23.10.2014

So-close


Mulla on noin 20 minuuttia ylimääräistä aikaa, eli ajattelin superhyper pikaisesti kirjoittaa jotain, kun en kuitenkaan ensi viikolla ehdi. 

Syysloma alkaa siis huomenna (!), ja lauantaina suuntana on Brysseli, ja tiistaina jatketaan Amsterdamiin. Majoitutaan kavereiden luona (syy miksi halusin kansainväliseen kouluun?) enkä totta puhuen meinaa pysyä pöksyissäni. Meitä on tosi kiva porukka lähdössä, ja Amsterdamissa nähdään muitakin AC:laisia.
Oon ollu hirveän laiska ottamaan kuvia, joten mulla on vaan tällasia hölmöjä täytekuvia.
Käytiin "second cliffillä" Jamesin (USA/Hollanti) ja Kristinen (Norja) kanssa.
Syksy on vihdoinkin saapunut Walesiin. Ei täällä mitään kunnon ruskaa ole, mutta lehdet muuttuivat ruskeiksi ja tippuivat maahan, ja olen jälleen kerran rakastunut polvisukkiin ja paksuihin neuleisiin. Syksy on mun lempivuodenaika, mutta kieltämättä olen muutaman kerran kiroillut tätä rannikkosäätä ja sitä miten joka paikassa on tuulista. Koko ajan. Siis myös sisällä, kiitos yksinkertaisten ikkunoiden. Aina välillä iskee pieni Helsinki-ikävä, kun muistan miten kaunista kotona on syksyisin. Tätäkin useammin iskee suomiruokaikävä, koska joku harmitus söi mun Jälkiuunipalat jääkaapista. Ja iskee sitä joskus muutenkin pieni ikävä, mutta onneksi täällä on niin kova kiire, ettei sitä kovasti ehdi surra.

Ruisleivän puutteesta huolimatta elämä maistuu hyvältä (pun intended). On monta super mielenkiintoista projektia: pääsen toivon mukaan tekemään vapaaehtoistöitä Oasis-pakolaisjärjestön kanssa, projektiviikkoja suunnitellaan (katsotaan minne päädyn tänä vunna!) ja Peace Councilin kanssa suunnitelaan tammikuista United World Conferencea.

Josephine (Malesia), Kristine, Anita (molemmat Norja), minä
Perjantaina tosiaan oli jokavuotinen X% Ball, ja kuten pari postausta sitten kerroin, tänä vuonna luku oli huimat 21%! Tuo oranssimekkoinen Kristine oli mun "deitti", ja tilattiin bangladeshilaista ja käytiin "treffeillä" Morgannwgissa Kristinen huoneessa. Oli tosi hauska ilta!

HLBTQ-aiheeseen liityen, kuunnelkaa tämä. Olen varmaan ihan jälkijunassa, kun en koskaan ollut tätä klassikkoa kuullut, mutta parempi kai myöhään kuin vielä myöhemmin. Tein tästä muuten englannin suullisen esitelmän, eli 15% loppuarvosanasta on mun höpötystä ironiasta ja gay-sanan alkuperästä, hehe.



Palataan syysloman jälkeen!

PS. Lukion ykköset hoi! Hakuaika on ensi vuonna jo tammikuussa, eli jos UWC kiinnostaa, kannattaa hakemusta alkaa jo pikkuhiljaa sunnitella. Laittakaa kysymyksiä kommentiboksiin jos sellaisia on! :)

PS: Edit: Projektiviikko selvisi: helmi-maaliskuun vaihteessa nokka kohta Israelia ja Palestiinaa! Woop!

21.10.2014

Challenge Camp 2014

Viime vuoden elokuussa, kaksi päivää Walesiin saapumisen jälkeen, meidät silloiset ykköset istutettiin muutamaksi tunniksi bussiin ja lähetettiin Länsi-Walesiin ykköstenleirille, ja tänä vuonna koin tämän leirin toisen puolen camp leaderina eli ohjaajana. Tämän lisäksi joka syyskuu järjestetään oma leiri kakkosille, niin kutsuttu "challenge camp", jonka tarkoituksena on juurikin haastaa meidät niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olen siis hieman myöhässä tämän postauksen takia, mutta parempi myöhään kuin vielä myöhemmin.

