18.11.2013

Arkea

Kirjasto
Kiire, , väsymys, stressi, koulutyöt, palvelu, harrastukset, vastuut ja alituinen valppaana pysyminen ovat vallannut koko kampuksen. Kuulostaa kurjalta ja negatiiviselta, mutta oikeasti kaikesta valittamisesta huolimatta loman jälkeiset pari viikkoa ovat olleet aika hirmusen huikeeta aikaa. Ihan jo siksi, että silloin kaksi sunnuntaita sitten palasin sateesta märkänä, kipeänä ja koko päivän matkustaneena (kiitokset Walesin julkisen liikenteen) kampukselle, pääsin heti tärkeiden ihmisten syleihin ja haleihin. Hiljalleen alkaakin tuntua siltä, että tästä paikasta on tasaisen varmasti tulossa toinen koti. Niin hyvässä kuin pahassa. Osaa olla rennommin, kun vihdoin tietää ja tuntee paikat, tavat ja upeita ihmisiä, mutta uskaltaa myös olla huonolla tuulella tai väsynyt, koska on vihdoinon ymmärtänyt, että tämä on meille se todellisuus ja arkipäivä kahden vuoden ajan.

***
Puut ovat viimeinkin muuttuneet oranssin punaisiksi, mutten ole vieläkään saanut aikaseksi käydä kierroksella kameran kanssa. Tässä kuitenkin mun huonekaverin ottamia kuvia muutaman viikon takaa, photo credit Natasha <3

Inner courtyard
Maths blocista
Dining hall on tuossa vasemmalla. Sielläkin kuvattiin Doctor Whota!

Tuntuu hyvältä olla täällä. Oikeasti. Vaikea kuvitella, että huomenna (tai tänään Suomen aikaa) on kulunut tasan kolme kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran astuin jalallani kampukselle. Tästä huolimatta odotan alle neljän viikon päässä häilyvää joululomaa kuin kuuta nousevaa -- pääsen oikeaan kotikotiin syömään ruisleipää, salmiakkia ja juomaan rasvatonta maitoa ilman että kukaan kummastelee. Puhumaan suomea, kävelemään ympäri Helsinkiä, palelemaan nyt kun olen tottunut marraskuuhun, jossa selviää hupparilla. Näkemään taas kaikki ne, joita mulla on hirveän suuri ikävä. Samaan aikaan tuntuu kuitenkin myös hirveän haikealta, että pienen hetken kuluttua yksi neljäsosa ajasta AC:ssa on takana. Tiedän myös, että tulen kaipaamaan tätä kummallista kieroutunutta UWC-kuplaa ja ihmisiä ympärillä. Ristiriitaiset fiilikset, mutta veikkaan, että niihin on paras tottua täällä ollessa.

Pian nähdään, toverit.

2 kommenttia:

  1. Niin kauniita kuvia taas! Täällä Suomessa on ollut todella sateista ja pimeätä. Nyt jo kovasti odotan pakkasten tuloa ja sitä ihanaa valkoista lunta mikä toisi valoa tähän pimeyteen. Ollaan kohta joulukuussa ja en muista koska viimeeksi talven tulo olisi ollut näin myöhässä. Eiköhän meillä kuitenkin ole lunta siihen mennessä kun tulet joulua Suomeen viettämään! :)

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos, välitin terveiset kuvaajalle :) Harmi, että kurja sää on vaivannut, mutta voin kyllä sanoa, että mäkin oon ihan sormet ja varpaat ristissä jotta saataisiin luminen joulu ja saisin tänäkin vuonna kokea kunnon talven, vaikkakin lyhyemmän kuin yleensä. Terkkuja!

    VastaaPoista