20.8.2013

Matkalla ja perillä

Onni on englantilainen kaveri, jonka onnisuti jakaa netti munkin läppärin kanssa. Jes! Kirjoitin eilen kuitenkin joitain fiiliksiä ylös matkalla Lontooseen.


"Lentokoneessa Sunnuntai 18.8.2013, kello 11.45 Suomen aikaa. 

 "How lucky am I to have something that makes saying goodbye this hard." 

 Olen ilmassa, luultavasti jossain Ruotsin yläpuolella. Käheä miesääni laulaa korvaan lähtemisestä ja ikävästä ja hikoilen maiharit jalassa, talvitakki sylissä. Itkin turvatarkastuksessa. Itkin, kun kone nousi ilmaan. Pää on niin täynnä sekaisia ajatuksia, etten osaa pukea niitä sanoiksi. Lähteminen ei ollut helppoa, mutta mitä lähemmäs määränpäätä pääsen, sitä syvemmin hukun aivan huomaamatta täydelliseen innostuksen tunteeseen.

 --- 

Toisessa lentokoneessa 

 Sunnuntai 18.8.2013, kello 14.10 Suomen aikaa 

 Juoksin Kööpenhaminan lentokentän päästä päähän, vaihdoin vaatteet supervauhtia pikkiriikkisessä vessankopissa, tappelin läppärilaukun kanssa ja ehdin kuin ehdinkin hikisenä oikealle portille just ennen boardingia. Eräs samanikäinen ja etäisesti tutulta vaikuttava tyttö hymyili mulle lipuntarkastusjonossa ja uskaltauduttiin juttelemaan -- onneksi! "Sorry, but are you going to Wales?" Määränpää on meillä sama ja otää tyttö on mun co-year eli samalla luokalla! Oon kamalan ilonen että päädyttiin samalle lennolle, vaikka istutaankin eri puolilla konetta, koska nyt on joku jonka kanssa tappaa aikaa kahden tunnin ajan Heathrowlla. Ja tää etelä-norjalainen Benedicte on kaiken lisäksi ihan huipputyyppi! 

Lähdettiin Köpiksestä vähän myöhässä, mutta katosta roikkuvan minitelkkarin mukaan ollaan puolivälissä. Kuolen nälkään ja janoon, koska nukuin molemmilla lennoilla tarjoilun ohi (ja muutenkin luulin, että kaikki maksaa, muttei kai sittenkään höhhöh). Huh. Sitten vielä muutama tunti bussissa Englannin läpi Walesiin. Fiilis paranee hetki hetkeltä. This is gonna be good."


And oh boy, it was good. Tapasin kaksi kolmesta huonekaverista jo Heathrowlla ja kolmen tunnin bussimatka meni sujuvasti jutellen Kiinan politiikasta, päiden katkomisesta (kuulemma "a very Finnish topic"...) ja keksien ensimmäiset inside vitsit (cow moo!). Koululla kakkosvuotiset olivat vastassa kasvot maalattuina huutaen ja hakaten kattiloita ja kippoja. En saanut itse kantaa omia tavaroitani, koska  olen ykkösvuotinen. Ainakin palvelu pelaa! Illalla oli vielä nimileikkejä, miljoona whatsyournamewhereareyoufrom-kysymystä ja hyvää fiilistä.

Tänään maanantaina meillä on ollut kaikenlaista uimatestistä kampuskierrokseen. Ihan käsittämätöntä miten kaunis tämä paikka on. Täällä on ollut tyypillinen, hrhm, walesilainen sää: lämpöä, aurinkoa ja vähemmän pilviä kuin Bristolinlahden toisella puolella Englannissa. Mieletöntä.

Huomenna puolet ykkösvuotisista, minä mukaanlukien, lähtee ykkösvuotisten leirille Länsi-Walesiin. Siellä ei ole verkkoa ollenkaan, joten seuraavan kerran minut tavoittaa yhtään millään perjantaina illalla. Bis bald! xx

2 kommenttia:

  1. Onko käheä miesääni sitä, mitä luulen? Valitettavasti kappaletta, jota kuuntelit, on vaikea arvata.
    Pidä kivaa. Oon tosi sad ettei keretty näkeä. Mut mua voit seurata kissthevoid.blogspot.com
    Oot tärkeä! Ota paljon kuvia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se! Yksi niistä käheistä miesäänistä :) kiitos, rakas, tähän asti ollut ihan huippua! Pitää käydä kurkkaamassa, oot tärkeä!

      Poista