5.9.2013

Kuulumisia





Niin kuin viime viikolla kirjoitin, täällä riittää tekemistä. Koko ajan. Oppitunteja, eli koodeja, on joka päivä kahdeksasta puoli kahteen (miinus hyppytunnit) paitsi perjantaina, jolloin koulua on viiteen saakka (älkää kysykö miksi...). Koodien jälkeen aika kuluu harrastusten ja palvelun parissa, sekä läksyjä tehden, sosialisoiden ja erilaisissa tapaamisissa juosten.

Sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin, olen lukinnut vaatekaappiini kaikki vaatteet (luonnollisesti), läppärin, kameran ja lompakon ja pudottanut avaimen vahingossa kaapin sisälle. Hups. Olen myös käynyt Amnestyn, oppislaskunnan hallituksen, sustainability councilin ("oppilaskunta", joka keskittyy koulun ekologisiin käytäntöihin ja koittaa tehdä koulusta ympäristöystävällisemmän), oppilaiden ja henkilökunnan, malli-YK:n ja Omprakash-järjestön tapaamisissa. Eilen ehdin myös hikoilla mehiläistenhoitopuku päällä auringossa. Aika menee hirveän nopeasti.

Kaiken virallisen lisäksi olen myös päässyt käymään kahdesti tällä viikolla lähikylässä Llantwit Majorissa. Itse Llantwitissa ei ole mitään kovin ihmeellistä (pieni kylä, vanhoja taloja, paikalliseen tasoon verrattuna kalliit hinnat), mutta muutaman kilometrin matka sinneon tosi kaunis. Bussit kulkevat epäsäännöllisesti suunnilleen kerran tunnissa, ovat myöhässä ja maksavat matkaan verraten aika paljon, mutta kävellen pääsee ja niin mekin sinne ollaan menty.



 Tämänpäiväisellä Llantwit-reissulla kävin singaporelaisen Clairen kanssa (psst, Clairen tämänastisesta uwc-kokemuksesta voi lukea täällä!) ja istuttiin pitkään paikallisessa kahvilassa. Juteltiin siitä, miten hienolta tuntuu olla täällä, miten samanhenkisiä muut oppilaat ovat, miten ihanaa on saada näin paljon mahdollisuuksia, miten upeaa on saavuttaa unelmansa. Kahdessa ja puolessa viikossa tästä paikasta on tullut toinen koti. Edelleen monet asiat ovat uusia ja eksyn kampukselle vähintään kerran päivässä ja aina välillä iskee kova ikävä, mutta yleistunnelma on todella hyvä.



Llantwitin keskustasta! Brittiläiseen tyyliin pubeja on joka kulmassa, mutta Vanha joutsen on kuulemma paras. Täällähän mennään pubeihin ihan vaan ruokailemaankin!

Tänään tuntuu, ettei ajatus kulje sormenpäihin ja valu näppäimistölle, ja vartin päästä alkaa open house, eli mennään meidän taloporukalla talovanhempien luokse syömään hedelmiä ja pelaamaan tanssipeliä. Taidan alkaa valmistautua tätä koitosta varten ja selata economicsin muistiinpanot. Palaillaan! xx

2 kommenttia:

  1. Sounds awesome, voin niin kuvitella sut noiden maisemien keskelle :--) Skypetellään joskus hamassa tulevaisuudessa kun elämä ei oo ihan niin hektistä.
    Much love from India!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih this is pretty awesome :) skypetellään! xx

      Poista