28.1.2013

Miniloma Tallinnassa

Ullakon makuukammari

Lähdimme aikuisporukalla yöksi Tallinnaan. Meidän piti vain nähdä Suvin kanssa kaupungilla, juoda kahvit ja jutustella, mutta me yllätimmekin itsemme suunnittelemassa pikaista matkaa vielä samalla viikolle. Joimme melko kehnoa kahvia kahvilassa jonka suhteen minulla oli ollut melkoiset odotukset ja surffasimme Suvin tabletilla meille majapaikkaa. Hostellit olisivat olleet edulliset, mutta pikainen vilkaisu apartmentoksia vuokraavan yrityksen sivuille sai minut haikailemaan yöstä kauniissa asunnossa.

Ullakolla kaikki oli harkitunkaunista

Saimme houkuteltua mukaamme Suvin miehen Arin sekä heidän ystävänsä Markon, joten meillä oli koossa sopivan kokoinen joukko asunnon vuokraamista varten. Varasimme matkat ja majoituksen jotka maksoivat kaikkien Suvin käyttämien kikkojen jälkeen yhteensä alle 75 euro henkilöltä. Onhan tuo hurja hinta yhden yön minilomasta, mutta aivan loistava diili näin lyhyellä varoitusajalla.

Pääsimme matkaan perjantaina kahden laivalla, joten olimme ajoissa Tallinnassa. Pikainen vierailu Rimin kakku- ja skumppahyllyköillä ja olimme valmiit noutamaan avaimet huoneistoomme.

Avowc jonka yhteydessä oleskelu- ja makuutilat

Kuvien perusteella osaisin odottaa silmäkarkkia ja sitä sainkin; asunto oli täynnä upeita yksityiskohtia, tarkoinharkittuja ratkaisuja. Upeiden tapettien kuviot kertautuivat tyynyissä, vanhat kiviportaat olivat karunkauniit, kattohirret olivat jätetty näkyviin ja kaikki tuo näytti tarkan harkinnan tulokselta. Ja sitten, kaikkien harkittujen yksityiskohtien vieressä, niille räikeänä vastakohtana on retkottavia johtoja, ankea keittiö ja kylpyhuone. Onneksi asunnon esteettinen anti oli kuitenkin suurempi.

Ullakkokammarin oleskelutila
Asunnon ehdottomasti onnistunein osa oli ullakko. Ullakolle päästäkseen oli kivuttava korkea-askelmaiset kiviportaat, joiden ikivanhat askelmien reunat olivat kuluneet tuhansien askelten alla vaarallisen liukkaiksi, ainakin jos kiipeäjällä sattui olemaan jalassaan villasukat. Ullakko, miten kuvaisin sitä parhaiten? Ullakko oli yksi valtaisa makuukammari, joka suorastaan vaati päästä romanttisten tapahtumien esiitymislavaksi. Tai sitten ullakko oli vain jyrkkien portaiden päässä sijaitseva valtaisa toiletti, jonka kalustukseen kuului tavanomaisesta poiketen parivuode ja divaani.

Emme sopineet makuupaikoista mitään, mutta koska en lähtenyt ruokailun jälkeen muiden matkassa oluelle vaan lähdin vuokrakotiin tunnelmoimaan ja nukkumaan, niin valtasin olohuoneesta kauimpana sijaitsevan makuusopen, ullakon.

Olohuoneessa oli vuodesohva
Olen aina hivenen skeptinen avoportaikkojen, parvien ja muiden suhteen. Minusta on päivätyön ja iän myötä tullut herkkäuninen, saatan havahtua rapinoihin ja kolinoihin harmittavan helposti. Avoin rappu kantaa pahimmillaan äänet ylöspäin, niitä voimistaen ja parvi taas, no sinnehän ääni kantaa esteettä. Tässä asunnossa keittiöön ja toiseen makuuhuoneeseen johtavat ovet eristivät kiitettävästi ääntä ja olohuone sijaitsi kaukana portaikosta. Ainoastaan kylpyhuoneen putkien äänet häiritsivät hivenen prinsessanuntani.

Olohuoneen takka


Olohuoneen takka oli silmääni miellyttävää mallia. En ole vuolukivitakkojen ystävä vaan rakastan valkeiksi rapattuja takkoja, joissa saa  myös olla liuskakiveä tai vastaavaa koristeena. Emme saaneet aikaiseksi tilata takkapuita respasta, yksi yö on liian vähän kaikkeen haluttuun touhottamiseen.

Parvekkeenoven tuuletusikkuna oli näppärä
Seurueemme sauhuttelijoiden takia olimme halunneet parvekkeellisen asunnon, parveke tuntui varatessa minulle yhdentekevältä asialta, mutta ihastuin siihen täysin. Pieni parveke vaikutti paikalta, jossa voisi hyvin lämpimämpänä ajankohtana viihtyä kahvimukin kanssa haaveilemassa.

Talomme muurin kupeessa
Parvekkeelle johtavat pariovet toivat paljon valoa keittiöön ja lasiset pariovet ovat monta kertaa kauniimmat ja sirommat kuin perinteiset suomalaiset parvekeovet. Mikäli joskus rakennan tai vaihtoehtoisesti remontoin suuresti niin aion selvittää olisiko mahdollista saada jotain tälläistä.

Saranaverhot




Parvekkeen ovien verhot tai oikeamminkin verhotangot, oli toteutettu fiksusti; ne olivat saranoidut. Verhoja ei siis tarvinnut rytätä sivuun vaan ne saattoi kääntää tangosta pois tieltä. Tosin nämä minulle näppärät ratkaisut eivät välttämättä ole sitä itseäni lyhyemmille ihmisille.



Vaikka keittiönpöydänjalkana toimi Singerin valurautainen runko ja uuni oli uudempi kuin omani, jäi keittiöstä puolitekoinen tunnelma. Keittiön nurkka toimitti eteisen virkaa ja muutoinkin keittiö oli kaiken keskus; sieltä pääsi kylpyhuoneeseen ja muutaman askelman kautta joko vessaan tai olohuoneeseen joten sen muusta asunnosta poikkeavaa ulkonäköä oli hankala sivuuttaa.

Hyvin tyylitelty pohjapiirros
Tallinan matkamme ei ollut vain asunnossa oleilua vaan paljon muutakin, asunto teki matkasta erilaisen; toisiaan toistavien hotellien jälkeen oli mukava kokeilla jotain uutta ja majoittua porukalla kauniiseen ympäristöön. Asunto sijaitsi aivan Rataskaevun mainion pannukakkuravintolan vieressä,  jolloin hyvä aamiainen ja upeat vanhan kaupungin maisemat olivat heti ulko-oven takana.

Sisäpiha
Tämä oli toinen ullakkoasunto jonka olen vuokrannut, ensimmäisen vuokrasin Lontoosta ja rakastuin siihen täysin, tämä Tallinnan asunto oli upea, mutta vähemmän persoonallinen. Haluaisin jonain päivänä vuokrata ullakkoasunnon Pariisista, se voisi olla karu, vaikka vain patja lattialla, halpaa punaviiniä ja tunteisiin vetoavia runokirjoja. Jotkut matkaavat nähdäkseen maailmaa, minä matkaan päästäkseni ullakolle.

22.1.2013

Talkoissa



Bongasin netistä ilmoituksen siementen pussittamis talkoista Annalassa ja koska en ole koskaan ollut moisessa mukana niin sinnehän oli pakko mennä. Miina vietti aikaansa teatterissa, niin miksi ihmeessä olisin ollut yksin kotona maanantai-iltana.


Talkoissa oli ihanan kotoisa tunnelma ja aivan loistavaa piparminttu-kehäkukkateetä tarjolla. Työskentelimme kolmenhengen ryhmissä ja keskustelu oman ryhmän kanssa oli innostavaa. Olin innostunut kuulemaan maa-artisokan viljelystä, sillä haluaisin päästä joskus kasvattamaan niitä.

Siementalkoita tulee vielä muutamia, suosittelen kaikkia halukkaita osallistumaan niihin, miljöö ja ihmiset olivat upeita.


Luettua


 Alexander McCall Smith, Oivallinen aviomies Mma Ramotswe tutkii; lukumatka Botswanaan muistutti edellisiä. Tämän kirjan teemaksi nousi luottamus ja ihmisten väliset suhteet.



 Julia Quinn, Brighter than the sun; kevyttä menneisiin aikoihin sijoittuvaa hömppää englanniksi. Aiemmin olen lukenut häneltä What happens in London ja Ten things I love about you. Julia kirjoittaa helppoa englantia, juoni on romanttisille kirjoille tyypillinen, mutta sisältää toimintaa. Kirjat ovat aivan loistavia unisatuja, ajauksensa saa upottaa hömppään ja samalla pitää yllä englannin osaamista.



Lukuvuoroaan odottavat

Anne-Liisa Palmu-Joronen, Nokia-vuodet mitä johtamisesta voi oppia. Kirja on itseasiassa Miinalla lainassa, mutta kirjaa selatessani aloin lukemaan sen lukua naisjohtajuudesta ja ajattelin lukea samointein koko kirjan.

Philip Zimbardo, The Lucifer effect Understanding how good people turn evil; Abu Gahraib, Stanford Prison Experiement ja muita esimerkkejä siitä kuinka hyviksistä tulikin pahiksia ja miksi niin käy.

20.1.2013

Pihaprojekti

Kuva on ehkä vuodelta 1991,  allas tontun luona
Asumme vuonna 1965 rakennetussa rivitalossa Helsingissä eli kasvuvyöhykkeellä 1B, joka on mantereen paras kasvuvyöhyke. Kasvuvyöhykkeet ja kaikki muu sellainen on minulle vierasta, joten saatan puhua aivan höpöjä :)

Piha on pieni ja sitä ympäröi kaksimetriä korkea lauta-aita. Piha on luonaaseen ja sille paistaa melko hyvin kesällä.

Sensurointia pähkinöillä
 Tällä hetkellä piha on surkea näky; laudat ovat vihreät ja lahot, ne pysyvät kasassa maalin avulla. Myyrät ovat talvi talven jälkeen ruokailleet antaumuksella kukkapenkeissä joten kuvissa esiintyvä kukkaloisto on kadonnut.

Myyrät söivät ruusut

 Keväällä, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, olisi tarkoitus vaihtaa aidan laudat uusiin. Ikkunan luo on -90 luvulla tehty puinen terassi, joka on tullut tiensä päähän. Terassi olisi tarkoitus rakentaa uudelleen, mutta hivenen suurempana. Nyt terassi loppuu kuvassa olevan ruusupenkin luo, kohtaan jonka katolta tiputettava lumi ja jää moukaroi. Haluan tulevan korokepenkkini hivenen kauemmas, terassin laudat varmasti kestävät tipahtelevat jäämöntit.

Lumi ja aika tappoivat katajan

Takapihallamme on edelleen allas. Silloin kun se oli käytössä koitui se lukuisten sammakoiden ja hiirien kohtaloksi laitojen jyrkkyyden takia. Nykyisin tyhjästä altaasta nousee lauta ylös ja emme ole enää joutuneet raivaamaan ruumiita sieltä. Nyt haluaisin altaan pois, veikkaan ettei sen tuhoaminen ole kevyt urakka.

Mie pien
Tietenkin jo kaikki edellä mainittu syö aikaa, rahaa ja voimia, mutta mielikuvituksessani olenkin rikkaampi, tarmokkaampi ja taitavampi. Suunnitelma jatkuu seuraavaan tapaan; haluan möyriä pihan kuohkeaksi. Nyt pihalla kasvaa ihanasti sammalta, mutta haluaisin kasvattaa pihalla ruokaa. Mietin kasvaako sammalta pihalla vain varjon takia vai onko maaperän ph matala. Molemmat vaihtoehdot tulee muistaa suunnitelmissa ja varautua niihin. Tai no, suunnitelmani eivät kyllä takaa lisää aurinkoa, joten jos se on ainoa syy sammaleeseen olen pulassa kasvivalintojeni kanssa.

Kohopenkkisuunnitelma

Toivottavasti saatte selvää kuvasta. Leikin siis lumella ja ikuistin rakennelmani parvekkeelta käsin.

Pihan ongelmakohta on portti tai oikeamminkin sen takana menevä tie. Harmillisesti sieltä on mahdollisuus katsella suoraan meille sisään. Mikäli olisin säädyllisesti pukeutunut tai tanssahtelisin vähemmän kotosalla, ei ajatus akvaariossa olosta niin häiritsisi, mutta nyt se häiritsee. Niinpä ajattelin matkia naapureita ja rakentaa näkösuoja-aidan pihalle. Aidan pätkä olisi yhtä samanlainen kuin muu aita; valkoinen ja korkea.



Suoja-aidan portin puolelle jäisi pienet kohopenkit paljon aurinkoa vaativille kasveille. Mietin voisiko portin puolella kasvattaa aitaa pitkin espalierpuun tai pensaita. Mikä espalierin suomenkielinen nimi on. Tarkoitan sillä aitaan sidottua, kaksiulotteista kasvia, köynösmäisesti kasvavaa. Ne kuulemma ovat herkkiä ottamaan nokkiinsa, kuolemaan pois ja tuottavat vähemmän satoa kuin pöyheät kanssasisarensa, mutta ne vievät myös houkuttelevan vähän tilaa.

Vai olisiko tämä paikka oikea kasvattaa karhunvatukoita? Siperilainen karhuvadelma kasvaa 150-300 cm korkeaksi eli kaksimetrinen aita olisi sille hyvä tausta. Lisäksi kapea penkki takaisi sen, ettei pensas pääsisi liiaksi pöheköitymään. Mikäli sen kasvutapa muistuttaisi vadelmaa, olisi se helppo tukea ja sitoa kiinni. Toinen paikka, johon olen karhunvatukkaa ajatellut näkyy kuvassa, jossa istuu pähkinäpäinen mies (olen näppärä henkilöllisyyksien kätkemisessä). Miehen takana olevaa aitaa vasten voisi kasvattaa pensaita. Tämä suoja-aidan luona oleva kapea penkki vain olisi valoisampi ja en usko karhunvatukoiden olevan niin esteettinen näky, että ne ulkonäön takia haluaisin paraatipaikalle, siis paraatipaikalle jossa ne näkyvät minulle, tämä toinen paikka taas takaa ohikulkijoille hyvän näkyvyyden pensaaseen.

Hylkäsin ajatuksen kolmionmuotoisesta kohopenkistä, hevosenkenkä sen olla pitää





Vasemmalla, aidan vieressä olisi siis toinen mahdollinen paikka karhunvatukalle. Aidan vieressä kasvaa tällä hetkellä perennoja, vuohenputkea ja sammalta. Ajattelin kasvattaa kaikki kasvit jatkossa kohopenkeissä, joten mietin että niissä voisi olla erilaista maata. Mikäli aidan viereen ei tulisi karhunvatukkaa voisi tuohon varjoisaan kohtaan kokeilla pensasmustikkaa. Pensasmustikan korkeus on hillitympi; noin metrin. Vaikka rakastankin tavallista metsämustikkaa pidän myös pensasmustikasta ja haluaisin saada sitäkin omasta pihasta. Niin haluaisin kaikkea, pihan koko vain ei mahdollista sitä.

Repsottavan kukkatuen luona kasvaa tällä hetkellä joku tuoksuköynös, klematiksia ja pioni, ne haluaisin säästää, ainoina kukkina. Tosin nekin pitäisi touhutessa kaivaa ylös ja istuttaa takaisin ja kun koetin lahjoittaa osan pionista pois, ei se onnistunut vaan siirrokas kuoli heti joten saattaa olla etteivät kukat kestä hengissä remonttia.

 Portin yläpuolelle haluaisin rakentaa, muutaman naapurin tapaan, pergolamaisen rakennelman. Ystäväni Joyn porstuan pielessä kasvaa viini, joka tuottaa ihania rypäleitä ja aloin haaveilemaan samanlaisesta. Villiviini olisi upea, samoin humala ja kaikki vastaavat, joista vuosia haaveilin, mutta minään niistä ei tuota herkkuja.

Kadunpuolella porttia kasvaa kovia kokenut syreeni. Portin korjaaja kohteli sitä kaltoin ja muutoinkin se saattaisi hyötyä uudelleen istutuksesta. Rakastin syreeneitä jo lapsena ja totta kai kaltaiseni fantasiafani tarvitsee oman pensaansa lilaceja.


Ja sitten tärkeimpään eli hevosenkenkään. Se korkea kohopenkki tulisi keskelle pihaa. Kohopenkin pisin sivu alkaisi siitä mihin terassilaudoitus päättyy. Hevosenkenkään olisi tarkoitus saada yrttimaa, mutta haluaisin myös kokeilla kylmälavaa eli kattaa sen viileään aikaan laseilla tai muovilla, niin että viljelykausi pidentyisi. Ainakin haluisin kokeilla laseja hevosenkengän kärjissä ellen sitten koko penkissä. Hevosenkengän tulisi tuottaa minulle ruukkuviljelmien ohella basilikat, tillit, persiljat ja muut tutut yrtit sekä myös valikoiman salaatteja. Toki istuttaisin siihen myös kehäkukkia ja samettiruusuja silmäniloksi ja tuholaisten surmaksi.

Tähän asti unelmani kuulostaa ihan realistiselta, mutta sitten tulee se hurjin haave; oma puu. Perheomenapuu jossa olisi oksa kanelia ja loboa. Johanna on epätoivoisesti koettanut selittää minulle, että puut ovat suuria ja piha pieni, mutta en ole vielä valmis luopumaan haaveestani. Ja jos en voi saada omenapuuta, niin löytyisikö kirsikka- tai luumupuista pieneen, täyteen tupattuun pihaan sopiva yksilö? Mahdollisia paikkoja voisi olla kaksi, molemmat varjoisia; suoja-aidan talon puolella tai vajan ja aidan nurkkauksessa, nykyisen altaan kohdalla.

Mahtuisiko siihen pieni hedelmäpuu?

Kuten olen toistanut toistamasta päästyäni haluaisin kohopenkkejä, siistejä kohopenkkejä ja niiden ympärille polut, joita mitatessa tulee huomioida se,e ttä tarvittaessa vajan oven eteen asti pääsee portista kottikärryillä. Pihan pienen koon vuoksi ei kaikkialle tarvitse päästä kottikärryillä. Lisäksi ongelman tuottaa sohvamme. Olohuoneessamme on ihana, valtaisa sohva joka mahtuu asunnosta ulos vain takapihan kautta. Vaikka sohva on suuri on se onneksi hyvin kevyt. Sohva aiheutti päänvaivaa suoja-aitaa suunnitellessa, mutta nykyinen suoja-aidan kohta mahdollistaa sohvan pois viemisen ilmen purkutöitä.

Kottikärryt ja sohva on nyt huomioitu, seuraava ongelma on polut. Pihallamme on nyt ihania tummia laattakiviä, mutta niitä ei ole riittävästi polkuihin. Hetken aikaa haaveilin tiilipolusta, mutta veikkaan että sen tiilet ja perustustyöt maksavat hurjasti ja vaativat paljon työtä. Kävin mielessäni lukuisia polkuvaihtoehtoja läpi kunnes aloin miettimään puista polkua. Terassi tehdään laudoista, olen hivenen haaveillut harmaasta lehtikuusesta, joten miksei myös polkukin. Mikäli polun tekisi pätkissä, niin että pätkät ovat nostettavissa tarvittaessa ylös voisi polku toimia. Terassinpohjatyöt vienevät paljon aikaa ja materiaaleja ja en ole varma tarvitsisiko kohopenkkipihan osuus niin vankkaatyötä. Käsittääkseni lyhyellä aikavälillä suojakankaan, joka estää rikkaruohojen kasvun lautojen välistä, voisi korvata märillä sanomalehdillä; niiden pitäisi estää rikkaruohojen kasvu ainakin yhden kesän ajan.

Otan mielelläni vastaan ideoita pihaa varten. Myös mesenaatiksi tai työvoimaksi saa ilmoittautua ;)

19.1.2013

Nuorten filosofiatapahtuma 2013



Viime viikonloppuna eli 11.-12. tammikuuta oli vuosittaisen Nufitin eli nuorten filosofiatapahtuman aika. Prometheus leirin tuki ry on mukana järjestämässä iloisten väittelyiden ja henkevien keskustelujen tapahtumaa ja sitä kautta itsekin kuulin Nufitista. Olisin halunnut osallistua jo viime vuonna, mutta silloin ranskan intensiivialkeiden kurssi meni filosofoinnin edelle. Tänä vuonna tämä oli siis ihan must-see!




Syvällisten keskustelujen perässä taapertavien rastapäiden ja muiden hippien kokoutumispaikkana toimi Hakaniemen Paasitorni. Aika hulppea mesta! Oltiin paikalla kaverin kanssa ja otettiinkin ilo irti päheistä peileistä ja vähän teineiltiin ja otettiin peilikuvia.


Ollaan söpöjä!

Huippua oli myös törmätä protututtuihin, kuten ihanaan Olliin, jonka kanssa oltiin samassa tiimissä vetämättä protuleiriä viime kesänä. Terkkuja!


Valitettavasti siihen vähän ne innostuksenaiheet jäivätkin. Odotukset olivat aika korkealla, mutta itse tapahtuma ei kyllä yltänyt niihin. Tämän vuoden teema oli "ei", mikä oli varmasti osasyy pettymykseeni: aihe tuntui liian laajalta, ja vaikka monipuolisuus on kaunista, ei keskusteluilta tuntunut löytyvän yhteistä punaista lankaa. Varmaankin teeman epäkonkreettisuudesta johtuen tuntui paino olevan enemmän sivistyssanojen viljelyllä kuin pohtimisella, mikä harmitti. Olisin kaivannut enemmän esimerkkejä, elävyyttä ja fiilistä. Tietenkään en itse ole koskaan opiskellut filosofiaa, mutta jotenkin silti ajattelin, että nuorena, pohtimisesta ja keskustelemisesta kiinnostuneena olisin saanut irti muutakin kuin hienoja sanoja. 

Kahoisa katrihelenakatse ikkunasta ulos. 
Pakko myöntää, että lähdettiin parista keskustelusta kesken kaiken, koska keskittymiskyky ja kiinnostus lopahti. Otettiin sen sijaan kaikki irti vanhan talon upeisa ikkunasyvennyksistä, painauduttiin vasten kylmää ikkunaa ja pidettiin omat filosofiset väittelymme ystävän kanssa. Oltiinhan me valmistauduttu olemaan fiksuja nuoria filosofeja.

Loppujen lopuksi oli mukavaa, ja lauantai-illan kruunasi Sokrates-väittelykilpailun finaali, mutta kokonaisuutena Nufit oli ainakin tänä vuonna pienoinen pettymys. Ehkä ensi vuonna tapahtuma tekee kasvojen kohotuksen silmissäni, mutta tänä vuonna ei sytyttänyt. Joka tapauksessa, Nufitia 2014 odotellessa!