29.4.2013

"UWC makes education a force to unite people, nations and cultures for peace and a sustainable future."

Eräänä torstai-iltana ysiluokalla lokakuussa 2012 surffailin netissä etsien tietoa mahdollisuuksista lähteä ulkomaille opiskelemaan. Selasin Maailmalle.netin sivuja ja sieltä päädyin vahinkoklikkauksella United World Colleges Finlandin kotisivuille.

Etusivu puhui kahden vuoden kansainvälisistä IB-opinnoista täydellä stipendillä, ja kyynisesti ajattelin, että joko koulut ovat tosi huonoja tai stipendin ei oikeasti katakaan kaikkea. Joka tapauksessa ajattelin, että koko järjestön toimintaan on jokin koira haudattuna. Kiinnostuin kuitenkin sen verran, että katsoin, missä kaikkialla näitä ihmeen UWC-kouluja oikein sijaitsee. Ympäri maapalloa näköjään, Kanadasta Swasimaahan ja Italiaan, mutta silmääni pisti Atlantic College, joka sijaitsee Walesissa.


Atlantic College Etelä-Walesissa


Mielestäni koulu näytti aikamoisen hienolta, Potter-fanina keskiaikaisen linnan Tylypahka-look vetosi. Linkkasin kuvan koulusta kaverilleni ja vitsailin, että pitäisikö lähteä tuonne lukioon. Kaveri nauroi, että Miina, jos et kuitenkaan. 

Ehdin kuitenkin jo innostua ja ihan pian ihan vahingossa huomasin tietäväni UWC:sta hirveästi. Kouluja on yhteensä 12, joista suomalaisia lähetetään kymmeneen. Jokainen koulu ja äärettömän kansainvälinen, ja oppilaita on lähes sadasta maasta.Kaikki suomalaiset saavat täyden stipendin, joka kattaa kahden vuoden International Baccalaureate -tutkintoon (eli kansainvälisiin ylppäreihin) valmistavan huipputason koulutuksen, asumisen kampuksella, ruoan, suuren osan koulutarvikkeista ja matkakulut. Lukion ensimmäisen luokan opiskelijat, jotka ovat Suomen kansalaisia ja 16-17 -vuotiaita voivat hakea joka helmikuu hakuajan ollessa käynnissä.
Kaikki UWC-koulut; Maastrichtiin ja Singaporeen ei lähetetä suomalaisia

Jokainen koulu on erilainen, niillä on ikään kuin oma luonteensa, mutta kaikkia yhdistää sama arvo- ja ajatusmaailma. UWC painottaa tasapainoista elämäntapaa, johon kuuluu intensiivisten akateemisten aspektien lisäksi myös runsaasti harrastuksia ja vapaaehtoistöiden tekemistä. UWC.fi tiivistää näin: "Nämä yhdessä pyrkivät kehittämään UWC-oppilaista vastuullisia kansalaisia, jotka aktiivisesti toimivat sellaisten arvojen hyväksi kuin rauha, oikeudenmukaisuus, ymmärtäminen ja yhteistyö."

Arvatenkin kilometrialustuksen jälkeen kerron, että hain UWC-stipendiä muutama kuukausi takaperin helmikuussa. Parin esseen, arvosanojen ja suositusten lähettämisen jälkeen jännitin, kunnes pääsiäisviikolla iloinen yllätys odotti sähköpostissa: minut oltiin kutsuttu haastatteluun. Hakijoita oli tänä vuonna 156, parikymmentä enemmän kuin viime vuonna, ja haastatteluihin kutsuttiin 24, joista taas 13 sai stipendin. 

Huhtikuun puolvälin haastattelupäivän jälkeen illalla olin tavattoman väsynyt, mutta hyvällä tuulella. Haastatteluissa oli ollut hauskaa ja aivan mahtavia ihmisiä, joiden kanssa 10 tuntisen päivän jaksoi mielellään. Seuraavana päivänä soitin UWC:lle ja päädyin vollottamaan silmät päästäni ensin koulun vessaan ja sitten labrakurssille. Olin päässyt ykkösvaihtoehtooni, Atlantic Collegeen Walesiin. 



Näihin maisemiin lennän siis suunnilleen 17 viikon kuluttua. En vieläkään voi uskoa tätä todeksi. Olen jauhanut kurkkuni käheäksi Walesista, UWC:sta, lähtemsestä, uudesta ja soon-to-be vanhasta todellisuudesta. Olen aloittanut viimeisten laskemisen: viimeinen vappu pitkään aikaan, viimeinen koeviikko, viimeiset karatetreenit. Kesän aion viettää suomalaisten juttujen parissa mökillä ja sosialisoiden sekä töitä tehden. Rakastan suunnittelua ja listoja ja olenkin jo alkanut miettiä kuinka monta neuletta saan mahdutettua matkalaukkuuni ja mitä suomalaisia herkkuja vien tuleville huonekavereilleni tuliaisiksi. 

Tästä kaikestan huolimatta en siltikään osaa uskoa tätä kaikkea vielä todeksi. Tuntuu helpolta kertoa tutuille, että joo, olen nyt sitten lähdössä, heh, kahdeksi vuodeksi, juu, vastata kysymyksiin ja pohtia mikä internetratkaisu olisi käytännöllisin. En kuitenkaan vielä sisäistä sitä, että neljän kuukauden kuluttua asun toisessa maassa, toisella puolella Eurooppaa, vielä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Se on samaan aikaan pelottavinta, mitä olen koskaan tehnyt, ja niin upeaa, että haluaisin itkeänauraapomppia elokuuhun asti. 

Tämä blogi tulee toimimaan mahdollisimman aktiivisena kommunikaatiovälineenä Walesin ja Suomen välillä, mutta aion kirjoittaa UWC:sta vielä lisää ennen lähtöäni. Jos heräsi kysymyksiä tai ajatuksia, ne huomataan kommenttiboksista. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti