8.9.2013

if your day job is saving the world!

Laitoin sinulle eilen WhatsAppissa kuvan Hesarin HS-analyysistä. Itse analyysi käsitteli yksittäisten naispoliitikkojen joutumista ulkonäkökohujen kohteeksi. Sinällään aihe on mielenkiintoinen, onhan meilläkin mm. Urpilainen päätynyt muutamiin otsikoihin lehtihaastattelun kuvissa olleiden sukkapöksyjen vuoksi. Enemmän kuin varsinainen aihe, minua kiinnosti analyysin termi esteettinen pääoma. Erilaiset tutkimukset kertovat meille, että kauneimmat saavat parhaat työpaikat ja palkat, visuaalisesti vaativampien tulee olla triplaten parempia kuin kollegansa saadakseen kollegoidensa ulkonäön tuottaman etumatkan kiinni.

"Tajik on poliitikko, joka on kasvanut pitämään itsestään selvänä sitä, että omaa itseä ja omaa ruumista pitää ajatella pääomana, jota kehitetään ja kasvatetaan, sanoo vallan ja tunteiden tutkija, Tukholman yliopiston elokuvatieteen professori Anu Koivunen.

Tajik on Linkedin- ja Facebook-sukupolvea, jolle on luontevaa käyttää "esteettistä pääomaansa". Norjassakin esiin nousi juuri tämä termi, esteettinen pääoma, samoin kuin esteettinen kompetenssi eli taito hyödyntää ulkonäköään ja kehoaan. Suomessa esteettistä kompetenssia on esimerkiksi Alexander Stubbilla.

Esteettistä pääomaa arvostetaan kaupan alalla ja asiakaspalvelussa. "Ajatellaan, että koko ruumis ja persoonallisuus heijastavat työnantajan arvoja. Voi ajatella, että poliitikkokin on palvelualalla", Koivunen sanoo".

Jos jossain olen äitinä epäonnistunut niin esimerkin näyttämisessä siitä, miten olla visuaalisesti miellyttävä yleisten standardien mukaan. Esteettinen pääomani on miinusmerkkinen, jos mittana on naistenlehtien luomakuva mutta se ei tarkoita ettenkö ymmärtäisi sen merkittävyyttä uraa luodessa. 

You tubea selatessani päädyin Ylviksen musiikkivideoon. Minulle nimi Jan Egeland on vieras, en tiennyt hänen meriittejään ihmisoikeuksien saralla. Iloitteleva video käsitteli Egelandin supersankaruuden lisäksi hänen ulkomuotoaan. Solakka, vaalea ja huoliteltu Egeland on kuvauksellinen, yhdistelmä ulkonäköä ja älyä luo kuvan liki ylimaallisesta maailmanpelastajasta. 

Loistavaa työtä rauhan puolesta tehnyt Martti Ahtisaari on vuosien saatossa saanut mediassa tylyä kohtelua, on kuittailtu ulkonäöstä, kompuroinnista, imitaattorit tekevät julmaa huumoriaan hänen puhetavastaan, kukaan ei ole asettelemassa supersankarinviittaa hänen harteilleen. Olisiko suhtautumisemme toinen, nostaisiko media hänet eritavalla esiin jos hän olisi kuin mallikatalogista repäisty?



Mutta sitten voisimme ottaa sivuaskeleen ja palata vuosia sitten käymäämme keskusteluun ruotsalaisista muotibloggareista, niistä jotka näyttävät niin tavattoman paljon toisiltaan. Silloin puhuimme Helsingin värikkäästä, heterogeenisestä katukuvasta itsensä vapaasta ilmaisusta vaatteilla, keholla. Nyt kun muistat keskustelumme monimuotoisuuden kauneudesta voimme taas palata termiin esteettinen pääoma. Jos esteettinen pääomasi on sama mitä valtamedia meille syöttää, jos kuljet kulloinkin vallitsevien trendien mukana, niin onko sinulla oikeasti omaa esteettistä pääomaa vai oletko vain tyhjä kangas johon joku muu heijastaa visionsa?

Mikäli näytät samalta kuin kaikki muut, miten jäät mieleen? Jos pukeudut, käyttäydyt, toimit ja ajattelet massan mukaisesti missä tulee esiin yksilöllisyytesi, se mitä juuri sinä olet? Jos alistat ulkomuotosi muottiin niin alistatko samalla itsesi muotiin? Uskotteletko median luoman naiskuvan vastaavan sitä, mitä haluat olla? 

Äitinä haluaisin sanoa sinulle "pysyttäydy lähellä normeja", ihmisenä haluaisin sanoa sinulle "älä pelkää, ole sellainen kuin olet". Tässä visuaalisuutta korostavassa maailmassa ulkoisen koetaan määrittävän myös sisintä, jos olet ulkoisesti kaunis olet sitä sisäisestikin, ulkoisesti huithapelit eivät tietenkään voi sisimmältään olla muuta kuin henkisiä harakanpesiä.

Tässä vaiheessa kirjoittamista turhauduin, olin kirjoittanut itseni pussiin. Soitin Johannalle joka piti parahiksi evästaukoa karpalosuolla. Kerroin tarvitsevani kirjoitukselle lopun, joka toisi esiin sen, että sisin merkitsee eniten, ettei pinnalla ole mitään merkitystä. Emme löytäneet keinoa naamioida tuo hyvää tarkoittava vale uskottaviin kääreisiin.

Lapseni, liity niihin, liity massaan, ole osa massaa ja samalla lapseni, tee myyräntyötä, vaikuta sisältäpäin, nakerra yleiseksi mielipiteeksi uskotulta asialta uskottavuutta, kohota esiin epätavanomaisia tapoja olla, epätyypillisiä ratkaisuja. Muovaa maailmankuvaa sisältä käsin, huomaamatta hivuttaen. 

Ollessasi pieni matkustimme talvella paikallisjunassa. Sinulla oli toppahaalari avattuna, vain lahjeosa oli päälläsi. Riisuit myssysi, kaulurisi ja kintaasi, katsoit minuun kujeilevailme silmissäsi ja tungit myssyn, kaulurin ja kintaat housuihin. Muovaisit villaneuleista itsellesi valtaisat muhkuraiset reidet ja ilmoitit olevasi muhkumuksu. Katsoimme ihaillen muhkuraisia reisiäsi, kuinka suunnattoman paksut ja vuoristoiset niistä olitkaan saanut. Taputtelit reisiäsi ja olit rakkain muhkumuksu, olit niin kaukana ulkonäköpaineista, et aavistanut ettei kenekään tule haluta pöllin paksuisia reisiä, et tiennyt että rosoisuus, muhkuisuus naisen koivissa oli kaikkea muuta kuin toivottavaa. Olit niin viattoman tietämätön, niin kaukana typeristä normeista, että saatoit täysin nauttia luomuksestasi.

Toivoisin sinun aina säilyttävän osan tuosta viattomuudesta, siitä innosta. Toivoisin sinun ilmentävän kehollasi pelkän kauneuden lisäksi huumoria, kokeiluja, ennakkoluulottomuutta ja kapinaa vallitsevia normeja kohtaan. 

Ei sinun tarvitse pukeutua muhkumuksuksi ja saat halutessasi näyttää ruotsalaiselta kaunottarelta, mutta älä hukkaa sisintäsi, olet supersankariainesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti