8.8.2014

AC year two

Täällä sitä ollaan taas. Kampus on täynnä vehreää luontoa, lampaita ja karhunvatukoita, sekä tyhjyyttä. Me kakkosvuotiset tultiin tänne jo tällä viikolla, ja nyt odottelemme vaihtelevissa tunnelmissa ykkösvuotisia saapuvaksi ensi viikon sunnuntaina. Koulu on siis puoliksi tyhjä, ja jokaisen omien vapaaehtoistyö- ja koulukiireiden takia tavallista monta kertaa hiljaisempi.


Tulin Walesiin tiistaina. Lähtemiseen ei varmaan ikinä totu, tähän kummalliseen oloon, kun on kaksi kotia, ja aina on joku jota ikävöi. Kirjoitin matkustusfiiliksistä odotellessani vaihtolentoa Tukholmassa.

”Tukholma, Arlandan lentokenttä.

Tiistai 5.8.2014, kello 9.50 paikallista aikaa.

Niin sitä ollaan taas menossa. Sain halvat lennot SASilta, mutta valitettavasti tämä tarkoitti kolmen ja puolen tunnin vaihtoa Tukholmassa. Sinällään ei uskoisi, että Lontoo on niin lähellä, kun matkustan yli seitsemän tuntia yhteen suuntaan… ja sen jälkeen vielä muutaman tunnin bussissa Walesiin.

Olotila on tavattoman väsynyt (aamuviiden herätykset ei vaan oo mun juttu), tympääntynyt (käytin just kaiken Arlandan ilman wifin, kun luin ohjeet väärin), nälkäinen (kaikki maksaa niin paljon, etten ole vielä raaskinut ostaa ruokaa), mutta kuitenkin ihan hyväntuulinen. Suretti kovasti, kun kone nousi Helsinki-Vantaalta, mutta nyt olen tässä matkustamisesta johtuvassa limbossa, ei-missään, kahden maailman välissä. Oikeestaan pidän matkustamisesta, myös yksin, koska silloin saan ajatukset jotenkin paremmin kerättyä ja vältyn henkiseltä jetlagilta.Tänäänkin pyörin kaupoissa melkein tunnin (ei niitä kovin montaa ole, mutta kiersin ne moneen kertaan), puhuin ruotsia pitkästä aikaa ja nauroin ruotsalaisen passintarkastajan suomiaksentille. Tykkään lentokenttien rauhallisuudesta. Yritänkin nyt nauttia tästä, koska mulla on ihan hullu vuosi edessä. On niin akateemisia kuin sosiaalisiakin paineita, mutten jaksa keskittyä niihin nyt. Nyt on kurniva vatsa, ja pian hieman kevyempi lompakko, kun olen saanut ostettua jotain purtavaa.”


Tässä mä Stokiksessa. Oli tyhjää ja mukavaa. 
Miljoonien halien ja howareyouhowwasyoursummereiden jälkeen AC alkaa tuntua taas kodilta. Vaihdettiin huonetta käytävän toiselle puolelle, eli meillä on nyt nätimpi maisema. Jouduin myös luopumaan ikkunapaikasta, ja tässä kuvassa olen tuossa vasemmanpuoleisessa punkassa. Nää koulun lakanat on ihan karseat, mutta en ole vielä ehtinyt pestä mun sängynpäällistä, jolla istuin joskus nurtsilla, joten saanee nyt kelvata.



Tuo TARDIS on siis vaatekaappini ovessa. Ovi aukeaa niin, että heti astuessaan meidän huoneeseen näkee suoraan mun sänkyyn, ja koska me vietetään suurin osa siitä ajasta, joka ollaan omassa huoneessa, omilla sängyillä, kaipaan vähän lisää yksityisyyttä. Siksi aionkin pitää tuota vaatekaapin ovea vähän auki. Ainakin nyt on motivaatiota pitää vaatekaappi siistinä...


Täällä on yhtä kaunista kuin aina ennenkin. Kaikki tuntuu niin kummalliselta, koska tähän AC:n arkeen solahtaa takaisin niin nopeasti, ettei pää meinaa pysyä mukana. Pieniä muutoksia toki on, kuten esimerkiksi jälleen kerran uusi firma, joka vastaa koulun ruoista. Kouluruoka ei ole koskaan ollut näin hyvää: kaikki leivät leivotaan itse, hedelmiä on paljon enemmän, löytyy oliiveja ja siemeniä ja enemmän vaihtoehtoja. Positiivinen muutos siis. Tämän lisäksi nyt kun me ollaan kakkosvuotisia, saatiin me niin kutsutut "carrel units", eli opiskelutilat. Nyt mulla on ihana oma opiskelunurkka linnassa, ja totta puhuen tällä vauhdilla joudun varmaan muuttamaan sinne jo ennen syyslomaa... 

Koulujuttuja siis riittää, mutta niin riittää kaikenlaista muutakin. Tänään mulla on koko päivän valmennusta "safe guardingista" eli vapaaehtoistyöhön liittyvistä laiesta ja velvollisuuksista, sekä siitä, miten käyttäytyä ongelmatilanteessa. Sunnuntaina mennään paikallisiin "paralympialaisiin" avustajiksi (jes, viikonlopuksi on luvattu hurrikaani!), maanantai ja tiistai sujuvat kiertäen Walesia suunnitellen ykkösten syyskuista Social Justice Conferencea, ja keskiviikkona ja torstaina pääsen vankilaan. Heh, siis tosiaan pääsen vankilaan, koska siellä vietän tämän vuoden tehden vapaaehtoistöitä vankien lasten ja perheiden kanssa. Odotan ensi viikon koulutusta ihan innoissani!

Nyt onkin jo aika juosta takaisin linnaan ja palata tämänpäiväisen koulutuksen pariin. Ciao!

PS: Katsokaa mun vanhaa nurkkaa :( Niin surkean näköinen ihan tyhjänä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti