6.10.2014

Hanhien syysmuutto kaikui taivaalla


Tiedätkö, tämä oli jo toinen syksy mökillä risuja polttamassa ilman sinua. Tänäkään syksynä en pakannut reppuuni vaahtokarkkeja tai nakkeja tätä tehtävää varten. Tällä kertaa, toisin kuin viime syksynä, minulla oli kaveri.

Liukastelimme rantakivillä, kinastelimme siitä kumman vuoro oli pöyhiä tulta. Raahasimme risuja ja fiilistelimme lämmintä syysilmaa. Hanhien syysmuutto kaikui taivaalla. Olin tavattoman onnellinen ja samalla kaihoisa.

Siinä pimenevässä illassa mietin, veikö maailma sinut. Seuraisiko tätä koulua seuraava jossain siellä tai jossain muualla kaukana kotoa. Mietin kokisitko koska seuraavan kerran Suomen syksyn. Nyt kun et ole täällä elän vuodenajat vahvemmin. Tartun hetkiin, syksyn ruskaan, sateeseen ja harmauteen, ihan vain siksi ettet sinä ole sitä täällä kokemassa.


Täällä on vesi Saimaassa laskenut, tuokin kivi on näkyvissä, vaikka sen päältä pääsi kesällä hyvin uimaan. Herkkutatti vuosi oli hyvä ja puolukat ovat kuivanlaisia sateiden puutteen vuoksi. Suomessa harkitaan villisikojen tappamista afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi, joten ensi kesänä saat ehkä juoksennella metsässä rauhassa, ilman huolta siitä karjusta.


Ei minulla oikeastaan ollut varsinaista asiaa, en vain saanut sinua skypen päähän ja ajattelin laittaa pari kuvaa viikonlopusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti