11.3.2014

Projektiviikko 2014 --- kuvapläjäys Krakovasta

United World Collegejen guiding principleista voi poimia fraaseja kuten "practical personal initiative", "reflective dialogue on global issues" ja "courageous engagement in the pursuit of peace" (klik). Oikeastaan nämä kaikki kulminoituvat projektiviikkoon, tärkeään osaan UWC-koulujen lukuvuotta. Meillä AC:ssa projektiviikko on joka vuosi sellainen reilun kymmenen päivän pituinen jakso helmi-maaliskuun vaihteessa. Jokainen valitsee jo syksyllä itseään kiinnostavan projektin, tai kakkosvuotisten kyseessä ollessa järjestävät oman, joka tuo mahdollisuuksien mukaan UWC:n kuuluisan mission statementin käytäntöön: "UWC makes education a force to unite people, nations and cultures for peace and a sustainable future."

Oon täällä ollessa ihan hurahtanut historiaan, kiitos mielenkiintoisen oppisuunnitelman, aktiivisen ja tiiviin hissanryhmän ja maailman parhaan opettajan. Tämän takia päätin lähteä Puolan Krakovaan hissaprojektille oppimaan Puolan juutalaisista, toisesta maailmansodasta ja holokaustista. Rankkaa tavaraa, mutta kokonaisuudessaan yksinkertaisen upeat neljä ja puoli päivää.

Tässä muutama, eh, kuva reissusta kera kuvatekstien!

Reissuun lähdettiin puolikolmelta. Aamulla. Tässä mun ihanat italiaanot, Giulia ja Adriana, aamuneljältä Bristolin lentokentällä.
 Kommelluksien (sumuinen keli ja tankkikeikka toisella puolalaisella lentokentällä) päästiin Krakovaan ja päästiin fiilistelemään. Ja syömään.

Tää kuvastaa hyvin puolalaista ruokaa: lihaa (toi pökäleen näköinen, oli tosi hyvää!!) ja paljon hiilihydraatteja, yleensä vielä ranskalaisten muodossa. Ja siivu appelsiinia. Jostain syystä lähes joka annoksen mukana tuli appelsiinia. 

Niin nätti kaupunki! Ydinkeskusta oli tosi siistiksi laitettu, mutta viime vuosisadan kärsimys näkyi kaupungissa joka toisessa kulmassa. Kaunis paikka silti, ja kiva tunnelma.
Turisteilua ympäri kaupunkia. Vanhin yliopisto. Krakova on muuten kunnon opiskelijakaupunki, joka nurkassa yliopistoja!
Eka päivä oli kylmä. Lämpötila ehkä jossain nollan hujakoilla, mutta ei jösses se tuuli! Sulattelin mun luuytimiä vielä pitkään ton kolmen tunnin turistiturneen jälkeen.
Kuvassa meidän huikeeta projektiporukkaa!
Uuuihih upea paikka. Alemmassa kuvassa näkyy alakulmassa lohikäärmepatsasta, se syöksee tulta! Ihan oikeesti. Koitin saada sen videolle, mutta kohmeiset sormet olivat liian jäässä.
Tuo tornitalo, "Luuranko", joka näkyy tuolla taustalla, on ollut rakenteilla jo vuosia. Oppaan mukaan puolalaiset omaksuvat uusia perinteitä muutamissa vuosissa, niinpä tuokin on jo vähän kuin Krakovan Eiffelintorni. Tiedä sitten.
Projektipossea taas. Odotetaan ratikkaa Schindlerin tehtaan suuntaan.
Harhaanjohtavasta nimestään huolimatta Schindler's Factory -museo ei kerro pelkästään Hollywood-leffan kuuluisasta sankarista, vaikka samaan paikkaan sijoittuukin, vaan Puolasta Saksan vallan alla. Siksi tai siitä huolimatta museo onkin ihan mieletön. Räpsin kuvia ihan hulluna, mutta ei sen paikan interaktiivisuutta ja mukaansatempavuutta saa ikuistettua. Mä tykkäsin. Ja opas oli hyvä. Menkää sinne. Ja hei siitä Schindleristä, älkää uskoko kaikkea mitä elokuvat kertoo. Kuultiin aika mielenkiintoisia juttuja kyseisestä herrasta. 
Jos Schindlerin museossa materiaali tai tarinat oli joskus aika suoraan vaan synkän hirveitä, ei päivä helpottunut ollenkaan kierroksella vanhan juutalaisen gheton alueella. Menkää sinne hyvän oppaan kanssa. Niin me tehtiin, ja se kannatti. Tuntui kuin oltaisiin palattu ajassa taaksepäin, kun kaikki paha (ja joskus hyväkin) 30- ja 40-luvuilta olisi herännyt henkiin meidän ympärillä. Kuva gheton ja Jewish Quarterin yhdistävältä sillalta.
Hengähdyslounastauko (eli lihaa ja ranskalaisia)
Vasemmalta: Natasha (Libanon), Ffion (Wales), Adriana (Italia), Giulia (Italia), Mimi (Saksa/Japani), Mex (Britannia/Turkki)
Matka jatkui Jewish Quarteriin ja hieman pirteämpiin tunnelmiin. Puhuttiin yleisemmin Puolan juutalaisista, joita ei aika ymmärrettävästikään ole enää juurikaan jäljellä. Kuitenkin, tällä reissulla näin enemmän juutalaisia ja kuulin enemmän hepreaa kuin missään muualla aikaisemmin. Tässäkin kuvassa heiluu tuttu sinivalkoinen tähdellinen lippu.
Saattaapa joku tunnistaakin, että tää kuva on otettu samasta kohdasta, jossa Schindler's List -elokuvaa on kuvattu. Siinä kyseisessä kohtauksessa kaksi poliisia kävelee kohti sitä kohtaa missä me turisteina töllötettiin. Ihan niin kuin tässä kuvassa. Nähtiin muutenkin monia paikkoja, joissa kyseistä elokuvaa kuvattiin.
 
Hummus & Happiness! Voisin omaksua tän mun elämänfilosofiaks, hmmhm.
Pitkän päivän päätteeksi syötiin lisää lihaa ja ranskalaisia koko porukalla. Tutustuin entistä paremmin vanhoihin kavereihin sekä moneen uuteen ihanaan. Valmistauduttiin kaikki yhdessä seuraavan päivän koitokseen.
Tämä portti taitaa kertoa aika paljon. Katsottiin bussimatkalla The Liberation of Auschwitz, joten oltiin kaikki aika vakavina jo lippujonossa, saati sitten kun tunnistettiin paikat.
Uhrien silmälaseja. 
Poliittisten vankien kuvia. 
Auschwitzin keskitysleiri koostuu kolmesta osasta: Auschwitz ykkösestä ja kakkosesta sekä Birkenausta. Meidän kierros vei meidät ykköseen ja Birkenauhun.
Auschwitzissa käyminen oli yksi absurdeimmista asioista, joita oon ikinä tehnyt. Tuntui mahdottomalta, että niitä samoja portaita, polkuja, teitä on kulkenut tuhansia kärsiviä, joista oli siihen asti lukenut historian kirjoista. Meillä kaikilla oli katseet aika maassa koko kierroksen ajan, mutta tuntui tärkeältä käydä siellä ja nähdä se kaikki (lasten jäljelle jääneet kengät, huoneellinen leikattuja hiuksia, kynsien raapimisjäljet kaasukammion seinillä).

 Auschwitzista palaamisen jälkeen keskusteltiin sen herättämistä tunteista puolitoista tuntia hostellin aulassa. Puhuttiin ihan vaan fiiliksistä, sekä syvällisemmin ja rakentavammin holokaustin opiskelun tärkeydestä, ihmisen psykologiasta kriisitilanteessa, globaalista koulutuksesta historian suhteen sekä ennen kaikkea historian toistamisesta. Hyvä keskustelu, mutta sen jälkeen oli ihan paikallaan juosta lähimpään ostoskeskukseen, tyhjentää pää ja juoda kaakaota, joka oli kirjaimellisesti vain sulaa suklaata.

***

Rankan mutta avartavan virallisen ohjelman lisäksi meillä oli sopivasti vapaa-aikaa tutustua itseäisesti Krakovaan ja toisiimme. Onneksi meillä oli niin hyvä porukka reissussa, ja oli tosi hauskaa!
Adriana ja Ffion <3

Kuva täynnä rakkautta. Nutella-kermavaahto-vohveli. Ja on noi kaveritkin ihan okei.

Meidän huone. Yhteensä sänkyjä oli neljä, ja meillä oli paras, tilavin ja lämpimin huone. Nurkassa näkyy Natasha aka Tishtash. Ja hei, sotkua riittää, koska neljä tyttöä...
Näkymä ikkunasta
Illat kuluivat rentoillen, jutellen ja juoruten. 
Huikea reissu. Krakova on kaunis, sillä on hurja historia ja siellä kuulee hirveitä kertomuksia, mutta ehdottomasti vierailemisen arvoinen.

5 kommenttia:

  1. hienon pelottavia kuvia! Kuulostaa hirveän mielenkiintoiselta mitä te siellä hommaatte! Aattelin ilmottaa et hei mä pääsin haastatteluihin ja en voisi olla onnellisempi! Nyt iski kyllä paniikki ja jännitys niitä kohtaan mutta kyllä se tästä. Halusin vaan kiittää hurjasti kaikista vinkeistä:) !! nyt vieelä lopuksi olisko sulla mitään vinkkejä miten valmistautua niihin haastatteluihin tai mitä kysymyksiä siellä esitellään että voisin miettiä ehkä jo vähän valmiiksi:) perus ajatus on mennä sinne ja olla mahdollisimman oma itseni!(: kiitos kaikesta vielä!

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Hieno blogi ja kirjoitat kivasti.

    Olen hakenut nyt keväällä UWC-stipendiä ja viime viikolla tuli kutsu haastattelusta postilaatikkoon. Wales oli listallani ensimmäisenä. Nyt on kuitenkin alkanut hullunmylly päässäni ja monenlaisia kysymyksiä on noussut mieleen. Ajatus vaihdosta on alkanut tuntua myös hieman pelottavalta, vaikka silti niin kiehtovalta.

    Olisi kiva jos voisit kertoa rehellisiä tuntemuksiasi tähänastisesta vaihdostasi. Raskaitakin hetkiä siellä on varmasti ollut. Vai onko? Miten olet sopeutunut elämään siellä? Onko englannin käyttäminen jo täysin vaivatonta ja oliko se aluksi raskasta, kun kieleen piti keskittyä paljon. Jos nyt pitäisi päättää niin lähtisitkö uudestaan?

    Itselläni jännittävimmältä tuntuu se muutos, mikä tapahtuisi saadessaa stipendin (ihan mihin vain kouluista). Ensimmäistä kertaa muutto pois kotoa ja heti kerralla ulkomaille täysin vieraaseen ympäristöön.

    Terveisin Jaakko, hakija 2014 :)

    Voit vastata myös sähköpstiin jos siltä tuntuu.
    jaakko.keltto@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jaakko!

      Sori, vastaan vähän myöhässä mut onneks just ennen haastattelupäivää! Ensinnäkin, onnea ihan tosi paljon haastattelukutsusta, voin sanoa että teillä on huomenna tosi hauska päivä luvassa. Ota kaikki irti ihan mahtavien ihmisten tapaamisesta :)

      Olis outoa, jos sua ei yhtään jännittäis. Mulla nous pala kurkkuun aina kun ajattelinkin lähtemistä, ja vollotin lentokentällä viime elokuussa, mutta samaan aikaan olin ihan käsittämättömän innoissani, ja innostus voitti aina pelon. UWC herättää tosi ristiriitaisia tunteita.

      Täällä ollut raskaita hetkiä. Useita. Kävin pre-ib:n vime vuonna eli englanti oli jo aika hallussa, mutta silti vieraalla kielellä eläminen oli välillä turhauttavaa. Mutta englantiin tottui tosi nopeasti. Nyt musta tuntuu välillä, että suomi tökkii enemmän kuin englanti... Eli älä siitä kielestä huoli. Sopeutuminen on tietysti henkilökohtainen asia, mutta ei mulle näin äkkiseltään tule ketään mieleen joka ei olisi sopeutunut. UWC-elämä on tosi erilaista kuin arki Suomessa suomalaisessa lukiossa, ja moni käy läpi tietynlaisen kulttuurishokin alussa (tai myöhemminkin), mutta mun mielestä hyvin paljon on kiinni omasta asenteesta. Jos tänne tulee sillä mielellä, että UWC on mun juttu, ja pitää avoimen mielen, selviää varmasti. Ei pidä ajatella, että UWC on mikään utopia eikä mitenkään täydellinen paikka, mutta mä oon jo jostain syyskuusta sanonut, etten varmaan voisi olla yhtään onnellisempi missän muualla tässä vaiheessa elämääni.

      UWC on aivan mielettömän jännittävä paikka, ja stipendin saaminen tarkoittaa valtavaa elämänmuutosta. Mutta se tässä onkin niin hienoa.

      Toivottavasti vastasin sun kysymyksiin :) Ja hei, ihan älyttömästi tsemppiä huomiselle!!

      Poista
  3. Hei hienoja uutisia , pääsin haastatteluihin ! aivan mahtava tunne ja suuri kiitos sinne:) jännittää jo kamalasti, mutta yritän olla mahdollisimman oma itseni, onko muita neuvoja? Miten kannattais valmistautua tai minkälaisiin kysymyksiin miettiä vähän jo vastausta :) miten itse selvisit siitä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiheiheiehi Sara ja onnea ihan kamalasti!! Ja anteeksi, kun vastaan näin myöhään, mut kai just sopivasti ennen huomista :)

      Uskon, että jännittää. Mua jännitti niin paljon, etten osannut nukkua, ja taisin täristä aamupalalla. Mutta usko tai älä, huomenna helpottaa. En tiedä ootteko tänä vuonna järjestäny miittiä tai ootko menossa, mutta mulla jännitystä lievitti kanssahakijoihin tutustuminen etukäteen sekä sitten haastattelupäivän aikana. Siellä Kulttuurirahastolla on myös vanhoja UWC-oppilaita paikalla, ja kannattaa jutella myös niille, koska ne on ihan mahtavia tyyppejä :) Mä siis sanoisin, että ole sosiaalinen ja nauti, koska mulla ainakin oli viime vuonna tosi hauskaa, vaikka päivä olikin pitkä ja henkisesti jännityksen takia aika raskas.

      On tosi vaikea miettiä vastausta mihinkään kysymyksiin etukäteen, koska suurin osa niistä on niin randomeita :D Ehkä voit lukasta läpi sun hakemuksen, tai miettiä jotain perusteluja kouluvalinnoille, mutta käytännössä ei haastatteluihin oikein voi valmistautua. Menet sinne, vietät kivan päivän ja olet oma itsesi. Tosi klisee, mutta muuta mä en osaa sanoa. Niin, ja nuku nyt ensi yönä niin hyvin kuin voit! :D

      Onnea huomiselle!! :)

      Poista