20.8.2013

Tappavan hiljainen rivarinpätkä

Kännykkä piippasi Aukun kommentoitua postaustasi. Mieleeni ei pälkähtänyt, että olisit kerennyt blogiin asti päivittämään kuulumisia. Olen lähdöstäsi saakka pyöritellyt mielessäni, mistä kertoisin. Jäämisessä on se huono puoli, ettei uutta kerrottavaa kerry, kaikki jatkuu samallalailla kuin ennenkin, vaikka kaikki onkin muuttunut.
Sunnuntaina kävin Töpön kanssa Pasilassa syömässä poikien kanssa italialaista jäätelöä. Istuimme siinä sinua lukuunottamatta samalla porukalla kuin Italiassa. En väitä että seurue oli hiljainen kälätyksesi puuttuessa, vaan taisimme tahoillamme miettiä millainen elämänmuutos sinulla on edessäsi.
Maanantaina koetimme Töpön kanssa käydä ulkona syömässä. Olen muutamaan otteeseen maininnut, että haluaisin käydä Manalassa syömässä joten suuntasimme sinne. Lähtösi on saanut minut ajattelemaan erilaisia asioita, siis niitä joita olen jo vuoden päivät pyöritellyt mielessäni. Maanantai ei ollut parhain, olo oli liki näkymätön. Tiedäthän ne päivät kun sinulla olisi aikaa ja mielenkiintoa ihmisille, mutta heillä ei ole samanmoinen päivä? Koin siis olevani halju aave, muille näkymätön, mutta onneksi en ollut yksin. Luikimme hyvin nälkäisinä Manalasta, kun kukaan vuorossa olleista tarjoilijoista ei havainnut yrityksiämme tilata. Ylihintainen kiinalainen buffet ei parantanut juurikaan mielialaa, mutta kotona odotti yllätys; mainosfirman setä oli jättänyt ovemme taa laatikollisen viiniä. Mitä kiireisistä ystävistä, ankeista ravintoloista ja maanantaista, kyllä se maailma korsottarelle aina viiniä tarjoaa.

Onneksi maanantaita seuraa tiistai, tavallinen arki, vierailu mummolla ja kourallinen oman maan karhunvatukoita. Niin, minun piti viedä sinut palstalle syömään niitä, mutta sekin jäi lähtöhässäkässä. Huomenna on jo keskiviikko ja silloin ravistan osan alakulostani harteiltani. Aamulla osallistun aamiaiselle ja illalla paiskomme porukalla hommia myöhään, pääsen tankkamaan pykäliä ja asetuksia, oppimaan uutta.
Luin kirjoittamani ja totean kuulostavani alavireiseltä, mutta tämä kaikki tuntuu vielä niin oudolta. Kämppä on Wiskarin sanoin tappavan hiljainen rivarinpätkä ja arki hakee varmasti vielä hetken muotoaan. Vaikka tämä elo nyt tuntuukin tahmaavan, olen äärimmäisen onnellinen, että olet siellä meren takana linnaneitona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti