12.9.2013

Mielikuvat


  Vuosia sitten, tarkemmin sanottuna keväällä 2010 lapseni meni Andy McCoyn taidenäyttelyyn ja raahasi minut sinne seuraavana päivänä. Minulla oli ajatukseni taiteilijasta ja ennakkoluuloni taiteestaan, mutta totesin joutuvani tarkastelemaan uudelleen ajatuksiani. Ensin korjasin käsitykseni Andyn taiteesta, säälittävät valokuvat haalentavat värien leikin, latistavat kerroksellisuuden, ne eivät tuo esiin teosten villiä kauneutta.


 Näyttelyn jälkeen pysähdyin tarkistamaan käsitystäni taiteilijasta. Lapseni on ihaillut lukuisia muusikoita, tempautunut eri tekijöiden musiikin viemäksi. Lapseni on lukuisia kertoja törmännyt muusikoihin, joiden musiikkia hän kuuntelee. Andyllä ainoana on tuntunut olevan aikaa mielin määrin teinien kanssa keskusteluun. Mutta pelkästään teineillä uhrattu aika, ei saanut minua vakuuttumaan mielikuvani erheellisyydestä. Minut vakuutti kertomukset siitä, kuinka Andy pysähtyi kuuntelemaan tyttöjä, kertoi omasta elämästään, kohteli kuin tasavertaistaan. Ja milloin Andy on keskustellut muiden kanssa on Angela jututtanut tyttöjä, saanut heidät tuntemaan olonsa huomioiduiksi.


On helppoa arvostella toisia, tyytyä keltaisen lehdistön luomaan mielikuvaan, kohauttaa olkiaan ja todeta, että tuokin on vain tuollainen, rokkikukko. Hankalampaa on pysähtyä, miettiä missä oma mielipide alkaa ja mikä on vain media aivopesua. Luulin omaavani kohtalaisen medianlukutaidon, omaavani lähdekritiikkiä, mutta epäonnistuin Andyn kohdalla. Andy ei ollut ainoa, Sofi Oksasen High Heels Society sai silmäni avautumaan Johanna Tukiaisen, Mervi Tapolan ja Susanna Ruususen kohdalla.


Joskus sitä kulkee laput silmillä, tyytyy helpoihin, annettuihin mielipiteisiin, mutta usein asioiden kyseenalaistaminen, niiden uudelleen tarkastelu kannattaa. Monesti pinnan alta löytyy paljon, kun malttaa mielensä ja alkaa tutkimaan. Tuo kaikki kuulostaa niin selkeältä ja yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole, minä tarvitsin paljon puhetta lapseltani, ennen kuin maltoin luopua ennakkoasenteistani ja pelkään etten vieläkään ole täydellisesti läksyäni oppinut.



Mikä on mielipiteeni Andystä nykyään? Andy on omanlaisensa yleisnero (Homo Universale) eli niin sanottu renessanssi-ihminen, jonka tuotoksiin kannattaa perehtyä.



"kuka näitä spaddui heittää maahan, ruman näköst, mä vihaan näit (noukkii samalla maasta tumppeja).. mä kuljen vittu kukkapuistossaki ja kerään muiden jämät.. törkeetä, ympäristöö on pakko kunnioittaa.. muuten sä pilaat fibat kaikilt muilt.."

Andy Subtv:n keskustelun mukaan.



Andy McCoy taas Kaapelilla 20-22.9
pe-la 13-21
su 13-18

Ohessa olevat kuvat vuodelta 2010 Andy McCoy Hits Canvas näyttelystä

1 kommentti:

  1. Siis onko tuolla taidenäyttelyissä oikeen mahdollista päästä tapaamaan Andyä itse?!

    VastaaPoista