28.7.2014

Second Term

Tänä keväänä kirjoittaminen jäi niin vähiin, että nyt lomalla taitaa ihan viimeistään olla aika postata fiilistelykuvia kakkoslukukauden arkisista huippuhetkistä. Eli tässä jälleen kerran kuvapläjäystä  seikkailuista sieltä täältä, ja kuvatekstien kera.

Tästä lähdetään siis liikkeelle, suuntana St Donat's Castle ja UWC Atlantic College! Ollaan niin landella, ettei tällä tiellä ole puhelinverkkoa ollenkaan.
Sama tie. Ollaan matkalla pubiin Sunday Roastille (eli meidän tapauksessa burgereille) Hellien synttäreiden kunniaksi
Natasha (Libanon), Giulia (Italia), Hellie (Englanti/Thaimaa), Mex (Turkki/Britit)
Jos tätä tietä jatkaa, löytää tiensä meidän koululle, ja...
...meidän taloon! Powysin keittiö tässä näin, harvinaisen siistissä kunnossa. Löydettiin Natashan kanssa lettutaikinaa ja päätettiin tehdä lettuja. Eh. Naamassa lukee "Francophone", tämä nimittäin on niin kutsutulta Prank Weekiltä, jolloin kakkosvuotiset lempeästi nolaavat ykkösvuotisiaan. Natasha kärsi siis ranskaa puhuvien häväistyksen.

Jatketaan matkaa...
... Powysin talovanhempien takapihalle!
Joka torstai joka talossa on niin kutsuttu Open House, eli talovanhemmat avaavat ovensa kotiinsa, ja siellä on joko oppilaiden tai talovanhempien laittamaa ruokaa. Voi vierailla muissa taloissa, mutta oikeesti Powysin Open House on ehdottomasti paras. Tässä paistetaan nakkeja ja vaahtokarkkeja nuotiolla, nom!
Powysin pihalta ei ole pitkä matka naapuritalo Gwyneddiin (gotta love them Welsh names)
Gwyneddissä asustaa ihana Hannah, ja aika ajoin vietetään rentoja sunnuntaipäiviä tilaamalla intialaista ruokaa ja katsomalla elokuvia.
Jos jälkiruokaa tekee mieli, on paras suunnata toiselle puolelle kampusta...
... nimittäin Coffee Loungeen! Nojoo, tässä kuvassa luukku on kiinni, mutta Coffee Loungesta voi yleensä ostaa kaikenlaista pikkuhyvää Snickerseistä pikanuudeleihin. Loungessa pidetään myös leffailtoja ja muita tapahtumia, kuten jokatorstainen Global Café, jossa keskustellaan aina tietystä aiheesta (esim. korruptio tai juhlaperinteet) eri maissa. Niin, siis siellä on myös sohvia ja säkkituoleja kuvaajan selän takana.
Coffee Lounge on suhteellisen lähellä linnaa, jonka edessä Top Lawnilla voi painia, kuten jotkut tuolla nurtsin nurkassa...
... opiskella, kuten minä, tai vaikka...
... pystyttää valtavan teltan ja pitää UWC Atlantic College -esittelytilaisuus, kun itse HM The Queen Ellu tulee kyläilemään! Pääsin muuten juttelemaan Philipille, hehe.
Kuva ja lisätietoa: klik

Top Lawnilta kun jatkaa alamäkeen, pääsee seafrontiin ja rannalla. Tää on Sunley Beachilta, eli rannalta Sunley-talon lähistöltä. Kuvassa toukokuinen lämpöaalto ja Kristine.
Jos jatkaa Sunley Beachiltä itään, pääsee Llantwit Beachille. Sielläkin on kaunista, niin kuin oikeestaan kaikkialla Walesissa. 
Kauniiden maisemien lisäksi Walesistahan löytyy lehmiä...
... ja ihan älyttömästi lampaita. Joku päivä mä vielä adoptoin yhden noista karitsoista.

Näitä ja muitakin elikoita on muutaman kilometrin matkalta lähikylään, Llantwit Majoriin.
Oltiinpa kerran juuri Llantwitissa, ja napattiin take-away -kiinalaista. Tarkoituksena oli syödä hapanimeläankka-annokset bussipysäkillä kerran tunnissa (tai kahdessa) kulkevaa bussi odotellen, kun iski kaatosade.
Ratkaisu? Mennään kirkon pihalle katoksen alle syömään.
Jonas ja Kristine (Norja), Ivan (Espanja), Mex (Turkki/Britit) 
Llantwitissa on kiinalaisen ravintolan lisäksi juna-asema, josta nopeasti kurvaisee Cardiffiin.
Cardiffin laitamilla Chrisistä (Ruotsi/Malesia/Kenia) tuli tv-tähti. Halvat huvit, mutta naurettiin.
Junailu on Britannia oikeestaan ihan mukavaa, ja ehdinpä mä pääsiäislomalla Oxfordiinkin asti. Hellien Englannin-koti on Oxfordissa, ja nää mun ihanat roomiet viettivät lomaansa siellä, ja kierrettiin yhdessä tätä mielettömän kaunista opiskelijakaupunkia.
Junailu jatkuu. Mä olin reissussa äidin ja mummon kanssa. Sori äiti, sut sensuroitiin tästä otoksesta.
Ja pääseehän sitä bussillakin, kuten silloin, kun mentiin taloustieteen luokkaretkelle Lontooseen. Meidän ryhmä kävi Englannin pankin museossa ja Metal Exchangessa. Ja mä ja Jo Starbucksissa ja Harry Potter -sillalla.
Samanlaisilla busseilla matkattiin itkusilmäisinä toukokuun lopussa Heathrow'lle saakka. Saatiin muutama tunti odotella, koska kuka nyt ei haluaisi matkustaa kuuttatoista tuntia Walesista Helsinkiin... Onneksi oli hyvää seuraa, eli Kristine ja Ayberk. Tässä vaiheessa ollaan päästy jo itkuvaiheen yli, ja suunniteltiin kivoja reissuja syksyksi.
Tulipa kova AC-ikävä, kun selasin näitä... Tällaista tää on, kahden kodin välillä juokseminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti