17.9.2013

Tiistai 17.9.2013

Väsynyt iloisuus, Jostain syystä oon nukkunut kaksi viime yötä hirveän huonosti, mikä on näkynyt lupsahtelevina silmäluomina ja huonona keskittymiskykynä, mutta myös lennokkaina vitseinä ja hillittömänä nauruna.


Hurjaa ajatella, että sunnuntaina tuli neljä viikkoa täyteen täällä ja tasan kuukausi sitten olin Protun puistotapahtumassa vanhojen kavereiden ja tuttujen kuvioiden parissa. Kuukausi siitä kun punnitsin matkalaukun ja nukuin omassa sängyssä viimeistä kertaa. Käsittämätöntä miten lyhyessä ajassa kaikki voi muuttua.


Täällä on jo aurinko vaihtunut harmaaseen kaatosateeseen ja yksinkertaisista ikkunoista läpi tunkevaan tuuleen, mutta onneksi elämä muuten tuntuu valoisalta. Tänään lähden ensimmäistä kertaa vapaaehtoistöihin vanhainkotiin ja illalla on kovasti menoa ja toivon mukaan myös vähän sosialisointia. Kaikenkaikkiaan, olen aika hurjan onnellinen täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti