1.10.2013

If I wake before I die rescue me with your smile




video




Muistatko miten tavattiin? Pakko myöntää, että minä en ainakaan.

Mutta paljon muuta muistan.
Muistatko Munkkiniemen? Kyllä se vilkutti, ja se oli pirun hienoa silloin. En edes muista mikä vuosi se oli. Valitettavasti mulla ei oo kuvia jaettavaksi. Ne on jossakin.

Muistatko ensimmäisen kerran, kun tulit tänne? En muista, olitko yötä. Taisit olla. Mutta mulla on siilimateriaalia koneella, jota me vaan muistetaan! Sillä mulle tulee muuten kaamea häpeäkohtaus, vaikka sille jutulle naurettiinkin ihan tosi paljon.




Me otettiin tällöin kuvia tossa riippusillalla, ja susta ja musta kanssa yksittäiskuvia. Mulla oli Screamworksin paita päällä. Ja se on muuten edelleen mun lemppari. (Heti mun tulevan TOT - hupparin jälkeen! Joka ei oo muuten vieläkään tullu..)



Entäs hän? Ja he?





Kuoropojan. Tallinnan. HIMin. Yhdessä. Ensimmäistä kertaa. Edessä. Keskellä. Monen tunnin jonotuksen.
Se oli ihan käsittämättömän upeaa. Ei sitä voi edes kuvailla ja musta tuntuu että Disarm me kertoi kaiken sillä hetkellä, mitä voi edes kyseiseltä bändiltä odottaa.
Tallinna oli kyllä vuoden 2010 kohokohta. 

2011. Siä kävit täällä, ja olinhan minäkin useasti siellä. Muistan, kun ekaa kertaa kävin teillä ja Satu leipoi niitä ihan superhyviä keksejä. Ei luoja, ne piparit oli taivas.

Eteenpäin.
2012. Mua harmittaa että meistä ei oo niin superisti kuveja mitä vois olla! Ei taidettu koskaan olla toistemme syntymäpäivillä, vaikka lahjoja jaeltiin vähän ns. myöhässä..
Joulukuu. 31.12. Kaikista eniten olisin toivonut, että sinä olisit siinä. Vieressä. Ääliöt, miksi se oli k18. Ymmärrän anniskelualueen, mutta silti, ei sinne tarvitse alaikäisiä päästää – eikä saakaan. Kuitenkin, olisin tahtonut sut siihen ihan samalla tavalla kuin Tallinnassa – mutta Ville oli entistä lähempänä. Ja sinä kauempana. Mutta sen sanon, että se oli mahtavin (ja samalla aika huono) uusivuosi ikinä.


2013. Me ei olla nähty tänä vuonna. Vai ollaanko? Taidettiin me itse asiassa keväällä nähdä. Vai nähtiinkö? En muista. Kyllä me oltiin kavereiden kanssa Helsingissä, en kyllä muista oliko se tämän vuoden puolta. Kyllä taisi olla.
Mutta. Mun koulut loppui, ja lähdin Londoniin. Ja voi elämä, että oli hienoa. Oli upea kesä. Oli upea kaupunki. Ja ärsytti, kun joutui odottamaan 4 minuuttia bussia – elämä että antaisin vaikka mitä, jos täällä menisi busseja samalla  tavalla. Englanti oli kyllä kesä, jota en tule unohtamaan. Vaikka joitain asioita olisi voinut mennä toisin, se oli silti ihan järkyttävän upeaa. Ja voin kuvitella, että sinulla on siellä ihan järkyttävän hienoa. Ja olet kyllä ansainnut sen.

Mutta, kuulin, että tahtoisin tietää lisää mun Englannista.
Ehkä tyydyn kuviin.. Nämä on sitten aika sekalaisessa järjestyksessä.


Värjäsin mun hiukset. Tosin mun hiukset oli ihan hirveän näköiset loppupeleissä, kun ne haalistu. Rumat.



Laihduin. 8 kiloa. Koska tuolla nyt tuli liikuttua ihan törkee määrä kävellen.  Ja rusketuin!! En Suomessa ole koskaan ruskettunut. 



Kuvasin. Loppupeleissä oon tosi masentunut, sillä en kuvannut tarpeeksi. Sinä oot varmasti kuvannut siellä saman verran tähän mennessä, kun minä yhteensä koko kesänä.



Ja sitten oli Tämä. Suurensuuri rakkaus. Käsittämättömän upeaa. Loistavaa. Ei luoja. Oikeasti. Katso, mitä minä sain. Järkkäri tuli keikan lopuksi antamaan mulle ton kapulan ja sanoi että tää on sulle. Voit kuvitella sen ilmeen, enkä edes voinut puhua juuri mitään. Okei, kiittelin tosi paljon. Ja sitten ton biisilistan tarina. Olin siis saanut Downloadiin lipun mun kavereilta tuoksi päiväksi, milloin HIM oli siellä. Mun kaveri sitten näki ton biisilistan, ja sanoi sille että hei toi tyttö tarvitsee sen. Ja sitten se sanoi, että mulla on yllätys ja laittoi ton mun käsiin. Se riehuminen. Hypin ja HUUSIN tasajalkaa. Nyt ehkä vähän nolottaa, mutta luulen, että reaktio oli odotettu.. Hehs. 





Miä olen tossa eessä!!
Joo. HIM oli upea. Upea, upea, upea. Ja Funeral. Siis eikä. Pojat antoivat laulaa koko alun. Yleisö lauloi. Jaiks, se oli niin upeaa. Kato tämä video:

 

Katso se ja itke. Sillä minä tein niin. Törkeen upeaa.
Ps. Villellä oli vähintään joka toisessa kappaleessa akustinen. AKUSTINEN. Funeralissa. TOT:issa. Join messä. Hearts at warissa. Nopeasti muisteltuna ainakin näissä.
Kuitenkin, toi oli kesän paras. Kesän paras. Paras, paras, paras. Enkä voi koskaan kiittää mun kavereita tarpeeksi!



Kuvailin kaikennäköistä. Tämä kuva on otettu yhdestä puistosta. Eniten ehkä otin kuvia teistä.. Ja tietysti pakollisista, kuten Big Benistä ja London Eyestä.











Mutta eniten. Eniten minulla on ikävä sinua.

Ja koska täytät 17 vuotta, et pääse vielä Tavastialle.
Mutta minä lupaan sinulle, että minä vien sinut sinne, kun olet täyttänyt 18 vuotta. 31.12.2014. Sen minä lupaan. Sinne sinä tulet. Minun kanssani. Keskelle. Eteen.
Samalla se saa myös olla tuleva 18-vuotis lahjasi. Pitää luvata etukäteen, sillä halkeaisin jos en saisi luvata tätä NYT!


 Tämä on sinulle. Minulta. Syntymäpäiväkortti.
(Ps. minä teen noi epämääräiset äänet, ei suinkaan Miina!)

Ps. Tiedoksi maailmalle, kukaan muu ei tule samaan tuosta selvää paitsi Miina. Ja minä. Koska äänenlaatu rakastaa minua.

video
 Happy b-day dear ♥




Love is the only war worth dying for
Build me up to knock me down
 - I’m all yours

Aurora



2 kommenttia:

  1. Ainiin. Olet tärkeä. Rakastan sinua himmee ystäväni. :--) <3

    VastaaPoista
  2. Ääääääks voi ihanuuus sinä Aurora :) kiitos kiitos kovasti! Video ja kuvat ja oh kaikki! Oon kyllä kieltämättä aika kateellinen sun kesästä, mutta oh well, ehkä mäkin vielä jonain päivänä :) Nähdään taas kun tuun Suomeen, joohan!

    VastaaPoista