25.10.2013

Dress as a Boy Day

Huh, vihdoinkin kuvia niinkin pitkältä kuin viime viikon tiistailta! Meillä oli Sexuality & Gender Focus Weekin kunniaksi tiistaina pukeudu pojaksi -päivä kaikille tytöille ja keskiviikkona vaihtoehtoisesti pukeudu tytöksi -päivä. Mulla on kuvia vain tiistailta, mutta voin kyllä sen kertoa, että keskiviikko oli täynnä sydäntäsärkevää naiskauneutta piikkikoroissa ja tyllihameen alta pursottavia säärikarvoja!

Muistettiin päivän teema vasta maanantaina illalla, mutta keksittiin Kristinen kanssa hipsiä Jonasin vaatekaapille tonkimaan. Jonas, kuten minäkin, tykkää kovasti Doctor Whosta, ja saatiinkin idea pukea mut ei ainoastaan mieheksi vaan yhdenneksitoista tohtoriksi!

Pukumiehiä löytyi lopulta muitakin. Just tällaisia hassuttelupäiviä kaipaa juuri viimeisten puristusten aikana ennen lomaa. Tässä kuvia hauskalta päivältä!

Roomies: Hellie (Englanti), Natasha (Libanon)
Josephine (Malesia) 
Tanisha (Nepali)
Photo credits to Josephine!
"We don't dress up as boys, we dress up as men"
Photo credits to Tanisha!
Niin, tosiaan älkää huoliko. Vaihdoin vaatteet mekkoon ennen kuin lähdin serviceen vanhainkotiin!

ps. Giulia ja Hellie sanoo moi!

23.10.2013

Fracking Conference in Cardiff

Kello kahdeksan lauantaiaamuna
Aamukaakao!

Lauantaina päivällä käytiin Cardiffin yliopistolla fracking-konferenssissa. Sanakirja.orgin mukaan fracking taipuu suomeksi vesisärötys. En tosiaan ennen tänne tulemista ollut edes kuullut koko jutusta, mutta täällä Walesissa ja Britanniassa ylipäätään on aika paljon suunnitelmia, joiden mukaan vesisärötystä tulisi enemmänkin. Meidän koulu on tätä vastaan, ja päästiinkin lauantaisessa konferenssissa keskustelemaan Cardiffin ja Swansean yliopistojen opiskelijoiden kanssa erilaisista kampanjoista vesisärötystä vastaan.

En edelleenkään ole mikään asiantuntija, mutta tämä video selittää aika hyvin mistä koko jutussa on kyse.



Aamulla meillä oli luento ja herkullisen paljon hummusta ja falafelia sisältäneen vegaanilounaan jälkeen päästiin itse suunnittelemaan actionia. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, ac-oppilaat ja yliopisto-opiskelijat, ihan siksi, että vaikuttamiskeinot ovat aika erilaisia näissä yhteisöissä. Ehkä tärkein asia, jonka opin koko päivänä, ei niinkään liity mitenkään energiaan, vaan enemmän AC:hen kouluna: meilläon lukematon määrä kanavia vaikuttaa ja levittää tietoisuutta, ja suurimmaksi osaksi yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneista nuorista koostuva kohdeyleisö on aika ideaali monelle jutulle.

Oli siis oikein mukava päivä, ja lauantai jatkuikin ihan yöhön asti tosi mukavasti 17% Ballin merkeissä. Nämä olivat siis meidän koulun hltbi-"tanssiaiset", ja prosenttiluku viittaa tänä vuonna koulun seksuaalivähemmistöjä edustaviin oppilaisiin. Pointti oli se, että jokaisen deitti on samaa sukupuolta. Mä olin aika onnekas ja sain mennä yhden tytön sijaan kahden kaunokaisen kanssa! Illalta kuvia kunhan ne julkaistaan.

ps. Mut äänestettiin viime sunnuntaina meidän talon edustajaksi oppilaskuntaan! Oon ihan superinnoissani tästä ja tosi iloinen, vielä yleensä kun ensimmäinen kahdesta house repistä on joko natiivi englanninpuhuja tai poika tai molempia.

22.10.2013

Syksyllä mökillä - yöllä hereillä


Valvon siis tämänkin yön. Lontoon seuralaisemme (sen kesiä sitten) kanssa naamakirjailemme wanhoja kappaleita you tubesta. On vanhoja suomalaisia kappaleita, on haitarimusiikkia, on kaikkea.


 Puhumme, kuinka ennen osattiin sanoittaa kappaleita, miten niissä joskus oli koko tarina eikä vain kertosäe.


Minua inhottaa olla hereillä taas tähän aikaan, en pian näe mitään silmäpussieni takaa, mutta silti on yö, on facessa ihana ihminen, on juutuubi soitannat.


En ymmärrä, minne hukutin unenlahjani, miksen enää toinnu vanhana vuorotyöläisenä valvomisrupeamista, vaan sotken rytmini, nukun muutamaa tuntia ja havahdun hereille.




Pitäisiköhän minun muutamalla sanalla kehaista mökkireissuakin, vaikka sitä olen tainnut jo hehkuttaa. Oli siis lokakuu ja ilma oli mitä parhain. Yövyimme siellä vanhassa koulussa, ennen lauantain mökille siirtymistä.


Majapaikassamme oli taas mukavaa. En ymmärrä sitä, yövyimme siellä ensikertaa alkuvuodesta ja jo nyt on olo, että olisimme käyneet siellä aina.


Lähtiessämme unohdimme kaupalla maton, jonka kävin veneellä hakemassa. Oli mahtavaa ajaa kylille, koko järvi oli tyhjä, se oli vain minun.





Oli muuten kylillä pakko ottaa kuva paikallisen muotipuodin valikoimasta.


Mikäli minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisi varmasti ollut pakko käydä hautuumaalla kävelemässä.


 Paluumatkalla ajoin takaisin pidempää reittiä ja taisin ihan pikkuisen rallattaa Igoria.


  Omakuvien räpsiminen ajaessa on haastavaa.


Mutta nyt kun sain sinulle nämä syksykuvat näytille, lienee aika kokeilla taas nukkumista, joten toivotan sinulle hyvää yötä ja huomenta.

20.10.2013

Suomi Burleski Gaala



Syksyinen pukeudutaan naiseksi ja ollaan fiinejä ilta on taas takana. Tänä vuonna Arla loihti meikin ja hiukset. Olin tyytyväinen pärstään, vaikka Prideilyripset olivatkin liian raskaat ja pimensivät puolet näkökentästä. Harmillista kyllä, sen kerran kun olen ihmisen näköinen, kammattu ja suittu, ei minusta ole yhtään hyvälaatuista valokuvaa, saat siis tyytyä tuhruihin.

Huomaatko, kun suoristan hiukset ovat ne oikeasti pitkät.

Juhlat olivat taas loistokkaat ja esitykset upeita. Näin taas samalla kertaa liudan tuttuja, mutta kuten aina kinkereissä, kohtaamiset soljuivat ohi nopeaina, keveinä ja pinnallisina.

Ihanainen Sussu ja savuverho
Vietin illan Sussun kanssa, Ari ja Suvi istuivat takanamme ja Jonna jossain kauempana. Olimme siis taas liikenteessä tavallisella porukalla.

Outoa miten muutamassa vuodessa näistäkin juhlista on tullut osa vuodenkiertoa. On syksyn burleskin, kevään burleski ja sitten on kevät ja maailma on Kaisaniemessä kylässä, jonka jälkeen onkin aika marssia sateenkaarilippua hulmuttaen, jonka jälkeen pitäisi suunnata Vantaanjokeen kellumaan kaljojen kera.


 Koska on viikonloppu, en ole taaskaan nukkunut. Ajattelin kokeilla päikkäreitä (tuskin onnistuu) jonka jälkeen Johanna ja pojat tulevat pitämään seuraa talvivalkosipuleiden istutukseen.

17.10.2013

I've Only Just Begun


Teillä taitaa olla siellä sateenkaareva viikko, ajattelin muistuttaa sinua parista teemaan sopivasta videosta.

16.10.2013

It's Tequila time!




Kun elämä tarjoilee sinulle suolaa ja sitruunaa, älä nikottele vaan vastaanota tilauksesi pystypäin. Kajauta silloin vahvalla äänellä It's Tequila time!

Tiedätkö mikä on parasta menettämisen kivussa, siinä kun mielessä on haava, jota on pakko ajatuksin sörkkiä? Se kun sinun on paha olla, olet surullinen, olet pettynyt. Parasta on se, että se on vain kevyttä kipua, se ei ole lamaannuttavaa tuskaa, kaiken muun pois pyyhkivää surua.

Kun on kokenut elämän perusteita ravistelevan menetyksen, kun suru on vyörynyt ylitsesi uudelleen ja uudelleen tukahduttaen, kun kaipaus on repinyt sinua fyysisenä kipuna, kun olet kahlannut epätoivon alhossa ja selvinnyt kaikesta siitä ja olet saanut itsesi takaisin kasaan et enää pienistä suruista lamaannu.

Suru tekee kipeää, menetys kaihertaa ja kaikkea sellaista. Se on epämiellyttävää, se sotkee ajatukset ja elämän, mutta se ei kumminkaan ole kuin elämää. Ne hetket, kun haluaa käpertyä sohvalle, katsella onnellisia loppuja jotka tapahtuvat aina joillekin muille, syödä suklaata ja itkeä tihrustaa vähän, niin loppujen lopuksi ne ovat laatuaikaa itselle.

Niin otin pienen riskin, sijoitin panokseksi kourallisen tunteita, pelasin ja menetin, mutta missään tapauksessa en hävinnyt. Voin jaotella päässäni kaiken pieniin osiin; punnita saadut hyödyt ja koetut menetykset, laskea mitä jää viivan alle ja todeta jääneeni voitolle.

Äitinä sanon sinulle "Älä tee mitään mitä katuisit", jälkeenpäin katuminen on turhaa, opiksi tulee ottaa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tekonsa voi koettaa hyvittää, mutta itsesyytöksissä piehtarointi ei auta ketään.

Joinain hetkinä on hyvä kohottaa malja menneille ja tuleville virheille ja nauttia kaikesta koetusta.



Pahoittelen alkoholivertausta, en keksinyt parempaa makuparia sitruunalle ja suolalle. Murheeseen juominen syventää murhetta ja alkoholi tekee aina pahaa harmaalle ryppykasalle, jota aivoiksi kutsumme.

Arki

Ennen mun lähtöä puhuttiin äidin kanssa mistä kaikesta voin sitten kirjoittaa blogiin kun tänne Walesiin asti pääsen. Varoitin jo silloin, että kaikkien mukaan siinä vaiheessa kun IB oikeasti alkaa, ei ole aikaa oikein millekään ylimääräiselle. Sovittiin kuitenkin, että sillon kun oon kiireinen, voin päivittää vaikka kuvan mun ikkunasta ulos. Tää viikko on nyt ollut niin hösläämistä, että ajattelin esitellä tämän silmiähivelevän maiseman. 

Tadaa!


Jep, ihan suoraan roskiksille. Totta puhuen ennen tänne tulemista mulla oli mielessä ennemminkin näky merelle, jossa aallot hakkaavat raivokkaasti vasten rantakallioita, tai edes jollekin pellolle, oh welllll. Tuo talo on muuten yksi asuntoloista, nimeltään Whitaker, ja tuo tie roskisten takana johtaa toiselle talolle, Gwyneddiin.

Niin, ja tämä kuva on otettu tosi aurinkoisena päivänä. Ei täällä oikeasti ole aina noin kiva sää. Tänäkin aamuna heräsin superaikaisin, vain jotta ehdin juosta kaatosateessa kampuksen toiselle puolelle meditoimaan. Oli kyllä kastumisen arvoista. Väsymystä on edelleen ilmassa, mutta onneksi enää puolitoista viikkoa October breakiin!

***

Viime sunnuntai oli oikein mukava päivä. Meillä ei oo sen kummempia luokkajakoja, mutta sen sijaan meidät on talojen sisällä jaettu tutorryhmiin, joissa on sekalaisesti ykkös- ja kakkosvuotisia eri aineiden opiskelijoita, ja meillä on oma tutor, vähän niin kuin henkilökohtainen opo. Sisäoppilaitoksessa kun ollaan, suurin osa opettajista asuu kampuksella ja monet tutorit pitävätkin tutorsessionsa omassa kodissaan. Mun tutor, ihana Helene (en tiedä miten aksentit menee), asuu kuitenkin vähän kauempana, mutta meidät tutorryhmäläiset kutsuttiin sunnuntaina lounaalle. Oli hauskaa!

Mieletön maisema keittiöstä

Vasemmalla Reo (Japani/Kanada), Helene (tutor)
Oikeasta alakulmasta Clement (Kanada), Ellinor (Skotlanti), Dodo (Alankomaat), Tara (Ranska/USA/Wales)
KOTIRUOKAAAA <3

Myöhemmin lisää tästä viikosta! xx

7.10.2013

Lokakuun alku

 En tosiaan tiedä mistä aloittaa. Olihan äiti lupaillut jotain synttäriyllätystä, mutta mitään näin hienoa en olis ikinä osannut odottaa. En osaa sanoa muuta kuin että teidän kauniit sanat saivat ensinnäkin kovaäänisen "what?!"-huudon karkaamaan mun suusta ja levittämään suupielet kohti kattoa moneen, moneen otteeseen. Kiitos, kiitos, kiitos.

Vielä palatakseni synttäripäivän aattoon eli maanantaihin, sain kokea upean ällöttävän AC-perinteen -- showeringin! Toisin sanoen siis mut kannettiin alakerran poikien kylpyhuoneen suihkutilaan ja sain päälleni vettä, johon oli huhujen mukaan sekoitettu pilaantunutta maitoa, valkosipulijauhetta ja saippuaa. Namnam. Tämän jälkeen mut johdatettiin dayroomiin, jossa sain onnittelulaulun, kakun, kortin ja monta monta halia!

Photo credits to Yuko!

Kun kello löi kaksitoista ja lokakuun ensimmäinen alkoi, sain kuulla synttärilaulun neljällä kielellä -- samaan aikaan. Tää on tätä kuuluisaa kansainvälistymistä! Hahah.

Woopwoop seventeen!

***
Juhlinta ei kuitenkaan jäänyt maanantaihin! Tiistai ja keskiviikko on mulla ihan superkiireisiä juoksen-paikasta-toiseen -päiviä, mutta torstai-illat on kaikilla vielä toistaiseksi vapaita, ja mentiinkin tärkeiden tyttöjen kanssa Llantwitiin italialaiseen illalliselle. Oli ihan huippua!

Vasemmasta alakulmasta: Kristine (Norja), Tanisha (Nepali), Natasha (Libanon), Hellie (Englanti/Thaimaa)
Oikeasta alakulmasta: Hannah (Portugali/monta muuta), Josephine (Malesia), minääää, Ffion (Wales)
Jälkiruokaaaaaaaa!
Kotimatka
 Ihan älyttömän kiireinen viikko siis takana. Paljon koulutöitä, sosialisointia, hassuttelua, märkiä sukkia, harvinaisen aurinkoista säätä ja onnellisia hetkiä.

Yllättävän nopeasti kaikesta kummallisesta täällä tulee täysin normaalia. En enää osaa kuvitella meneväni kotiin koulun jälkeen ilman kaveria tai olevani yksin kauemmin kuin viisitoista minuuttia kerrallaan. Tuntuu aivan tavalliselta törmätä taloustieteen opettajaan pöyräretkellä ja muistaa miljoona ovikoodia joka taloon. Aina välillä sitä havahtuu siihen, kuinka hienoa oikeasti on olla täällä. Tästä huolimatta odotan jo nyt alle kuukauden päästä koittavaa syyslomaa, Walesin-kiertämistä, Lontoota ja kaikkein eniten tärkeiden tapaamista. Ei enää kauaa!

(photo credits Kristine & Jo!)