Niin meidät kakkoset siis pakattiin tiukasti busseihin ja suunnaksi otettiin luonnonsuojelupuisto, Wye Valley, aivan Englannin rajalla: jos tarkkoja ollaan, leirintäalueen läpi virtasi joki, joka erotti Walesin Englannista. Ja tosiaan, tällä kertaa leirintäalue oikeasti tarkoitti leirintäaluetta. Siinä missä first year campilla suihkut olivat polttavan kuumat ja sängyt taivaallisen pehmeät, challenge campilla nukuttiin teltoissa, kokattiin omat ruoat ja hytistiin jääkylmän veden alla. Oli oikeastaan hyvin virkistävää elää lähes neljä päivää täysin ilman teknologiaa (kaikki nämä kuvat ovat kavereiden puhelimista), peilejä (milloin viimeksi et ole nähnyt peilikuvaasi päiväkausiin?) ja tietysti paineita koulutöistä.

Meidän ryhmä: Special K!
Alison (Kiina), minä, Liza (Unkari), Floor, Mees ja Carolien (kaikki Alankomaista, jopas ollaan multikulttuurisia hah)
Päiväohjelma oli yksinkertainen: herätys puoli kahdeksalta, puurokattila liedelle, aamuaktiviteetti, tonnikalapatonkia lounaaksi, iltapäiväaktiviteetti, couscousia/riisiä/pastaa ja tomaattikastiketta vihanneksilla päivälliseksi, iltanuotio, tähtien toljottelua, satunnaista peurojen bongailua, nukkumaan kylmään makuupussiin.

Itse aktiviteettien on tarkoitus säilyä salaisuutena, joten ykköset/nollat/hakijat pitäkää tämä mielessä! Ensimmäisenä päivänä meidän ryhmä kävi koko päivän melontaretkellä. Olin samassa inkkarikanootissa Carolienen (kuvassa oikealla) ja costaricalaisen Marian kanssa, ja kaikki sujui hienosti yhtä kosteahkoa tapausta koskenpätkässä ja paria near-death-kokemusta lukuunottamatta. Toisena päivänä käytiin aamulla suunnistamassa (eli käytännössä juostiin siksakia pari tuntia, oli hauskaa!) ja iltapäivällä opittiin selviytymistaitoja (eli rakennettiin maja, tehtiin nuotio ja paistettiin tulella "leipää" meidän eräoppaan vaimon salaisella reseptillä. Siis tehtiin tikkupullaa. Pohjoismaalaisia nauratti). Kolmanteja päivänä kidutettiin reisilihaksia maastopyöräilyllä aamusta ja rentouduttiin iltapäivällä kalliokiipeilemällä. Ihan huikeita aktiviteetteja, ja jokaisessa oli myös ryhmätehtäviä, jotka selvittämällä "pääsi läpi" ja sai jonkun palkinnon. Esimerkkinä melomisen jälkeen saatiin valtava kasa vaahtokarkkeja iltanuotiolle. Kyllä kelpasi!

Mulla oli tarkoituksena metsästää enemmän kuvia tältä leiriltä, mutta koska suurimmalla osalla ei ollut minkäänlaista teknologiaa mukana (minut mukaan lukien), en onnistunut löytämään mitään julkaisukelpoista. Mutta ehkä parempi näin, sillä jätettiin kaikki aika kollektiivisesti käymättä suihkussa lähes koko aikana... heh.

Anyhow, challenge camp oli mieletön kokemus, mutta kampukselle palaaminen oli myös aika huikeaa (eli siis juostiin, kirjaimellisesti, bussilta ruokalaan ja sieltä suihkuun). Diploma Periodit, joiksi me kutsutaan kaikki konferensseja ja leirejä, ovat oikeasti tosi virkistäviä, ja tämä neljän päivän metsäily antoi riittävästi energiaa viimeistellä Extended Essayn. 

19.10.2014

Amnesty Head Shaving

Tämä viikko alkoi tavalliseen tapaan maanantaisella aamunavauksella, Aseemblylla. Tällä kertaa koko koulun kokoontuessa meidän suurimpaan saliin, Bradenstokeen, oli epätavallista jännitystä ilmassa.

