30.9.2014

Tajunnanvirtaa kuvamuodossa

Satunnaisia otoksia viimeajoilta. Ei päätä, ei häntää, mutta ei kai se haittaa.

"Some people feel the rain. Others just get wet." -- Bob Marley
Jo ja minä tehtiin vähän molempia, ja melkein rikottiin tämä kertakäyttökamera.
Scandi bonding, eli norjalaiset sekä minä ja Chris.
Nurkka, jossa vietän hävettävän paljon aikaa. Sain vihdoinkin pyykättyä tuon sängynpäällisen ja viritin valoja ympäriinsä. Huomatkaa mittava banaanivarasto yöpöydällä. Ja ei, se seinällä ei ole risti vaan Suomen lippu.

Leffaherkut Greasen ulkoilmanäytökseen: Red Velvet kakku(taikina)a ja suklaakuorrutetta.
Sokerihumalassa on hyvä laulaa mukana, kokeilkaa vaikka alla olevan laulun kanssa!
(minä ja Kristine, kuva by Josephine)

Chris on mun nap-nap friend. Koska päiväunet tekevät jokaisesta päivästä paremman. Katsokaa nyt tuotakin hymynaamaa.
***
Loppuun vielä pari vakavampaa linkkivinkkiä. Joku vielä muistanee miten viime vuonna me kuvattiin taloporukalla video Social Justice Conferencea varten. No, tämä on konferenssi on vain ykkösvuotisille, ja joka vuosi siihen kuuluu oppilastalojen oma projekti. Saanen siis esitellä osan Powysin 2014-16 vuosikurssin esitelmästä:



Oon niin ylpeä. On meillä ihania ykkösiä. Ja jos tämä aihe kiinnostaa enemmän, tykätkää tästä sivusta Facebookissa!

ps. Tämä on ajastettu postaus, joka ilmestyy minuutilleen (Suomen aikaa) 12 tuntia ennen kuin täytän 18. Voi kamala mikä ikäkriisi.

28.9.2014

"Äiti, älä huoli, kyllä pidän itsestä huolen"

Niin Haloo Helsinki! laulaa Maailman toiselta puolen. Tää kappale oli mun AC-soittolistalla, jota kuuntelin lakkaamatta niihin aikoihin kun tulin tänne ensimmäistä kertaa. Hieman vastauksena äidin kirjoittamaan tätä postausta edeltävään tekstiin sekä lähiaikoina käymiimme keskusteluihin stressistä ja koulutyöstä halusin julkaista pari aurinkoista kuvaa todistaakseni että elämä hymyilee, vaikka joskus sanoisinkin pari rumaa sanaa IB:stä.

Eli siinä missä usein Skype-keskusteluihin karkaa muutama sana liikaa opiskelusta....

Tässä siis on mun carrel unit (=kakkosvuotisten opiskelutila). Se sijaitsee linnassa strategisesti taloustiedon ja historian ossastojen välissä, ja sieltä löytääkin teen ja opiskelurauhan lisäksi myös historian aikajanan seinältä -- kätevää näin pitkän hissan lukijalle. Carrel unitit ovat yleisesti tunnettuja stressin ja paniikin ruumiillistumia (huoneellistumia?), mutta on se myös kummallisella tavalla aika kotoisa. Ja hei, toi 4000 sanan tutkielma jota kirjoitan ylimmässä kuvassa on nyt valmis!

....kuuluu mulle muutakin. Täällä ei syksy ole vielä tunnu edes kunnolla alkaneen: puut ovat vihreitä ja kuljen edelleen ohuissa sukkahousuissa (mutta lupaan pitää kaulahuivia heti kun viilenee!). Mutta hei, fiilistelkää näitä iloisia kuvia ja huoletonta hölpötystä.

Joka aamun kohokohta: Coffee Break, eli kahvia, aurinkoa ja hyvää seuraa. Kelpaa.
Luonnollisesti kaikki AC:ssa ovat älykkäitä ja fiksuja ja filmaattisia. No, ainakin tää mun kaveri Josephine on (insert racist joke), ja yhdessä todettiinkin että oppiminen voi olla ihan kivaa jos sen tekee oikeassa paikassa, oikealla tavalla ja oikeassa seurassa.
Tämä kuva ei ole tässä siinä näkyvän takia, vaan sen takia mikä siitä puuttuu. Nimittäin kaksi uutta UWC-koulua. Tänä syksynä nimittäin UWC-liikkeeseen liittyi kaksi uutta koulua, Robert Bosch Saksassa ja Dilijan Armenissa. Elämme jännittäviä aikoja!
Kuvattiin hassunhauska tervetuloa UWC:hen -video, joka varmaan laitetaan jossain vaiheessa nettiin. Voin sitten linkata mun hämmästyneen naaman ja tökerön suomenkielisen tervetuliaistoivotuksen.

Kaksi veikeää Watchtowerissa: Charlotte (Belgia), Kristine (Norja).
Taustalla oma rakas St Donat's (paketissa kirjaston remontin takia).
Näiden tyttöjen (ja Hellien ja Ayberkin) kanssa meillä on hauskoja suunnitelmia syyslomalle, ja lennot on jo varattu Cardiff-Amsterdam-Cardiff. Suunnitelmana on myös kurvaista bussilla Brysseliin ja tavata muita AC-tyyppejä.
Oon jo nyt super innoissani!
Jep, life is good. Näiden kuvien perusteella vietän huomattavan paljon aikaa top lawnella, eli nurmella linnan edessä.  Mutta minkäs sille voi, jos siellä on tällaisia kivoja ja hyvää (joskin totta puhuen aika kitkerää) kahvia.
Niin, tarkoituksenani oli vain muistuttaa että täällä pärjäillään. Palaillaan pian uusien kuvien ja Challenge Camp -kertomusten kera. Till then kuuntelen vielä tuon Wirtasen tulkinnan pari kertaa (voi ihana) ja selaan taloustiedon muistiinpanot vielä kerran -- stressaantumatta liikaa.

27.9.2014

Elämän mittainen on äidin huoli

Täällä on menossa Vain elämää-sarjan kolmas tuotantokausi. Eilen tuossa koko kansan itketysohjelmassa Apiksen Toni tulkitsi PMMP:n kovemmat kädet.

Olemme miljoonasti käyneet läpi keskustelun, jonka voi tiivistää lauseeseen "toki luotan sinuun, en luota niihin muihin". Tuossa sohvalla niiskuttaessani halusin vain taas kerran muistuttaa sinua, että täällä jossain äitisi on huolissaan kaikesta mahdollisesta. Muista käyttää heijastinta, pukea kaulahuivi ja vältellä pahiksia.


21.9.2014

Geek is Good

IB-tutkinto on tunnettu siitä, että se säännöllisin väliajoin saattaa opiskelijat itkuraivareiden/hermoromahduksen/burnoutin partaalle, ja tässä vaiheessa kakkosvuotta voin taata tämän väitteen todenmukaisuuden. Kiirettä siis pitää, mutta perjantaina pidin vapaapäivän matkustaakseni Englantiin. Ihan huvimatkalle en sentään mennyt, vaan Oxfordin yliopiston avoimiin oviin!


Torstaina iltapäivällä jätin siis Walesin tuttuakin tutummat maisemat hetkeksi taakseni, ja junailin tieni Oxfordiin!


The perks of having an English roomie: mun huonekaveri Hellie on kotoisin Oxfordista, ja kiitos Hellien ihanan äidin Delian sain yöpyä heidän luonaan aivan Oxfordin rajalla. Oli ihanaa syödä oikeata kotiruokaa ja nukkua "omassa" huoneessa! 



Perjantaiaamuna astuin kaksikerroksiseen vihreään bussiin, ja matkustin Oxfordin upean kauniiseen kaupunkiin.Yliopiston avoimien ovien takana kaikki bussit olivat tupaten täynnä, ja karttaa hämmentyneinä tulkitsevat lukiolaiset tukkivat kadut. Varsinainen lukukausi ei ole vielä alkanut, joten nykyisiä oppilaita ei näkynyt yhtä paljoa kuin yleensä.




Päivän aikataulu oli siis kuten kuuluu: kymmeneltä kävin Law Departmetin parituntisessa infotilaisuudessa, ja loppupäivän haahuilin epämääräisesti ympäri kaupunkia vieraillen erinäisissä collegeissa. En ollut varannut mitään etukäteen, koska en osannut päättää mikä collegeista kiinnosti eniten, mutta päädyin silti monelle opastetulle college-kierrokselle ja pääsin tapaamaan monta nykyistä oppilasta ja jopa muutaman professorin.

Oxfordissa (ja Cambridgessa ja Durhamissa) colleget siis korvaavat keskitetyn kampuksen, ja oppilaat asuvat, syövät, opiskelevat ja hengaavat pääsääntöisesti collegen tiloissa. Hakuvaiheessa voi joko päättää mihin collegeen hakee ensisijaisesti tai vaihtoehtoisesti tehdä "avoimen haun", jolloin hakija sijoitetaan sattumanvaraisesti johonkin collegeista.


Tavallisina päivinä pääsy historiallisiin collegeihin on rajoitettua ja joskus jopa maksullista, mutta perjantaina melkein joka paikkaan pääsi vain kävelemällä sisälle. Suosittelen kuitenkin vierailemaan edes jossain collegessa, jos Oxfordiin koskaan päätyy, koska voi pojat ne on kauniita!
 

 Ehdin käydä lähes kymmenessä collegessa, mutta totta puhuen paremmalla suunnittelulla ja paremmilla kengillä olisin ehtinyt kiertää monta muutakin. Päädyin kuitenkin jo alkumatkasta ihan vahingossa Balliol-collegeen, ja ihastuttuani siihen into kiertää miljoona muuta ympäri kaupunkia hieman laantui.

Balliolissa on omat astiat. Siis häh, kuinka siistiä!


Yritin tietysti näyttää tosi älykkäältä, ja päädyin vahingossa skottiruutuihin. Punaisen Ristin feissarin mukaan hyvin "kyseenalaisen" asu. Nojoo, ainakin näytin että olen ajankohtaisista asioista perillä! 

Collegeissa juoksemisen välissä ehdin myös käydä kirjakaupoissa ja penkoa turistikojuja, syödä maailman parhaan paninin sekä hengailla paikallisilla markkinoilla. Suosittelen Covered Marketia muillekin turisteille: tosi kivannäköisiä ruokapaikkoja, sekä ihana katusoittaja joka päräytteli tuubaansa tätä kappaletta --- wääh!

Covered Market voi olla vähän vaikea löytää, mutta yksi sisäänkäynneistä näkyy tuolla Pizza Hutin naapurissa! 
En harmikseni ehtinyt käydä missään Oxfordin lukuisista museoista (jotka ovat kaikki muuten ilmaisia, vinkvink), mutta ensi kerralla sitten. Sain inspiraation otsikkoon kuitenkin yhdestä museosta, ja näin IB:n orjana ja yliopistohakemuksia kirjoitellessa tykkäsin sen sanomasta. Guys, geek is good!


Tämä oli nyt vähän tajunnanvirtaa, mutta halusin vain postata muutaman kuvan Oxfordin-reissulta ja ilmoittaa, että olen vielä hengissä. Niin, ja kertoa, että käykää hei Oxfordissa jos vain mahdollista, hieno kaupunki. Nyt juoksen tapaamiseen, palaillaan!

6.9.2014

Kuvia kiireen keskeltä

IB ja yliopistohakemukset ja vapaaehtoistyöt ja konferenssien suunnittelemiset ja kaikki muu arkinen meinaa aina aika-ajoin hukuttaa alleen. Päätin pitää lyhyen tauon kaiken järkevästä, kuunnella hyvää suomalaista musiikkia ja selata ennen julkaisemattomia kuvia tältä vuodelta. Tässä siis satunnaisia fiilistelyotoksia satunnaisessa järjestyksessä, enjoy!
Berryhunting in the Valley. Mun lemppari punapääaasialainen Josephine <3
Open House, eli jokatorstainen hengailu- ja ruokailusessio talovanhempien luona. Alkuvuodesta oltiin ulkona ja grillattiin ja fiilisteltiin Walesin kesää (siis mitä?).
Hellie (Englanti/Thaimaa), Ivan (Espanja), Claire (Singapore), minä ja kanankoipi
Kuva: Yuko
Ihana, ihana Tsering (USA/Tiibet) ja minä ja aurinkoinen Wales.
Llantwitin supersymppis teehuone, ja pari ihanaa (Kristine Norjasta, minä, Yuko Japanista, ja mukana oli vielä costaricalainen Maria).
Käytiin monta kiivasta keskustelua sukupuolinormeista, kasvissyönnistä ja sormilla syömisen kulttuurista. Tällaiset iltapäivät muistattavat, ettei UWC ole ihan mikä tahansa koulu.
Dorm 8, love you guys!
En osaa vieläkään oikein käsittää miten onnekas olin, että satuin samaan huoneeseen näin mahtavien ihmisten kanssa. Taustalla meidän talo, Powys.

Vegan bonding (ehe ehe).
Henry (Saksa/Nigeria/Englanti), XingJian (Kanada/Kiina), Kristine (Norja), Ivan (Espanja), Tanisha (Nepali)
Powysin tyttöjen ilta! Ennen ykkösten tuloa kerättiin yhtenä iltana kaikki meidän talon tytöt meidän huoneeseen, fiilisteltiin, juoruttiin, ja kerrottiin kesäkuulumisia. Ihania, ihania tyttöjä.
"Nordics are actually the craziest people" -- Ayberk (Turkki)
Kristine ja minä fiilistellään Walesia.
First year camp leaders! Minä sydän te
"What does 'Shoomi' mean?"
Meillä oli International Open House, ja pukukoodina oli kansallispuku. Mulla ei valitettavasti sellaista ole, pukeuduin isomummin vanhaan superhienoon Suomi-paitaan.
Natasha (Libanon), minä, Maria (Costa Rica), Mex (Turkki/UK), Ivan (Espanja, mutta toi asu on intialainen?)
Powys 2014-2015
En uskaltanut edes toivoa näin suloisia ja fiksuja ja hölmöjä ykkösiä.
Hannah vanheni kesällä, joten eilen oli jo aikakin juhlistaa tämän viiden maan kansalaisen syntymää. Käytiin siis Il Vesuviossa, Llantwitin italialaisessa, ja syötiin hyvin ja paljon. Upea ilta upeassa seurassa!