11.3.2014

Projektiviikko 2014 --- kuvapläjäys Krakovasta

United World Collegejen guiding principleista voi poimia fraaseja kuten "practical personal initiative", "reflective dialogue on global issues" ja "courageous engagement in the pursuit of peace" (klik). Oikeastaan nämä kaikki kulminoituvat projektiviikkoon, tärkeään osaan UWC-koulujen lukuvuotta. Meillä AC:ssa projektiviikko on joka vuosi sellainen reilun kymmenen päivän pituinen jakso helmi-maaliskuun vaihteessa. Jokainen valitsee jo syksyllä itseään kiinnostavan projektin, tai kakkosvuotisten kyseessä ollessa järjestävät oman, joka tuo mahdollisuuksien mukaan UWC:n kuuluisan mission statementin käytäntöön: "UWC makes education a force to unite people, nations and cultures for peace and a sustainable future."

Oon täällä ollessa ihan hurahtanut historiaan, kiitos mielenkiintoisen oppisuunnitelman, aktiivisen ja tiiviin hissanryhmän ja maailman parhaan opettajan. Tämän takia päätin lähteä Puolan Krakovaan hissaprojektille oppimaan Puolan juutalaisista, toisesta maailmansodasta ja holokaustista. Rankkaa tavaraa, mutta kokonaisuudessaan yksinkertaisen upeat neljä ja puoli päivää.

Tässä muutama, eh, kuva reissusta kera kuvatekstien!

Reissuun lähdettiin puolikolmelta. Aamulla. Tässä mun ihanat italiaanot, Giulia ja Adriana, aamuneljältä Bristolin lentokentällä.
 Kommelluksien (sumuinen keli ja tankkikeikka toisella puolalaisella lentokentällä) päästiin Krakovaan ja päästiin fiilistelemään. Ja syömään.

Tää kuvastaa hyvin puolalaista ruokaa: lihaa (toi pökäleen näköinen, oli tosi hyvää!!) ja paljon hiilihydraatteja, yleensä vielä ranskalaisten muodossa. Ja siivu appelsiinia. Jostain syystä lähes joka annoksen mukana tuli appelsiinia. 

Niin nätti kaupunki! Ydinkeskusta oli tosi siistiksi laitettu, mutta viime vuosisadan kärsimys näkyi kaupungissa joka toisessa kulmassa. Kaunis paikka silti, ja kiva tunnelma.
Turisteilua ympäri kaupunkia. Vanhin yliopisto. Krakova on muuten kunnon opiskelijakaupunki, joka nurkassa yliopistoja!
Eka päivä oli kylmä. Lämpötila ehkä jossain nollan hujakoilla, mutta ei jösses se tuuli! Sulattelin mun luuytimiä vielä pitkään ton kolmen tunnin turistiturneen jälkeen.
Kuvassa meidän huikeeta projektiporukkaa!
Uuuihih upea paikka. Alemmassa kuvassa näkyy alakulmassa lohikäärmepatsasta, se syöksee tulta! Ihan oikeesti. Koitin saada sen videolle, mutta kohmeiset sormet olivat liian jäässä.
Tuo tornitalo, "Luuranko", joka näkyy tuolla taustalla, on ollut rakenteilla jo vuosia. Oppaan mukaan puolalaiset omaksuvat uusia perinteitä muutamissa vuosissa, niinpä tuokin on jo vähän kuin Krakovan Eiffelintorni. Tiedä sitten.
Projektipossea taas. Odotetaan ratikkaa Schindlerin tehtaan suuntaan.
Harhaanjohtavasta nimestään huolimatta Schindler's Factory -museo ei kerro pelkästään Hollywood-leffan kuuluisasta sankarista, vaikka samaan paikkaan sijoittuukin, vaan Puolasta Saksan vallan alla. Siksi tai siitä huolimatta museo onkin ihan mieletön. Räpsin kuvia ihan hulluna, mutta ei sen paikan interaktiivisuutta ja mukaansatempavuutta saa ikuistettua. Mä tykkäsin. Ja opas oli hyvä. Menkää sinne. Ja hei siitä Schindleristä, älkää uskoko kaikkea mitä elokuvat kertoo. Kuultiin aika mielenkiintoisia juttuja kyseisestä herrasta. 
Jos Schindlerin museossa materiaali tai tarinat oli joskus aika suoraan vaan synkän hirveitä, ei päivä helpottunut ollenkaan kierroksella vanhan juutalaisen gheton alueella. Menkää sinne hyvän oppaan kanssa. Niin me tehtiin, ja se kannatti. Tuntui kuin oltaisiin palattu ajassa taaksepäin, kun kaikki paha (ja joskus hyväkin) 30- ja 40-luvuilta olisi herännyt henkiin meidän ympärillä. Kuva gheton ja Jewish Quarterin yhdistävältä sillalta.
Hengähdyslounastauko (eli lihaa ja ranskalaisia)
Vasemmalta: Natasha (Libanon), Ffion (Wales), Adriana (Italia), Giulia (Italia), Mimi (Saksa/Japani), Mex (Britannia/Turkki)
Matka jatkui Jewish Quarteriin ja hieman pirteämpiin tunnelmiin. Puhuttiin yleisemmin Puolan juutalaisista, joita ei aika ymmärrettävästikään ole enää juurikaan jäljellä. Kuitenkin, tällä reissulla näin enemmän juutalaisia ja kuulin enemmän hepreaa kuin missään muualla aikaisemmin. Tässäkin kuvassa heiluu tuttu sinivalkoinen tähdellinen lippu.
Saattaapa joku tunnistaakin, että tää kuva on otettu samasta kohdasta, jossa Schindler's List -elokuvaa on kuvattu. Siinä kyseisessä kohtauksessa kaksi poliisia kävelee kohti sitä kohtaa missä me turisteina töllötettiin. Ihan niin kuin tässä kuvassa. Nähtiin muutenkin monia paikkoja, joissa kyseistä elokuvaa kuvattiin.
 
Hummus & Happiness! Voisin omaksua tän mun elämänfilosofiaks, hmmhm.
Pitkän päivän päätteeksi syötiin lisää lihaa ja ranskalaisia koko porukalla. Tutustuin entistä paremmin vanhoihin kavereihin sekä moneen uuteen ihanaan. Valmistauduttiin kaikki yhdessä seuraavan päivän koitokseen.
Tämä portti taitaa kertoa aika paljon. Katsottiin bussimatkalla The Liberation of Auschwitz, joten oltiin kaikki aika vakavina jo lippujonossa, saati sitten kun tunnistettiin paikat.
Uhrien silmälaseja. 
Poliittisten vankien kuvia. 
Auschwitzin keskitysleiri koostuu kolmesta osasta: Auschwitz ykkösestä ja kakkosesta sekä Birkenausta. Meidän kierros vei meidät ykköseen ja Birkenauhun.
Auschwitzissa käyminen oli yksi absurdeimmista asioista, joita oon ikinä tehnyt. Tuntui mahdottomalta, että niitä samoja portaita, polkuja, teitä on kulkenut tuhansia kärsiviä, joista oli siihen asti lukenut historian kirjoista. Meillä kaikilla oli katseet aika maassa koko kierroksen ajan, mutta tuntui tärkeältä käydä siellä ja nähdä se kaikki (lasten jäljelle jääneet kengät, huoneellinen leikattuja hiuksia, kynsien raapimisjäljet kaasukammion seinillä).

 Auschwitzista palaamisen jälkeen keskusteltiin sen herättämistä tunteista puolitoista tuntia hostellin aulassa. Puhuttiin ihan vaan fiiliksistä, sekä syvällisemmin ja rakentavammin holokaustin opiskelun tärkeydestä, ihmisen psykologiasta kriisitilanteessa, globaalista koulutuksesta historian suhteen sekä ennen kaikkea historian toistamisesta. Hyvä keskustelu, mutta sen jälkeen oli ihan paikallaan juosta lähimpään ostoskeskukseen, tyhjentää pää ja juoda kaakaota, joka oli kirjaimellisesti vain sulaa suklaata.

***

Rankan mutta avartavan virallisen ohjelman lisäksi meillä oli sopivasti vapaa-aikaa tutustua itseäisesti Krakovaan ja toisiimme. Onneksi meillä oli niin hyvä porukka reissussa, ja oli tosi hauskaa!
Adriana ja Ffion <3

Kuva täynnä rakkautta. Nutella-kermavaahto-vohveli. Ja on noi kaveritkin ihan okei.

Meidän huone. Yhteensä sänkyjä oli neljä, ja meillä oli paras, tilavin ja lämpimin huone. Nurkassa näkyy Natasha aka Tishtash. Ja hei, sotkua riittää, koska neljä tyttöä...
Näkymä ikkunasta
Illat kuluivat rentoillen, jutellen ja juoruten. 
Huikea reissu. Krakova on kaunis, sillä on hurja historia ja siellä kuulee hirveitä kertomuksia, mutta ehdottomasti vierailemisen arvoinen.