23.11.2014

Ajatuksia

Viime viikot ovat olleet vaikeita. Stressitsunami on vyörynyt kaikkien kakkosvuotisten yli, ja meillä on ollut vaikeuksia pysyä pinnalla, ja huomasin itse viime sunnuntaina, että olin jonkun karsean hermoromahduspurkauksen partaalla. Olo oli koko ajan hattarainen, pää tuntui höpöltä ja olin väsynyt ikuisuutta pidempien unien jälkeen, enkä saanut mitään koulutöitä tehtyä kovasta yrityksestä huolimatta. Kaikesta hauskasta huolimatta ajoittain AC:n intensiivisyys käy oikeasti voimille. Onneksi mun upea "taloäiti"oli suureksi avuksi ja nukuin pari yötä kampuksen "terveyskeskuksessa" omassa huoneessa täydellisessä hiljaisuudessa. 

Parin päivän rentoutuminen teki tehtävänsä, ja olinkin jo ihan fiiliksissä torstain ja perjantain Middle Eastern Conferencesta. Olen hiljattain kiinnostunut entistä enemmän Lähi-Idän kulttuurista, historiasta ja politiikasta, ja nämä pari päivää vain vahvistivat tätä intoa. Kirjoittelen tästä konferenssista lisää myöhemmin, kun saan ajatukset sanoiksi ja kuviksi.


Viime viikkojen aikana kirjoittamisesta on tullut henkireikä ja paras tapa rentoutua, ja kokosin tähän muutamia ajatuksia. 


Kaikesta stressistä ja valittamisesta huolimatta on ollut paljon kauniita hetkiä sekä kauniita kirjoituksia. Luetaan englannin tunnilla Oscar Wildeä, ja tutustuttiin myös herran rakkauskirjeisiin. Ne kertoivat sydänjuuria mutkistavasta tunnepalosta, ihmissuhteiden turbulenssista ja siitä, miten joskus rakkaus johdattaa umpikujaan. Niin ällöromanttista ja kuvottavaa, mutta samaan aikaan kummallisen kaunista sanaleikkiä.

Muutama päivä sitten join yksin pannullisen vaniljaesanssiteetä ja toivoin, että ajatuksiaan voisi hallita. Tajusin, että ihmisen pää toimii kuin rikkinäinen puhelin. Se menee helposti solmuun ja sekaisin, erityisesti näin kun on kaukana kotoa ja olo totta puhuen aika voimaton. Mutta kaikeksi onneksi mulla on tukiverkot niin kotikotona kuin tällä sumuisella saarellakin, ja imen niistä energiaa. 

Viime viikko oli meidän koulun Peace Councilin järjestämä Political Ideology Focus Week. Työpajat ja leffaillat ja muu hauska toivon mukaan herättivät ajatuksia, ja mä ainakin tykkäsin pukeutua feministiviolettiin ja kuunnella anarkistin argumentteja kapitalismin ja kestävän kehityksen monimutkaisesta suhteesta. Tästä kaikesta inspiroituneena mietin lehmiä, ja kuuntelen Seksi Pistooleja.


Vähän aikaa sitten skypettelin äidin ja isomummon kanssa. Leveä hymy levisi vanhoille kasvoille kun videokuva alkoi pyöriä, ja kiitin hiljaa teknologiaa. En tiedä miten pärjäisin, jos yhteydenpito olisi kirjeiden ja postikorttien varassa -- kirjahyllyllä on edelleen pari kirjekuorta, jotka kirjoitin Amsterdamissa, hups.

Kiittelin teknologiaa ja nykyajan helppoutta myös naputellessani sähköpostiviestejä armaille kansanedustajillemme koskien tulevaa äänestystä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Pidetään kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että Suomi vihdoin ottaa tämän askeleen kohti tasavertaisuutta, eikä mun tarvitse enää tuijotella varpaitani kun joku silmät suurina taas ihmettelee että "I didn't know Finland was that... backward".

Kummallista miten voi tuntea kaikokaipuuta tuntemattomaan. Olen viimeaikoina miettinyt paljon ensi vuotta ja sitä, mistä oikein löydän itseni. Hain tosiaan jo syys-lokakuun vaihteessa Englantiin lukemaan lakia, ja sain vähän aikaa siten ensimmäisen "tarjoukseni" Exeterin yliopistosta. Siinä missä Devonin kauneus, mielenkiintoiset kurssit ja vaihtovuosi Euroopassa vetävät puoleensa, olen alkanut harkita myös hurjempia vaihtoehtoja: entä jos pitäisin välivuoden ja lähtisin vaikka Senegaliin? entä jos hakisin kouluun maahan, jossa en ole koskaan käynyt ja jonka kieltä en puhu? entä jos vain rikkoisin kaavan, ja tekisin jotain jännittävän pelottavaa? 

Mulla on periaate, että sitä voi tehdä tavallisesta poikkeavia valintoja, kunhan ne tekee siksi, että oikeasti haluaa, eikä tee siitä erilaisuudesta itseisarvoa. Yritän pitää tämän mielessä kuunnellessani lähes jokaisen minua ympäröivän ihmisen neuvoja ja vinkkejä siitä, miten elämässä pärjää ja minkälaisia valintoja pitää tehdä menestyäkseen. 

Kaiken jännittävän ja stressaavan keskelleä onni on sellaiset ystäviä, jotka nyökyttelevät niska naksuen olevansa samaa mieltä ja laittavat paperisen sateenvarjon kahvimukiin. Ja sellaiset, jotka lähettävät Facebookissa kissatarroja läpi yön ja sitten tulevat heti herättyään teepussien kanssa tarkistamaan, että kaikki on kunnossa ja olet edelleen onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti