1.10.2013

kirje inkalta miinalle


heippa miina

protulta voi saada jopa elinikäisiä ystäviä eikö niin
kaksi vuotta tuntuu jo nyt koko eliniältä ja 190 kilometriä välillä tampere - helsinki tuntuu niin lyhyeltä matkalta
oikeastaan 2500 kilometriä välillä suomi - wales ei tunnu niin kaukaiselta
koska vaikka maailma muuttui keväällä ihan kokonaan, jotenkin tunnut olevan lähempänä kuin koskaan.
aina ennen oli turvana se, että pian me nähdään taas, kerran kuukaudessa jossain päin maailmaa. nyt ei nähdä enää niin usein. jotenkin on levollinen olo kun olet nyt hieman ulottumattomissa, koska aina ennen sanoit kuinka sun on pakko lähteä suomesta. nyt lähdit ja nyt voi mennä eteenpäin uusilla pelisäännöillä ja aikaeroilla.

”saako nyt itkeä?” viikko keskellä metsää keskellä ihmisiä ja viikon vasta olimme tunteneet ja istuimme ruokailuhuoneen pöydällä ja itkeskelimme koska asuimme niinkin lyhyen matkan päässä toisistamme kuin 190 kilometriä. ihminen kasvaa ja lopulta mikään välimatka ei tunnu liian pitkältä. koska meillä on vieläkin eurooppa valloittamatta ja kahdesta eri tukikohdasta on helpompi aloittaa.

heippa miina, hyvää syntymäpäivää

toivon että vietämme tulevat vuodet yhdessä miten vaan. henkisesti fyysisesti miten vaan. puhuit joskus vanhoista asematunneleista ja vieraskielisistä sanomalehdistä ja ne haluan kokea sun kanssa. reput selässä miten vaan minne vaan. walesiin sun sängyn alle makaamaan.

sanoit mulle että lue harry potter ja luin, sitten rakastuin. muistan vieläkin mitä karkkia me ostettiin kun katsottiin kuoleman varjelukset iltaa ennen toista osaa. aplodeerattiin näyttelijöiden nimille lopputekstien aikana pimeässä salissa takarivillä ja pariskunta vieressämme häiriintyi. muistan vieläkin omenalimonadin maun suussa kun luin philosopher's stonea sinulle ääneen, sitten nukahdit mun syliin. jatkoin lukemista. puoli vuotta myöhemmin luit diagon alleysta saimaan hiekkarannalla. harry potterista voi puhua tunteja ja päiviä, varsinkin kokonaisia öitä. olisin ollut niin hukassa ilman sua. kiitos rakas potterheadini. vanilla m ja kaikki on hyvin.
http://www.youtube.com/watch?v=hxylhCtziTw en edes rupea siteeraamaan.

pidän siitä kun saan kertoa unistani sulle ja pidän siitä kun kerrot sun elämästä mulle. toivon että olen auttanut sua koska sä olet auttanut mua niin paljon. meidän facebookin inboxi on päiväkirja viimeiseltä hieman yli kahdelta vuodelta. se on nähnyt oikeastaan kaiken. toivottavasti kukaan ei koskaan tule näkemään sitä.

teidän keittiö on punainen ja suloisin minkä tiedän. töpön luona kerran söimme hassuja tryffeleitä ja katsoin ulos ikkunasta ja siellä oli pimeä talvi, hirveän nättiä. töpsön hississä pitää nostaa jalat ylös että valot sammuu. opin pitsan saksillaleikkuutaidon teiltä. köyhtyneiden ranskalaisten aristokraattien erityistaitoja. karviaiset eivät ole suurinta herkkuani mutta suurinta herkkuani on kuutamo ja palsta ja mintunlehdet ja me ja kaverimme siellä sokeina piikkien seassa nauramassa. lempiasioitani on se että seisoo saimaan järvessä kaulaansa myöten ja näkee silti varpaansa koska kuu paistaa taivaalta niin kirkkaasti.

meidän tavaramerkki taitaa olla helsingin kuuma asfaltti jolla paljaat jalat juoksevat ja kipristelevät kuin saunan lauteilla. kalasataman auringonlaskut räikeänoransseissa metroissa. haha ja tietysti igor.

kerran lähdit junaan ja maailma muuttui pariisin kultaisista katukivetyksistä neuvostotalveksi.

sinä olet meren suola
toisella puolen maailmaa

olet kuuma asfaltti
ja öinen karviaismaa

olet miljoona muistoa
tahmeaa vaahtokarkkia



heippa miina
ja kiitos
(kaikesta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti