24.8.2013

Pöllöpullopostia


Ollos huolehti lapseni. Vaikka kerronkin viinitöniköistä ja poseeraan oluen kera on eloni rauhaisaa ja kuivakkaa. Kävin Herkkujen Suomen aamiaisinfoissa ja toisesta sain ottaa mukaani oluen. Noin somaa pulloa ei vain voi ohittaa. Opin infossa, että Suomen olutkulttuuri voi hyvin, olemme ohittaneet olutmaana tunnetun Irlannin. Meillä on vireä pienpanimokulttuuri, vaikka alan valvonta onkin tiukkaa ja byrokratiaa on paljon.

Infoissa koin valaistumisen; ruokakulttuurimme elää hurjassa murroksessa. Pienet yrittäjät ammentavat omasta taustastaan, maakunnastaan ja maailmalta ideoita. Kolatun cheddar oli taivaallista, pikkuinen suomalainen juustola kykenee haastamaan tuotteellaan mainiosti suuremmat juustolat.

Valaisevien infojen jälkeen oli arkeen palauttavaa käydä duopolin kaupoissa, hyllytiloista parhaimmat täyttää ylinkansallisten merkkien höttömöttö ja pienten suomalaisten valmistajien tuotteita saa tähyillä ylähyllyjen perukoilta. Miten siellä on? Kun menet lähiTescoon tai mikä ikinä onkaan lähikauppasi niin onko siellä brittimerkit hyvin edustettuina ja miten seudun omat erikoisuudet, saako niitä normaalista kaupasta?



Keskiviikkona pakersin siis ylitöissä. Opin paljon uutta. Huomasin, etten hetkeen oli joutunut lukemaan lakia, se ei auennut niin vaivattomasti kuin ennen, tosin aihealue on minulle vieraampi. Siinä lakitekstiä tavatessa ja sen henkeä sisäistäessä pyörit mielessäni.

Tällä viikolla työporukka on puhunut paljon lain opiskelusta. Siis ihan oikisopinnoista ja sitten näistä meidän omista jutuista. Hetken aikaa koin haikeutta siitä, etten koskaan tule menemään oikikseen, en koskaan tankkaa paksuja lakikirjoja ja uppoudu siihen maailmaan.

Käräjäoikeuksien päätöksiä lukiessa ensin huomioni vei lakiteksti, se mihin päätökset nojautuivat, mutta sitten huomaamattani uppouduin mielikuvitukseni maalaamaan tarinaan päätösten takana. Siis en minä nyt ikuisuuksia siinä pähkäillyt ihmiskohtaloita, mutta yllättävän paljon nuo tapaukset kieppuivat mielessä. Tuntui hivenen kovalta vain koettaa selata papereita, kaivaa faktat esiin, tarkistaa asioita, kun kumminkin niissä papereissa on ihmisten monikirjoinen elämä.

Valtaosa uudesta aluevaltauksestani käsittää muunlaisia virallisia papereita. Tiiraan vuosilukuja ja sen sellaista, siinä ei ole niin vaaraa ajatusten lipsumisesta. Sanoin joskus pitäväni monimuotoisesta, vaihtelevasta työstä. Nyt kun pääni kihisee edelleen tämän toimen vanhoja asioita ja sinne kaadetaan taas uusi informaatio vyöry mietin olenko tosissani. Nukun taas raskaasti aivojen prosessoidessa uutta tietoa, en jaksa uppoutua vapaalla vanhoihin toimiini, mutta toisaalta päivisin en pitkästy, en uraannu samoihin uomiin liiaksi ja ennen kaikkea minulla ei ole pelkoa pitkästymisestä. Ei ollut tarkoitus jaaritella työhommeleista, mutta olen nyt hivenen tohkeissani uusista juttuloista :)



Kävin tallustelemassa ja katso miten maisema on muuttunut; poissa on pieni männikkö ja laivatalo kohoaa rujosta maisemasta tylynä.


Keskiviikkona sain Vaasan leipomoilta leipiä, rieskoja ja makeita juttuloita, mutta millä aikaa niitä pupeltaisin, kun elämä vie. Päätin siis viedä suklaadonitsit ja pikkupullat toimistolle.

En ymmärrä millainen perverssi on päättänyt yhdistää pullan ja toffeen. Työpaikalla muiden mielestä yhdistelmä oli hyvä, mutta minä en vain pääse sen yli, ettei pullaa ja toffeeta voi yhdistää. Jos suuni olikin maistavinaan yhdistelmän imelän toimivaksi, niin se vain johtuu siitä, ettei sillä ole yhtä hyvää arvostelukykyä kuin aivoillani :D

Tämä ensimmäinen poissaolosi viikko on ollut kaikin puolin kummallinen, lahjuksia, aamiaisia, juhlia eli hyvin epätavanomaista elämää. Tuntuu kuin olisin vierailulla jonkun muun elämässä. Ensiviikko palauttanee kaiken taas tavanomaisille jengoilleen ja pääsen harjoittelemaan kunnolla yksinasumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti