1.10.2013

It says home is where your heart is but what a shame cause everyone’s heart doesn’t beat the same

Vähän syksyn myötä haalistunut, mutta yhä kirkkaana loistava

Käydessämme hiljattain Temppeliaukiolla pysähdyimme molemmat miettimään siellä kanssasi kokemiamme hetkiä. Sitä kertaa, kun kiipesit Idan kanssa ensimmäistä kertaa kirkon muurin päälle kieltokylteistä huolimatta. Sitä kertaa, kun vietimme viimeistä yökyläämme kolmikkona kuolevasta kesästä nauttien. Haikean suloinen päätös sille vuodelle jonka kanssasi vietimme. Vuodelle johon oli mahtunut lukuisia purkauksia matikantunneilla, kotkavitseille nauramisia, whatsapp-keskustelumme nimen vaihtoja ja Idan pidennyskriisien selvittämisiä: iloa, surua, naurua ja kyyneliä.




Lukiessamme blogitekstejäsi sieltä Walesista olemme ilahtuneet huomatessamme, että elämäsi siellä vaikuttaa aivan mahtavalta, juuri sellaiselta jollaista aina osasimme kuvitella sinun kykenevän elämään. On ollut suurenmoista huomata, että olet ainakin toistaiseksi löytänyt oman paikkasi tässä maailmassa. Harmi sinänsä, ettei se ollut täällä meidän kanssamme. Elämä kuitenkin jatkuu ja saamme kuulla sinulta uskomattomia tarinoita sieltä meren takaa ja itse päivitämme sinulle siitä, mitä Ressun arkeen kuuluu – vaikka sitten ilman sinua.

Ensimmäinen viikko Ressussa vaikuttaa jo kovin kaukaiselta

Tavatessamme sinut ensimmäisen kerran olit vielä 15-vuotias. On samaan aikaan helppoa ja vaikeaa kuvitella, että täytät jo 17. Toisaalta tuntuu, että olet sama ihminen kuin jo ensimmäisistä koulupäivistä lähtien: positiivinen, rohkea ja omia arvojasi loppuun asti puolustava. Toisaalta taas olet kasvanut todella paljon siitä kun tutustuimme sinuun. Sinulla oli rohkeutta käydä läpi stressaava hakuprosessi ja lopulta lähteä pois kotimaastasi unelmiasi tavoitellaksesi. Tuo kyseinen valinta vaati enemmän rohkeutta ja kypsyyttä kuin uskotkaan – sinulta myös löytyy noita kyseisiä ominaisuuksia enemmän kuin itse tiedätkään.

Elämäsi muuttui paljon jättäessäsi Suomen taaksesi. Merkillistä on kuitenkin se, että vaikka me pysyimme samassa maassa ja samassa koulussa kuin aina ennenkin, muuttui meidänkin arkipäiväinen elämämme melkoisesti. Oli hämmentävää huomata, että yksi jokapäiväisessä elämässämme läsnä olevista tärkeistä ihmisistä ei ollutkaan enää paikalla. Sitä ei sinänsä kyennyt tajuamaan ennen kuin se sitten lopulta tapahtui. Kuitenkin uskomme, että ystävyytemme kasvoi Ressussa viettämäsi vuoden aikana niin vahvaksi, että välimatka ei sitä enää tässä vaiheessa millään kykene tukehduttamaan.

(P.S. Idalla oli tänään kemiankoe. Ja huomenna fyssa. Oh well) 


: Tanja ja Ida

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti