlia. Ja niin me marssimme sieltä ulos kaksin, käsi kädessä. Nauroimme Kurvin illalle, kaappasimme taksin jonka kuski oli miehekkäin. Vaadimme kukkakedoilla kirmailuun sopivaa musiikkia ja olimme riehakkaat. Taustapeilistä heijastuvat kasvoni olivat vieraat, ne eivät kuuluneet arkitodellisuuteeni.

Pidimme toisiamme edelleen kädestä, peukaloni silitti kämmenselkääsi ja sanoit meidän muistuttavan vanhaa avioparia. Hymyilin niin, että onni ylettyi silmiini asti. Me keskustelimme kuljettajan kanssa. Me olimme juhlatuulella, me olimme kauniita ja yö oli meidän. Ja siihen riemuun, siihen iloon ja nauruun, siihen latasit määritelmän itsestäsi "hinttari", "vanha homo" ja mitä muuta sanoitkaan. Lausuit sanat hymyssä suin, mutta jokainen repi sieluani. Kuinka paljon tuskaa on joutunut kestämään, kuinka monta loukkausta kuulemaan, ennen kuin  alistui määritelmiin? Sormeni pujahtivat sormiesi lomaan ja sydämeni itki.

Pomppasimme taksista ytimessä ja halusit tarjota minulle valkoviiniä, mutta päädyimme juomaan puolukkajuomaa U. Kalevaan. Ovella kysyit, voisinko baarissa olla tyttöystäväsi ja en voinut kuin hymyillä myöntymistä. Uudessa baarissa tunnelma muuttui. Kerroit pitkästä ihmissuhteestasi, kerroit työstäsi, kerroit sairaudesta joka sinua kalvoi. Kun poskesi kastuivat siirryin viereesi istumaan, kiersin käteni ympärillesi ja valehtelin kaiken järjestyvän.

Tupakalla käytyäsi halusit lähteä. Jätimme kolpakot koskemattomina pöytiin. Olit etäinen, vaikka olit käden ojennuksen mitan päässä olit ikuisuuksien takana. Taksitolpalla katsoit minuun, kysyit kuka olen ja miksi olen kanssasi. Minulla ei ollut vastausta.

Alkumatkan annoit minun pitää sinua molemmista käsistä kiinni, silittää selkääsi. Loppumatkan olit vieras. Kun katsoin sinua teki mieleni kysyä kuka olet ja mitä teet kanssani.

Saapuessamme tielle, jonne halusit jäädä, maksettuasi oman osuutesi, kiedoit kätesi ympärilleni ja kyynelesi kastelivat hiukseni, ne joita alkuillan silitit. Pyysin sinua vielä jaksamaan, pyysin sinua vielä sinnittelemään, taistelemaan.

En itkenyt. Surusi suuruus sysäsi minut suoraan sillä tunnemuistolle jossa ei enää ole voimia itkeä, jossa on kuiva kipu, sielun onttous.

Kotona en löytänyt paperia, jossa oli numerosi, facebookista en löytänyt sinua nimellä jonka annoit.

Ei minusta olisi tuskasi lieventäjäksi, en minä saisi asioita muuttumaan hyväksi, mutta annatko minun tulla uniisi sinua lohduttamaan?

Joinakin hetkinä, parasta mitä voi itselleen tehdä on olla läsnä toiselle.

Mutta hänen silmissään
katson samaan ikävään
ja silloin tuntuu kuin kotiin pääsisin

Marja Mattlar

9.12.2013

Christmas Ball

Eilen lauantaina oli yksi hienoimmista illoista täällä, sillä me vietettiin taloporukalla (oppilaat, talovanhemmat ja -lapset sekä tuutorit) joulujuhlaa! Oli hyvää ruokaa, hirmuisesti ihmisiä pienessä tilassa, upeita mekkoja, vahattuja hiuskiuhkoroita, kukkakimppuja ja rutkasti hyvää mieltä. 

Ilta alkoi laittautumisen ja alakerran koristelemisen jälkeen sillä, että me tytöt odotettiin yläkerrassa meidän salaisia, arvottuja seuralaisia. Tänä vuonna oli niin, että pojat tiesivät deittinsä, ja ensi vuonna homma hoituu toisin päin. Ykköstytöt olivat kakkospoikien kanssa ja kakkostytöt ykköspoikien. Mun deitti oli Mark, irlantilais-brittiläis-amerikkalais-israelilainen (tai jotain sinne päin...). Sain ison kimpun kukkia!

Blurry selfie with my gurl
Lovely Powys girls looking fab
Kaikki ahtauduttiin meidän piskuiseen dayroomiin illalliselle, ja ruokailun jälkeen oli muuta mukavaa ohjelmaa. Me ykköset annettiin jokaiselle kakkoselle jokin "titteli" ja sama toisin päin. Mä oon ykkösten "Smiley"! Tämän jälkeen seurasi jännittävä ohjelmanumero: Secret Santa'jen paljastaminen. Muutama viikko sitten jokainen sai salaisten lahjottavan, jolle vaihvihkaa jättää viestejä ja suklaata ja lopulta hankkia hieman isompi lahja, ja joulujuhlassa nämä paljastettiin ja jaettiin viimeiset lahjapaketit.

Tällaisen paketin sain mun salaiselta joulupukilta:


Kummallista ajatella, että tämä oli nyt ekan lukukauden viimeinen viikonloppu. No, ainakin oli ihan mielettömän huikea lopetus upealle first termille!

8.12.2013

Testamentti

Meillä on taas uurastusta töissä. Rakastan ja inhoan näitä talkoita. Opin aina valtavasti uutta, mutta samalla saan muistutuksen kuinka vähän tiedänkään. Minun piti kollegan avustuksella laatia somat lauseet omaan testamenttiini, mutta tuo ruoja kirjoitti minulle testamenttiani varten näin:

"ensiksi kuolleen jälkeen eläneellä on lakiin perustuva oikeus pitää kuolinpesä jakamattomana. Lainsäädännön mahdollisesti muuttuessakin jälkeen eläneellä on tämä oikeus. Jälkeen eläneellä ei ole oikeutta kesäkurpitsoihin, villasukkiin eikä muuhun maassa kasvaneeseen, sen tuottoon tai siitä mahdollisesti myöhemmin versovaan istutukseen."

Andyn maalaus syksyisestä näyttelystä

1.12.2013

Politiikan kuulumisia


Hei rakas. Piti kertoa, että sun kanssa poseeraava setä on taas päässyt otsikoihin. Tämä Hesarin juttu on jo vanha, mutta ajattelin kertoa miten kaiffarillasi sujuu:)


Uusi vihreä ministeri Pekka Haavisto, 55, on kehitysyhteistyön kentällä kotonaan. Valtion omistajaohjausta hän ei tunne läpikotaisin, mutta siellä tarvittavan neuvottelemisen taidon hän osaa.
Kehitysyhteistyöministerinä Haavisto tuo ulkoministeriöön laajan kokemuksensa maailmalta.
Hän on kansainvälisesti poikkeuksellisen verkostoitunut. Kokemusta konfliktinratkaisusta on Balkanilta, Somaliasta ja Sudanista.

Keskusteleva, sivistynyt olemus vei hänet presidentinvaaleissa kokoomuksen Sauli Niinistön kilpakandidaatiksi toiselle kierrokselle presidentinvaaleissa 2012. Silloin hän keräsi rauhallisella, kuuntelevalla olemuksellaan taakseen myös muita kuin vihreiden äänestäjiä.

Arctia Shipping -jupakan takia eronneen Heidi Hautalan paikalle noussut Haavisto on nyt toisen kerran ministerinä. Hänet valittiin 1995 Suomen ensimmäiseksi vihreäksi ministeriksi. Hän toimi ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerinä vuoteen 1999 asti. Vuoden 1999 vaaleissa Haavisto putosi eduskunnasta. Kahdeksan vuoden ajan Haavisto matkusti YK:n tehtävissä niin Afganistanissa kuin Afrikassakin.
Takaisin kansanedustajaksi Haavisto nousi vuonna 2007.

Haavisto on tunnettu siitä, ettei hän juuri pysty ärsyttämään ketään. Hän harkitsee, milloin puheenvuoronsa käyttää – ja kun hän sen käyttää, sitä yleensä kuunnellaan. Vapaa-ajallaan Haavisto harrastaa innokkaasti kulttuuria ja elokuvia. Hän nauttii tilanteista, joissa eri taustoista tulevat ihmiset kohtaavat. Haavisto on halunnut nähdä itsensä taistelevana humanistina. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden, jotka puolustavat humaania tasa-arvoa, pitää nousta ja sanoa sanottavansa. Näin hän on voinut toimia kehitysyhteistyössä, mutta irtisanomisaallon keskellä omistajaohjauksesta vastaavan taistelevan humanistin työ voi käydä raskaaksi.

Aseisiin Haavisto ei ole tarttunut. Hän on sikäli harvinainen siviilipalvelusmies, että puolustusvoimien komentaja on myöntänyt hänelle sotilasansiomitalin.

Sami Kero / HS

30.11.2013

Etupiha 2013

etupiha 2 elokuuta
Etupihan kasvimaa muuttui kesän aikana. Ryvässipulit kuolivat liian ahtaassa tilassaan, mutta kaikki muu kasvoi upeasti. Alkukesän hentoinen piparminttu roihahti suureksi ja tomaatteja tuli suuri sato.


Munakoison sato oli pieni ja herneet jäivät tukematta kunnolla, niiden kasvettua pituuteensa lomani aikana.

Suuret istutusastiat kastelusysteemeillä olivat toimivat, samoin papuruukku, jossa oli vesisäiliö, mutta muut ruukut kuivuivat liian nopsaan.

Ensi kesänä panostan etupihalla voimakkaammin tomaatteihin. Lisäksi kasvatan taas papuja ruukussa, niitä liiloja, ne ovat somia ja koristeellisia. Aion siis syödä papuja tomaatin ja basilikan kera ja juoda palanpainikkeeksi piparminttuhauduketta.

29.11.2013

Perjantai-innostusta




Tänään on kenties koko lukukauden mukavin koulupäivä. Group 3 - eli humanististen aineiden opettajat ovat koulutuksessa, samoin kuin saksan opettajat, ja englannin opettaja perui tunnin, joten mulla on tänään koko päivänä huimat kaksi oppituntia. Oonkin viettänyt päivän suunnitellen energia-aiheista Big Sweater -päivää Sustainability Councilille eli ympäristöasioihin keskusttyneelle oppilaskunnalle ja opiskellen ympäristöopin kokeeseen. Niin, ja nukuin viime yönä yli yhdeksän tuntia. Yli yh-dek-sän! Elämä hymyilee.


Ja niin hymyilen minäkin, koska meidän kirjasto on mahdollisesti maailman sympaattisin, ja opiskelujen lomassa on kiva vilkaista sivu jos toinenkin suomekielistä Akkaria, jota meidän koulu jostain kumman syystä tilaa. Nojoo, onhan koko koulussa huimat kaksi oppilasta, jotka ymmärtävät suomea...

Kas näin minä hymyilen! Ihan että ette unohda miltä tätä pärstää ja nappaa väärää tyyppiä lentokentältä parin viikon päästä.

Mukavat opiskelumaisemat.

Hymyilevän päivän lopuksi meillä onkin aika huippuja suunnitelmia illaksi: ensin käydään Llantwitissä hakemassa jotain vaihtelua kouluruokalan sapuskoihin. Kiiruhdetaan takaisin, juostaan Friday Night Lecturelle, jonka tänään pitää Sir Geoffrey Nice (lain professori, deputy prosecutor (en tiedä suoraa käännöstä tolle tittelille) Haagissa, ihan oikeasti aateliseksi nimetty heppu, joka on tehnyt ties mitä ties missä). Tämän jälkeen meillä on Move-show, eli koulun tanssiryhmän ja muiden innokkaiden tanssijoiden näytös, jonka kuulemani mukaan pitäisi olla ihan pirun hyvä. 

Huomenna hyvän fiiliksen pitäisi jatkua, sillä suuntana on Cardiff, pienimuotoisen joulushoppailut ja Catching Fire -elokuva! Näillä fiiliksillä ja suunnitelmilla jaksankin ensi viikon paahtaa historian parissa, heh.

Hejdå vielä hetkeksi!

26.11.2013

Kuvapläjäys viime viikoilta

Syksy! Oranssia! Kaunista! Märkää!
On ystäviä Mongoliasta, Libanonista ja Norjasta. Ja meidän talo.
Meidän talon motto!
Tämän ruokapöytään kaiverretun moton lisäksi meillä on myös laulu, jota hoilataan kaikissa urheilukisoissa ja muissa talohenkeä nostattavissa tilaisuuksissa. Se menee näin:

Don't mess, don't mess, 
don't mess with the best 'cause the best don't mess
Don't fool, don't fool, 
don't fool with the cool 'cause the cool don't fool
From east, to the west
Powys House is the best
B-E-A-T beat them!
B-U-S-T bust them!
Beat them, bust them, that's our custom
Go Powys!

Meidän harvinaisen siisti keittiö (huom. ei uunia ja kaksi liettä reilulle viidellekymmenelle hengelle) ja maanantaiaamuinen norjalainen ystävä.
Dayrooooom! Kaikkien yhteinen olohuone, jossa hengaillaan ja pidetään joka sunnuntai house meeting talovanhempien kanssa. Keittiö on dayroomin nurkassa.
Parin viikon takaiset Halloween-kemut: hippi, nolo jänis ja piru. Hauskaa oli, vaikka jouduttiinkin raekuuron uhreiksi.

25.11.2013

Manulle lahja




Uutiset, 21.11.2013
Presidentti Mauno Koivisto 90 vuotta
Tasavallan presidentin kanslia
Tiedote 58/2013
21.11.2013

Presidentti Mauno Koivisto täyttää 90 vuotta 25. marraskuuta 2013. Presidentti Koivisto viettää syntymäpäiväänsä lähipiirissä ilman virallista ohjelmaa. Presidentti Koivisto ei myönnä syntymäpäivähaastatteluja. Presidentti Mauno Koiviston toivomuksesta mahdolliset muistamiset pyydetään osoittamaan hänen valitsemiensa tutkimus-, opinto- ja kulttuuritoimintaa tukevien säätiöiden kautta.

Kansan sivistysrahasto
tili: Nordea FI85 1521 3000 0060 09
viite: Mauno Koivisto 90 vuotta

Suomen Kulttuurirahasto
tili: Nordea FI73 1572 3000 0114 86
viite: Mauno Koivisto 90 vuotta

Svenska Kulturfonden
tili: Aktia FI46 4055 4020 0000 20 [korjattu tilinumero]
viite: Mauno Koivisto 90 år


Tänään radiosta bongasin uutisen Manun syntymäpäivistä ja lahjatoiveestaan. Kaikki kolme lahjoitusten saajaa tekevät hyvää ja monipuolista työtä. Kaksi viimeistähän tarjoavat teille UWC:laisille stipendit kouluihinne.

18.11.2013

Arkea

Kirjasto
Kiire, , väsymys, stressi, koulutyöt, palvelu, harrastukset, vastuut ja alituinen valppaana pysyminen ovat vallannut koko kampuksen. Kuulostaa kurjalta ja negatiiviselta, mutta oikeasti kaikesta valittamisesta huolimatta loman jälkeiset pari viikkoa ovat olleet aika hirmusen huikeeta aikaa. Ihan jo siksi, että silloin kaksi sunnuntaita sitten palasin sateesta märkänä, kipeänä ja koko päivän matkustaneena (kiitokset Walesin julkisen liikenteen) kampukselle, pääsin heti tärkeiden ihmisten syleihin ja haleihin. Hiljalleen alkaakin tuntua siltä, että tästä paikasta on tasaisen varmasti tulossa toinen koti. Niin hyvässä kuin pahassa. Osaa olla rennommin, kun vihdoin tietää ja tuntee paikat, tavat ja upeita ihmisiä, mutta uskaltaa myös olla huonolla tuulella tai väsynyt, koska on vihdoinon ymmärtänyt, että tämä on meille se todellisuus ja arkipäivä kahden vuoden ajan.

***
Puut ovat viimeinkin muuttuneet oranssin punaisiksi, mutten ole vieläkään saanut aikaseksi käydä kierroksella kameran kanssa. Tässä kuitenkin mun huonekaverin ottamia kuvia muutaman viikon takaa, photo credit Natasha <3

Inner courtyard
Maths blocista
Dining hall on tuossa vasemmalla. Sielläkin kuvattiin Doctor Whota!

Tuntuu hyvältä olla täällä. Oikeasti. Vaikea kuvitella, että huomenna (tai tänään Suomen aikaa) on kulunut tasan kolme kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran astuin jalallani kampukselle. Tästä huolimatta odotan alle neljän viikon päässä häilyvää joululomaa kuin kuuta nousevaa -- pääsen oikeaan kotikotiin syömään ruisleipää, salmiakkia ja juomaan rasvatonta maitoa ilman että kukaan kummastelee. Puhumaan suomea, kävelemään ympäri Helsinkiä, palelemaan nyt kun olen tottunut marraskuuhun, jossa selviää hupparilla. Näkemään taas kaikki ne, joita mulla on hirveän suuri ikävä. Samaan aikaan tuntuu kuitenkin myös hirveän haikealta, että pienen hetken kuluttua yksi neljäsosa ajasta AC:ssa on takana. Tiedän myös, että tulen kaipaamaan tätä kummallista kieroutunutta UWC-kuplaa ja ihmisiä ympärillä. Ristiriitaiset fiilikset, mutta veikkaan, että niihin on paras tottua täällä ollessa.

Pian nähdään, toverit.

17.11.2013

Viiniä tiistai-iltana


Silloin ammoin oli se viiniskaba, johon sain tonkallisen viiniä, se jonka jälkeen pääsin Pernod Ricardin viiniluennolle. No sama viinitalo järjesti tilaisuuden Tennarilla, jossa sai maistaa kuohuviiniä, valkoviiniä ja punaviiniä. Kun avec-kutsu tuli tiesin heti ketä kysyisin ja onneksi hän suostui.

Vinkkinä juhliin joihin saa avec-kutsun; vaitse avec siten että maksimoit hyödyn. Tässä tapauksessa otin mukaani itseäni fiksumman, aiheeseen paremmin perehtyneen ja kaikilla kielillä sujuvasti small talkkaavan Avecin. Valintani oli mainio, sain paitsi seuraa jossa viihdyn opin myös paljon. Avec kertoi uuden ja vanhan maailman viinien eroista, puhuimme eri rypälelajikkeista ja tietenkin miten kulttuuri vaikuttaa viinintekokulttuuriin. Euroopassahan viiniä on nautittu ruoan kera joten viineissä on voinut olla paljon töpäkkyyttä ja jykevyyttä (juu, ihan oikeita viinitermejä) joka on tuonut ruokailukokemukseen lisänsä. Uuden maailman viinit taasen ovat usein nautiskeluun eli ilman ruokaa nautittavaksi sopivampia. Hurja yleistys ja aika metsään, kaikki luennoitsijat joiden luennoilla olen aiheesta ollut repivät tässä kohden hiuksia päästään.


Eksyin aiheesta eli takaisin siihen. Avecin hyödyllisyys tuli esiin myös siinä vaiheessa kun kaappasimme viininmaistattajan, Jacob's Creekin Brand Ambassadorin Monique Farrown jutustelemaan kanssamme. Aloitin keskustelun, jonka jälkeen Avec pelasti minut, viinisanastoni englanniksi on suppea ja ymmärrän enemmän kuin puhun. Monique kertoi matkustavansa työnsä vuoksi 165 päivää vuodessa. Hänen vastuualueensa kuuluu m. Australia, jonka tämän hetkinen taloudellinen tilanne tekee viinin viennistä haasteellista.

Monique Farrow ja Kaisa Kavekari
Illan viineinä olivat Jacob's Creekin Chardonnay Pinot Noit Brut, kiva skumppa tilaisuuksiin joissa viini joutuu olemaan hetken lasissa odottamassa nauttimista. Ja saman viinitalon Reserve Barossa Riesling, joka hämäsi meidät täysin, tämä ei muistuta lainkaan saksalaista Rieslingiä. Punainen viini oli Reserve Barossa Shiraz. Valkoinen ja punainen viini olivat "helppoja" ja mukavia tyttöjenilta viinejä.



Koetin napata kuvan Arlan ruokiksella tekemästä meikistä, mutta tässä tulee ikäeromme parhaiten esiin; minun nuoruudessani ei ollut tapana kuvailla itseään, poseerata kameralle ja hakea parasta kulmaa, ei silloin me kuvasimme filmille ja jouduimme odottamaan kuvien näkemistä ikuisuuden.

Koetin ottaa peilin kautta kirkkaamman kuvan, tuli tarkka ja kiva, sääli että vain rintakehä osui linssiin.  Muut kuvat taas ovat minulle niin armollisen utuisia, joten tyydyn näihin. Meikki on siis söpö, on lilaa hennosti ja meikkivoidetta niin etten ole tavanomaisen läikikäs.


10.11.2013

Isänpäivänä

Isänpäivänä ajatuksissa liikkuu paitsi oma isä niin lapseni. En ole oikein isänpäiväihminen enää. Isäni asuu kaukana ja isoisäni ovat kuolleet, joten osanani on seurata muiden juhlaa ulkopuolisena.

Viime viikonloppuna olimme kaikki koolla, isäni, lapseni ja veljeni. Nautimme yhdessäolosta vieraassa kaupungissa. Seikkailimme ympärikaupunkia, vaelsimme kokemuksesta toiseen, söimme Michelinoppaissa mainituissa ravintoloissa, vietimme perheaikaa yhdessä.

Vasta oman lapseni saatuani olen ymmärtänyt kuinka mahtava isä minulla on. Tietyt asiat otti itsestäänselvyyksinä, kunnes kasvoi aikuiseksi, avasi silmänsä ja havaitsi kuinka hyvin asiat minulla olivatkaan.

Istun kotona, kaukana rakkaistani ja hymyilen, onni on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Onni on muisto viikonlopusta, jolloin kaikki hymyilivät yhdessä.

4.11.2013

Merten takana viivähtävät ajatukseni

Rakkaani asuu harmaan meren rannalla


Rakkaani asuu vuosisatoja vanhassa linnassa



Viidakkomaisen metsän keskellä


Siellä hänellä on oma kirkko


Hänellä on Petopuisto


 Hänellä on ulkouima-allas meren äärellä


Ja hänessä on ajatukseni



25.10.2013

Dress as a Boy Day

Huh, vihdoinkin kuvia niinkin pitkältä kuin viime viikon tiistailta! Meillä oli Sexuality & Gender Focus Weekin kunniaksi tiistaina pukeudu pojaksi -päivä kaikille tytöille ja keskiviikkona vaihtoehtoisesti pukeudu tytöksi -päivä. Mulla on kuvia vain tiistailta, mutta voin kyllä sen kertoa, että keskiviikko oli täynnä sydäntäsärkevää naiskauneutta piikkikoroissa ja tyllihameen alta pursottavia säärikarvoja!

Muistettiin päivän teema vasta maanantaina illalla, mutta keksittiin Kristinen kanssa hipsiä Jonasin vaatekaapille tonkimaan. Jonas, kuten minäkin, tykkää kovasti Doctor Whosta, ja saatiinkin idea pukea mut ei ainoastaan mieheksi vaan yhdenneksitoista tohtoriksi!

Pukumiehiä löytyi lopulta muitakin. Just tällaisia hassuttelupäiviä kaipaa juuri viimeisten puristusten aikana ennen lomaa. Tässä kuvia hauskalta päivältä!

Roomies: Hellie (Englanti), Natasha (Libanon)
Josephine (Malesia) 
Tanisha (Nepali)
Photo credits to Josephine!
"We don't dress up as boys, we dress up as men"
Photo credits to Tanisha!
Niin, tosiaan älkää huoliko. Vaihdoin vaatteet mekkoon ennen kuin lähdin serviceen vanhainkotiin!

ps. Giulia ja Hellie sanoo moi!