Tämä viikko on ollut Gender & Sexuality Focus Week, eli viikon ajan meidän koulun hlbt-ryhmä, Platform 6, on järjestänyt työpajoja ja tempauksia, ja viikko päättyy perjantaiseen X% tanssiaisiin. Äksän tilalle lasketaan joka vuosi koulun queer-prosentti, ja tämä luku julkistettiin maanantaina. Siinä missä viime vuonna tämä luku oli 17 prosenttia, päästiin tänä vuonna huikeaa 21 prosenttiin!



Tämän huikean tiedotuksen jälkeen oli luvassa jotain vielä jännittävämpää: Amnesty Head Shaving. Mainitsinkin tämän tapahtuman aikaisemmin, mutta kyseessähän on siis meidän koulun Amnesty-ryhmän (eli tänä vuonna minun, Sanjanan ja Annemarien) järjestämä hyväntekeväisyystapahtuma, jossa osallistujat "huutokauppaavat" hiuksensa. Siis kyllä, tänä vuonna 14 rohkeaa ajoivat päänsä kerätäkseen rahaa hyväntekeväisyyteen. Itse tapahtuma oli torstaina, mutta vähän mainostaaksemme ja innostaaksemme ihmisiä, ajettiin kanadalaisen Clairen hiukset Assemblyssa. Ihan mahtava alku viikolle, ja koko koulu nousi seisomaan taputtaessaan ja huutaessaan Clairen nimeä!



Torstaina oli siis itse Head Shaving. Oltiin varattu Bradenstoke meidän käyttöön, mutta tilojen kanssa tuli pieniä ongelmia. Tällä viikolla linnan seutu on ollut täynnä valtavia kameroita, vieraita ihmisiä ja "No Entry -- Filming going on" -kylttejä. Tässä vaiheessa lienee parasta muistuttaa, että meidän koulullahan on kuvattu elokuvia ja tv-sarjoja (mm. Doctor Whota), ja parhaillaan menossa on The Hollow Crown -sarjan kuvaukset. Puolitoista tuntia ennen head shavingia meille kerrottiin, ettei saataisi soittaa musiikkia tai laittaa valoja päälle ennen iltakahdeksaa, jottei häirittäisi kuvaamista, vaikka tapahtuman piti alkaa seitsemältä. No, Sanjanan onnistui neuvotella, että aloitetaan vain varttitunti myöhemmin, ja kaikki sujui ihan normaalisti siihen hetkeen asti kun Tellef Raaben, koululla vierailleen entisen AC-oppilaan, oli tarkoitus aloittaa musiikkinumeronsa. Bradenstoke-sali oli tupaten täynnä ja tunnelma oli katossa.




Yllättäen meidän rehtori sekä St Donat'sin Art Centressä työskentelevä Karen keskeyttivät meidät. Meitä muistutettiin, ettei mistään Hollow Crowniin liittyvästä saa ottaa kuvia, eikä niitä missään tapauksessa saa julkaista netissä. Tämän jälkeen ovi avautui, ja sisään astui Benedict Cumberbatch.


Voi apua. Koko sali nousi seisomaan taputtaen ja vislaten. Alkujärkytyksen ja -innostuksen jälkeen saatiin kuulla Amnestyn olevan "lähellä Benedicten sydäntä" ja hän osoitti tukensa UWC:lle ja "poliittisesti aktiivisille nuorille". Mulla ei ole mitään kuvia tai todisteita tästä, joten uskokaa tai älkää. Pakko kyllä sanoa, etten villeimmissäkään unelmissa olisi kuvitellut Cumberbatchin tulevan mun järjestämään tapahtumaan.

Amnesty leaders: minä, Annemarie (Saksa), Sanjana (mm. Intia, Kanada, Bahrain), sekä MC Tsering (USA/Tiibet)

Sanomattakin lienee selvää, että tämä muutaman minuutin pikavisiitti innosti yleisöä, ja Tellefin upea kolmen biisin setti vain vahvisti hyvää fiilistä. Huutokauppa meni ihan mielettömän upeasti, ja 13 rohkeaa head shaveria onnistuivat keräämään niinkin paljon kuin 1410 puntaa! Ihan uskomaton summa, ja koko tapahtuma meni loppuun asti todella hienosti. Nyt on kampus täynnä kaljuja, ja ensi viikolla päästään lähettämään rahaa Amnestylle.

Post-shaving mugshots. Tällaisia kaljuja ne on.
Photo credits Josephine x
Kuvat head shavingistä.
B&W photos by Vilde. Thank you! x

13.10.2014

Lista



Olen aina rakastanut listoja (hyvin listattu, puoliks tehty?), mutta tänä syksynä musta on välillä tuntunt, että hukun listoihin. Mun yhdeksänvuotissynttärilahjaksi kummitädiltä (moi Veera!) saatu peltinen Marimekon penaali pursuilee suttuisella käsialalla sotkettuja muistilappuja: "to-do list for 15 September/October/life", "to-do list for uni applications", "to-do ennen kuin äiti tulee käymään". Listat selvittävät päätä, ja saavat mut tuntemaan itseni tehokkaaksi ja järjestelmälliseksi -- toteutus on tietysti aina toinen asia.

Koska listat ovat nykyään mulle tapa toimia, kirjoitan tämänkin postauksen listamuodossa. Karhu minun kanssani (bear with me).

Viimeisen puolentoista viikon aikana olen...

1. Hakenut yliopistoon. Hui kamala. Miten tässä näin kävi. Haen vielä keväällä Irlantiin ja mahdollisesti myös Alankomaihin, mutta Britit on mun ykkösvaihtoehto, joten tärkein haku on nyt takana. Oon kyllä tosi tyytyväinen, että sain sen pois alta, koska nyt kun katson kalenteriani, ei siellä ole muita kuin eräpäiviä kurssitöille. Yks huoli vähemmän siis!


2. Täysi-ikäistynyt. Ja ikäkriiseillyt. Syyskuun viimeisenä mut heitettiin ulkouima-altaaseen, ja viime viikon lauantaina mentiin porukalla lähipubiin illalliselle. Oli ihana ilta ihanien ihmisten kanssa, mutta mulla ei valitettavasti ole ollenkaan kuvia. Tajusin muuten taas, että Marcrossin sticky toffee pudding on maailman parasta.

Murto-osa synttärisuklaista. Parasta kansainvälisessä koulussa on ulkomaalainen suklaa, amirite? Ja sainhan mä suomalaistakin, kun Ellu lähetti paketin <3

3. Palauttanut 4000 sanan tutkielman siirtokarjalaisista. Huh. Vihdoin ja viimein. Perjantaina oli final draftin deadline, ja "dress up as your Extended Essay" -päivä. Idea tähän saatiin UWC-SEAsta, eli Singaporen UWC-koulusta, ja yllättävän moni kakkosvuotinen panosti ja pukeutui -- jotkut aivosoluiksi, jotkut Pikku Prinsseiksi. Mulla oli isomummin vanha Suomi-paita ja hame, ja yritin epätoivoisesti demonstroida Suomen karttaa. Mulla oli vasemmassa kädessä ja hameenhelmassa neuvostolippu symboloimassa itäisten alueiden menetystä, mutta tää aiheutti hyvin paljon hämmennystä monessa.


4. Ollut tosi kiireinen: koulujuttujen lisäksi oon mukana järjestämässä Amnestyn head shavingia sekä Peace Councilin tapahtumia, ja lauantaina kävin Cardiffissa Amnesty Street Theatren kanssa keräämässä allekirjoituksia (kerättiin yhteensä 670!).


Amnestyn head shaving on siis tapahtuma, jossa osallistujilta ajetaan päät kaljuksi. Nojoo, ei nyt ihan kaikilta osallistujilta (tänä vuonna vapaaehtoisia on reilu 10) ja tämä tehdään hyvästä syystä. Päänsä ajavat ihmiset siis keräävät rahaa ja lahjoittavat kerätyn summan joko Amnestylle tai jollekin muulla hyväntekeväisyysjärjestölle.

Reasons to shave your head for Amnesty:
  1. Showering is so much easier
  2. Save money of hair products
  3. Be ~unique~
  4. Your head can be used as a mirror
  5. No bad hair days anymore
  6. You're not boxed into society's gender expectations
  7. Zombies don't have anything to grab onto
  8. Less time getting ready = more time to sleep & have fun!
  9. Your Pitbull impressions will be 10 times more legit
  10. Raise money & awareness for a good cause!

Ellen (Trinidad ja Tobago) ja taustalla katuteatteriesitys. Teemana oli siis hlbtq-oikeudet. 
Julia (Meksiko/Kanada/USA)
5. Muuttunut filmitähdeksi ja maailmanluokan julkkikseksi. Toisin sanoen mun naaman näkee sekunnin ajan UWC:n uudessa superkliseisessä mainosvideossa!


6. Juonut kahvia ja teetä enemmän kuin ehkä kannattaisi. Olen käynyt joogassa ja zumbassa, vieraillut vankilassa ja paikallisella koululla, keskustellut Hongkongin protesteista ja opiskelija-aktivismista. Jos Hongkongin tapahtumat kiinnostavat, suosittelen kurkkaamaan mun kaverin Irenen haastattelu BBC:llä. Irene on mun hongkongilainen kakkosvuotinen, joka valmistui AC:sta toukokuussa. Mutta joo, arki on arkea, joskin mukavaa sellaista. Hyvä fiilis yleisesti, ja parin viikon päästä onkin jo syysloma. Reissataan porukalla Brysseliin ja Amsterdamiin, ja oon ihan super innoissani!

6.10.2014

Hanhien syysmuutto kaikui taivaalla


Tiedätkö, tämä oli jo toinen syksy mökillä risuja polttamassa ilman sinua. Tänäkään syksynä en pakannut reppuuni vaahtokarkkeja tai nakkeja tätä tehtävää varten. Tällä kertaa, toisin kuin viime syksynä, minulla oli kaveri.

Liukastelimme rantakivillä, kinastelimme siitä kumman vuoro oli pöyhiä tulta. Raahasimme risuja ja fiilistelimme lämmintä syysilmaa. Hanhien syysmuutto kaikui taivaalla. Olin tavattoman onnellinen ja samalla kaihoisa.

Siinä pimenevässä illassa mietin, veikö maailma sinut. Seuraisiko tätä koulua seuraava jossain siellä tai jossain muualla kaukana kotoa. Mietin kokisitko koska seuraavan kerran Suomen syksyn. Nyt kun et ole täällä elän vuodenajat vahvemmin. Tartun hetkiin, syksyn ruskaan, sateeseen ja harmauteen, ihan vain siksi ettet sinä ole sitä täällä kokemassa.


Täällä on vesi Saimaassa laskenut, tuokin kivi on näkyvissä, vaikka sen päältä pääsi kesällä hyvin uimaan. Herkkutatti vuosi oli hyvä ja puolukat ovat kuivanlaisia sateiden puutteen vuoksi. Suomessa harkitaan villisikojen tappamista afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi, joten ensi kesänä saat ehkä juoksennella metsässä rauhassa, ilman huolta siitä karjusta.


Ei minulla oikeastaan ollut varsinaista asiaa, en vain saanut sinua skypen päähän ja ajattelin laittaa pari kuvaa viikonlopusta.

2.10.2014

Kaipuu


Ennen nukahtamista tuumin, kuinka iso mummini isän perunapelto olikaan. Mielikuvissani se oli valtaisa, mutta pikkulapsen silmissä pienempikin plantaasi on valtaisa. Keksin sitten, että ihan äkkiä kysäisen pottumaan koosta mummilta ja vaarilta. Samalla voisin kysyä muutakin noista perunoista, niiden viljelystä ja talvisäilytyksestä.

Sitten taas tajusin. Ei ole kysymistä. Vuosiin ei ole voinut kysyä, ei kertoa, ei sanoa, ei piipahtaa.

Kuolema on oikeastaan aika mänttiä.

Moni asia jää kesken, paljon tapahtuu poismenon jälkeen niille jälkeenjääneille. On niin monta asiaa, on niin suuri kaipuu.

Pelkään jonain päivänä muistavani, ettei heitä ole. Pelkään hyväksyväni väistämättömän.

Minulla ei vieläkään ole sanoja näille tunteille, näille ajatuksille.

Minun on ikävä, iso ikävä.