7.10.2013

Lokakuun alku

 En tosiaan tiedä mistä aloittaa. Olihan äiti lupaillut jotain synttäriyllätystä, mutta mitään näin hienoa en olis ikinä osannut odottaa. En osaa sanoa muuta kuin että teidän kauniit sanat saivat ensinnäkin kovaäänisen "what?!"-huudon karkaamaan mun suusta ja levittämään suupielet kohti kattoa moneen, moneen otteeseen. Kiitos, kiitos, kiitos.

Vielä palatakseni synttäripäivän aattoon eli maanantaihin, sain kokea upean ällöttävän AC-perinteen -- showeringin! Toisin sanoen siis mut kannettiin alakerran poikien kylpyhuoneen suihkutilaan ja sain päälleni vettä, johon oli huhujen mukaan sekoitettu pilaantunutta maitoa, valkosipulijauhetta ja saippuaa. Namnam. Tämän jälkeen mut johdatettiin dayroomiin, jossa sain onnittelulaulun, kakun, kortin ja monta monta halia!

Photo credits to Yuko!

Kun kello löi kaksitoista ja lokakuun ensimmäinen alkoi, sain kuulla synttärilaulun neljällä kielellä -- samaan aikaan. Tää on tätä kuuluisaa kansainvälistymistä! Hahah.

Woopwoop seventeen!

***
Juhlinta ei kuitenkaan jäänyt maanantaihin! Tiistai ja keskiviikko on mulla ihan superkiireisiä juoksen-paikasta-toiseen -päiviä, mutta torstai-illat on kaikilla vielä toistaiseksi vapaita, ja mentiinkin tärkeiden tyttöjen kanssa Llantwitiin italialaiseen illalliselle. Oli ihan huippua!

Vasemmasta alakulmasta: Kristine (Norja), Tanisha (Nepali), Natasha (Libanon), Hellie (Englanti/Thaimaa)
Oikeasta alakulmasta: Hannah (Portugali/monta muuta), Josephine (Malesia), minääää, Ffion (Wales)
Jälkiruokaaaaaaaa!
Kotimatka
 Ihan älyttömän kiireinen viikko siis takana. Paljon koulutöitä, sosialisointia, hassuttelua, märkiä sukkia, harvinaisen aurinkoista säätä ja onnellisia hetkiä.

Yllättävän nopeasti kaikesta kummallisesta täällä tulee täysin normaalia. En enää osaa kuvitella meneväni kotiin koulun jälkeen ilman kaveria tai olevani yksin kauemmin kuin viisitoista minuuttia kerrallaan. Tuntuu aivan tavalliselta törmätä taloustieteen opettajaan pöyräretkellä ja muistaa miljoona ovikoodia joka taloon. Aina välillä sitä havahtuu siihen, kuinka hienoa oikeasti on olla täällä. Tästä huolimatta odotan jo nyt alle kuukauden päästä koittavaa syyslomaa, Walesin-kiertämistä, Lontoota ja kaikkein eniten tärkeiden tapaamista. Ei enää kauaa!

(photo credits Kristine & Jo!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti