29.8.2014

Pembrokeshire: First Year Camp

Lupasin kuvia Pembrokeshiresta ykkösten leiriltä, eli täältä pesee. Tänä vuonna olin siis leirillä vetäjänä, eli viime vuotisen surffaamisen ja melomisen sijaan keskityin tanssimaan pöydillä, tiskaamaan ja nauttimaan suihkuista, jotka olivat ainakin 289174 kertaa meidän koulun suihkuja paremmat. Hauskaa oli, mutta tällaiselle jurolle suomalaiselle neljän päivän armoton small talk otti kyllä koville (miksi otinkin monen tunnin päikkäreitä, koska suihkujen lisäksi myös sängyt olivat hulppeat). Tutustuin kuitenkin moneen uuteen ihanaan, ja ykkösten lisäksi lähennyin myös monen kakkosvuotisen kanssa. Erittäin hyvä kokemus siis!

Matkalla Länsi-Walesiin. Lähdettiin AC:sta aamuseitsemältä, eli otin tämän varmaan juuri ennen kuin nukahdin. 
Muutaman tunnin matkan jälkeen oli aika syödä lounasta. Brittiläiseen tyyliin oletettiin, että voileipä, sipsipussi, omena, pillimehu ja keksipaketti takaavat runsaan ja tasapuolisen lounaan (voi apua), mutta onneksi päästiin sentään nauttimaan näistä herkuista Whitesands-rannalle. Tuulesta huolimatta ranta oli ihana, ja päätettiinkin ottaa ruokaperäset tuossa lämpimällä hiekalla. Ihan hyvä idea muuten, mutta löydän tuota hiekkaa edelleen joka paikasta...
Sitten itse leiripaikka. Oltiin siis tietynlaisella maatilalla, jota käytetään leirimajoituksena niin ryhmille kuin itsenäisille matkaajillekin. Meidän vetäjien vastuuna oli leikittää ykkösiä, eli Ninja, Hua!, Zipzapboing, Bang ja monta muuta tulivat osaksi sanavarastoamme.
Leiripaikka ei kenties ollut kaikkein kodikkain, mutta maisema ainakin oli komea. Oli muuten tosi kummallista nähdä pitkästä aikaa vettä ilman mitään rantaa horisontissa!
Me vetäjät saatiin kiertää aluetta ykkösten ollessa järjestetyissä aktiviteeteissa. Peltoa riitti!
Tää oli "the beach". Ei ehkä hiekkarantaa, mutta muutama uskaltautui uimaan kuitenkin!
Osa leirillä olleista kakkosista. Ihan huippuporukkaa.
Keskiviikkoillan ihan huikea leirinuotio. UWC-hengen mukaisesti perinteisten leirilaulujen sijaan tällä nuotiolla kuultiin kansallislauluja Armeniasta Zambiaan, ja tulihan sitä itsekin kidutettua kanssaleiriläisiä mun loistokkaalla lauluäänellä. Oi Maamme...
Suosittelen muuten tuota Pembrokeshiren aluetta Walesin-matkaajille. Peltojen, lampaiden, suolaveden ja sadepilvien ympäröimänä puhelinverkon ulottumattomissa saa todellisen Cymru-kokemuksen. Eikä ole walesilaisen aksentin voittanutta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti