27.1.2014

kuivin suin sua jännitän

Kuokin juhlissa. Saavun paikalle aveccina tai muutoin vain epämääräisesti. Hymyilen juhlakaluille, kohotan maljoja, koetan aina ilmaantua paikalle lahjuksen kanssa, jos se vain on mahdollista. Saatan kuokkia samoissa juhlissa vuodesta toiseen, niin että ihmiset alkavat uskoa minun kuuluvan kalustoon ja lopulta laittavat minulle ihan oman kutsun.

Nyt olen muutamana vuonna kuokkinut juhlissa, joihin usea sukuillallisillamme käyvä saa kutsun. Juhlat ovat aina fiinit, tunnelma on mitä parhain ja ihmiset suloisia. Keskustelu, joka alkoi ensimmäisissä juhlissa jatkuu sujuvasti seuraavana vuonna. Ensimmäisenä vuonna löysin juhlista stuertin, nyt toisena vuonna päätin saattaa minun ja kollegan tuttavuuden uudelle tasolle. Sovimme siellä juhlissa kuohuviinilasien yli lounastreffit.


On niin helppoa koettaa olla viehättävänä hiukset kammattuina, naama maalattuna ja jokin soma lenska päällä. Silloin voi kihertää, small talkata ja olla päivätodellisuudesta poikkeava. On eri asia kohdata toinen keskellä työpäivää, kun hiukset törröttävät pystyssä, silmät pyörivät villisti ja päässä vain humisee kaikki sinne juuri kaadettu tieto. Tietenkin sen toisen olisi voinut kohdata ennen kuin aivot törkätään ylikierroksille, mutta sehän olisi ollut tylsää.

Sovin tapaamisen ja odotin tapaamista kämmenet hioten. Ennen ruokiksen alkua maailmankaikkeus osoitti draamantajunsa soittamalla radiosta selvästi päihtyneen.


"ensimmäinen kerta kun nähdään kuivin suin sua jännitän

paljastuuko etten oo hauska tyhjästä vain länkytän"



Mistä kaksi toisilleen vierasta puhuvat, kaksi joilla on yhteisiä tuttuja, joista toinen ei edes tunne tutustumispaikan isäntäväkeä kunnolla? Kepeästi sitten keskustelimme osakkeista, asuntokaupasta, kananmuna hyökkäyksestä ja koetimme hahmottaa kuinka paljon samoja henkilöitä tiedämme. Uskon paljastuneeni; en ollut hauska, länkytin paljon tyhjää ja jännitin, mutta tiedätkö, sillä ei ollut väliä. Meillä oli upea ruokatauko ja päätimme kohdata uudelleenkin.

Pikkujouluissa kuokkimassa 

Skumppa vaihtuu siis kivutta gefilus piimään, hienot hepenet arkitamineisiin ja keskustelu polveilee vapautuneemmin kuin täpötäydessä juhlahuoneistossa. Tarinan opetus lienee se, että kuokkiminen kannattaa, tutustuminen kannattaa ja kannattaa ottaa riski. Mitä menetettävää on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti