28.9.2014

"Äiti, älä huoli, kyllä pidän itsestä huolen"

Niin Haloo Helsinki! laulaa Maailman toiselta puolen. Tää kappale oli mun AC-soittolistalla, jota kuuntelin lakkaamatta niihin aikoihin kun tulin tänne ensimmäistä kertaa. Hieman vastauksena äidin kirjoittamaan tätä postausta edeltävään tekstiin sekä lähiaikoina käymiimme keskusteluihin stressistä ja koulutyöstä halusin julkaista pari aurinkoista kuvaa todistaakseni että elämä hymyilee, vaikka joskus sanoisinkin pari rumaa sanaa IB:stä.

Eli siinä missä usein Skype-keskusteluihin karkaa muutama sana liikaa opiskelusta....

Tässä siis on mun carrel unit (=kakkosvuotisten opiskelutila). Se sijaitsee linnassa strategisesti taloustiedon ja historian ossastojen välissä, ja sieltä löytääkin teen ja opiskelurauhan lisäksi myös historian aikajanan seinältä -- kätevää näin pitkän hissan lukijalle. Carrel unitit ovat yleisesti tunnettuja stressin ja paniikin ruumiillistumia (huoneellistumia?), mutta on se myös kummallisella tavalla aika kotoisa. Ja hei, toi 4000 sanan tutkielma jota kirjoitan ylimmässä kuvassa on nyt valmis!

....kuuluu mulle muutakin. Täällä ei syksy ole vielä tunnu edes kunnolla alkaneen: puut ovat vihreitä ja kuljen edelleen ohuissa sukkahousuissa (mutta lupaan pitää kaulahuivia heti kun viilenee!). Mutta hei, fiilistelkää näitä iloisia kuvia ja huoletonta hölpötystä.

Joka aamun kohokohta: Coffee Break, eli kahvia, aurinkoa ja hyvää seuraa. Kelpaa.
Luonnollisesti kaikki AC:ssa ovat älykkäitä ja fiksuja ja filmaattisia. No, ainakin tää mun kaveri Josephine on (insert racist joke), ja yhdessä todettiinkin että oppiminen voi olla ihan kivaa jos sen tekee oikeassa paikassa, oikealla tavalla ja oikeassa seurassa.
Tämä kuva ei ole tässä siinä näkyvän takia, vaan sen takia mikä siitä puuttuu. Nimittäin kaksi uutta UWC-koulua. Tänä syksynä nimittäin UWC-liikkeeseen liittyi kaksi uutta koulua, Robert Bosch Saksassa ja Dilijan Armenissa. Elämme jännittäviä aikoja!
Kuvattiin hassunhauska tervetuloa UWC:hen -video, joka varmaan laitetaan jossain vaiheessa nettiin. Voin sitten linkata mun hämmästyneen naaman ja tökerön suomenkielisen tervetuliaistoivotuksen.

Kaksi veikeää Watchtowerissa: Charlotte (Belgia), Kristine (Norja).
Taustalla oma rakas St Donat's (paketissa kirjaston remontin takia).
Näiden tyttöjen (ja Hellien ja Ayberkin) kanssa meillä on hauskoja suunnitelmia syyslomalle, ja lennot on jo varattu Cardiff-Amsterdam-Cardiff. Suunnitelmana on myös kurvaista bussilla Brysseliin ja tavata muita AC-tyyppejä.
Oon jo nyt super innoissani!
Jep, life is good. Näiden kuvien perusteella vietän huomattavan paljon aikaa top lawnella, eli nurmella linnan edessä.  Mutta minkäs sille voi, jos siellä on tällaisia kivoja ja hyvää (joskin totta puhuen aika kitkerää) kahvia.
Niin, tarkoituksenani oli vain muistuttaa että täällä pärjäillään. Palaillaan pian uusien kuvien ja Challenge Camp -kertomusten kera. Till then kuuntelen vielä tuon Wirtasen tulkinnan pari kertaa (voi ihana) ja selaan taloustiedon muistiinpanot vielä kerran -- stressaantumatta liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti