25.8.2013

Kävelyillä


Kun olimme lähdössä Larin kanssa lenkille pimenevään elokuun yöhön tajusin, ettet näe tätä näkyä tänä vuonna, etkä ensivuonnakaan. En odota sinua punaisena hehkuvassa keittiössä, pitsiverhojen takaa minun on turha kuikuilla pimeään ja odottaa rappurallin kolinaa askeltesi alla.


Lauantaiksi olin suunnitellut reissua Rekolaan, mutta suunnitelmien kariudiuttua soitin siis Larille ja kysin lähtisikö hän kävelemään yöllä. Onneksi minulla on Lari, kuka muu kykenisi lähtemään öisille kävelyretkille, talsimaan halki kesäisen kaupungin? Tällä erää olin vaisua seuraa, juttu ei soljunut tasaisena virtana. Tiedäthän sen tunteen, kun tuntee jonkun niin hyvin, ettei hiljaisuus tarvitse pakonomaista täyttämistä?

Kiersimme rantalenkin, sen pidemmän version. Minulla oli laukussa leipää ja piimää vaan, tai siis savunmakuista Lapsang Souchong-teetä, sitä jota aina keitän Larille sekä Vaasan wrap-leipäsiin kääräistyt kylmäsavulohiwrapit. Mikäli olisit ollut mukana, olisin hihkunut onnessani Viisikosta, Fanny-tädin maanmainiosta hedelmäkakusta ja muusta mukahauskasta,mutta koska et ollut paikalla jouduin miettimään kehnot juttuni hiljaa mielessäni.

Muutamien tuntien kävely Itä-Helsingin yössä oli mahtavaa. Pidemmät lenkit saavat ajatukset virtaamaan tasaisemmin, selkeämmin ja nukkuminen pitkän iltalenkin jälkeen on yksinkertaisesti parhautta.


Sunnuntaina suunnittelin laiskasti siivoilua, selailin asuntoilmoituksia Töpölle ja kulutin aikaa, kun puhelin soi ja Maarit ilmoitti tyttöporukan piknikistä. Hetkessä tein itselleni leivät (meillä on vain leipää, päällisetkin alkavat olla loppu) ja keitin teetä termariin. Tällä erää termarissa mukaan tuli Yogin sweet chili. Ihmiset valikoivat viinejä vuodenaikojen mukaan; kevyttä valkoista kesäksi ja tuhtia punaista talveksi, minä taas valikoin teet vuorokauden ajan mukaan; savuista ja täyteläistä yöllä, keveää ja aavistuksen tulista päivän kuumimpiin hetkiin.

Istuimme muutaman tunnin hiekkarannalla, osa porukasta ui ja me muut lämmittelimme vanhoja luitamme syyskesän paisteessa. Rannalla loikoilu ja jutustelu on mukavaa, mutta veden yli näimme niemen kalliot ja päätimme kiertää sinne ihailemaan maisemaa. Tänä kesänä olen reippaillut Uutelassa enemmän kuin sitten lapsuuskesieni. Tällä kertaa niemellä oli paljon väkeä, mutta ihmisten määrä ei häirinnyt.


Kotiin saapuessani jäin taas kerran tuojottelemaan tomaatteja, aikaiseksik lajiksi mainittu, pienenä taimena 23.5 ostettu tomaatti on täynnä raakileita, joista yksikään ei vielä punerra.Jos tämä on aikaista, niin mikä on sitten myöhäistä?


ps. Olen aina hivenen kateellisena katsellut kauniisti käärittyjä wrappeja, mutta nyt minulle selvisi siistin käärön takana olevan pelkästään leivän. Olin hivenen pettynyt, ei ole mitää kikkaa tai jujua, kuka tahansa voi tehdä kauniit wrapit valitsemalla oikean leivän. Masentavaa, vuosia levähtäneitä ja revenneitä kääröjä, turhaan.

EDIT. Tony-täti kirjoittaa Saagimin Anulle asiaa."Jotkut meistä ovat sitä mieltä, että täydellisyys on epäkiintoisaa ja säröt, luonnonkarheus ja epäsymmetria viehättävää! Täytyy olla vähän särmää.
Meitä ei kiinnosta muuttua toistemme klooneiksi, vaan vaalimme ehkä harvoista hampaistamme ruokaan jääviä hellyyttävän persoonallisia puremajälkiä ja tykkäämme siitä miten isoihin korviimme mahtuu paljon lävistyksiä ja kuinka ne lepattavat tuulessa." Liikkuvan karpin blogi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti