16.10.2013

It's Tequila time!




Kun elämä tarjoilee sinulle suolaa ja sitruunaa, älä nikottele vaan vastaanota tilauksesi pystypäin. Kajauta silloin vahvalla äänellä It's Tequila time!

Tiedätkö mikä on parasta menettämisen kivussa, siinä kun mielessä on haava, jota on pakko ajatuksin sörkkiä? Se kun sinun on paha olla, olet surullinen, olet pettynyt. Parasta on se, että se on vain kevyttä kipua, se ei ole lamaannuttavaa tuskaa, kaiken muun pois pyyhkivää surua.

Kun on kokenut elämän perusteita ravistelevan menetyksen, kun suru on vyörynyt ylitsesi uudelleen ja uudelleen tukahduttaen, kun kaipaus on repinyt sinua fyysisenä kipuna, kun olet kahlannut epätoivon alhossa ja selvinnyt kaikesta siitä ja olet saanut itsesi takaisin kasaan et enää pienistä suruista lamaannu.

Suru tekee kipeää, menetys kaihertaa ja kaikkea sellaista. Se on epämiellyttävää, se sotkee ajatukset ja elämän, mutta se ei kumminkaan ole kuin elämää. Ne hetket, kun haluaa käpertyä sohvalle, katsella onnellisia loppuja jotka tapahtuvat aina joillekin muille, syödä suklaata ja itkeä tihrustaa vähän, niin loppujen lopuksi ne ovat laatuaikaa itselle.

Niin otin pienen riskin, sijoitin panokseksi kourallisen tunteita, pelasin ja menetin, mutta missään tapauksessa en hävinnyt. Voin jaotella päässäni kaiken pieniin osiin; punnita saadut hyödyt ja koetut menetykset, laskea mitä jää viivan alle ja todeta jääneeni voitolle.

Äitinä sanon sinulle "Älä tee mitään mitä katuisit", jälkeenpäin katuminen on turhaa, opiksi tulee ottaa, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Tekonsa voi koettaa hyvittää, mutta itsesyytöksissä piehtarointi ei auta ketään.

Joinain hetkinä on hyvä kohottaa malja menneille ja tuleville virheille ja nauttia kaikesta koetusta.



Pahoittelen alkoholivertausta, en keksinyt parempaa makuparia sitruunalle ja suolalle. Murheeseen juominen syventää murhetta ja alkoholi tekee aina pahaa harmaalle ryppykasalle, jota aivoiksi kutsumme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti