3.11.2014

Amsterdaym


Charlotte jäi Brysseliin, ja me neljä saavuttiin Amsterdamiin tiistai-iltana. Meillä oli yhteensä kokemuksia kyseisestä kaupungista noin seitsemän tunnin verran, joten suurimman osan ajasta oltiin enempi vähempi eksyksissä. Mutta hei, eiks se oo vaan osa seikkailua?


Huomioita Amsterdamista ja meidän matkasta:

1) UWC-kouluissa oppii tuntemaan ihmisiä vähän joka puolelta maailmaa. Esimerkiksi ystävällisiä amsterdamilaisia, ja majoituttiinkin Rubenin puutarhamajassa yhteensä yhdeksän hengen porukalla. Meidän neljän lisäksi muutama muukin ihana AC:lainen oli Amsterdamissa, ja nukuttiin yhdessä näin mukavassa majassa:


2) Siinä missä Brysselissä mun stereotypiat rikkoutuivat, Amsterdamissa ne vahvistuivat. Joka kadunkulmassa joko on seksikauppa tai haisee kannabis, parhaimmillaan molempia. Porukassa oli epätoivoinen kofeiiniaddikti, ja kerran juostiin ympäri kapeita katuja etsien kahvilaa, siis sellaista jossa tarjoillaan ihan oikeaa kahvia. Löydettiin vain ovia, joissa oli vihreä lappu ja K18-kyltti. Aika kulttuurishokki!

Amsterdam and its coffee shops! Hehe vitsikästä eikös
3) Joka paikassa oli Suomi-viittauksia ja löydettiin ihan vahingossa jopa oikea Suomi-kauppa! Voi kuulkaa sitä onnea ja iloa kun sattumalta joka paikassa oli Iittalaa ja Marimekkoa ja salmiakkia. Pääsin vielä puhumana suomeakin kaupan omistajan kanssa ja kannatuksesta ostin Tuplan. Kieltämättä iski aikamoinen koti-ikävä ja harmitus siitä, että pääsen kotiin vasta parin kuukauden päästä. Onneksi mun ykkösvuotinen Sonja lupasi tuoda mulle ruisleipää Suomesta!

"Miina, pose! You're a piece of Finland!"
4) From pieces of Finland to pieces of art. Ystävä jos toinenkin kohottelivat kulmiaan kun kerroin matkaavani Amsterdamiin, mutta oltiin me ihan oikeasti kulturellejakin! Turisteiltiin tiemme Stedelijk-museoon, jossa oli esillä modernia taidetta, koska se oli ilmainen myös 18-vuotiaille ja me ollaan köyhiä opiskelijoita. Tykkäsin kyllä kovasti, erityisesti How Far How Near -näyttelystä. Alla näkyy Ayberk1 ja Ayberk2.


5) "Bicycle races are coming your way" lauletaan, ja meidän tapauksessa kyse oli kisaamisen sijaan pakoonjuoksemisesta. Kannatan pyöräilyä, mutta kannatan myös liikennesääntöjä ja turvallisuutta. Kai mä olen vaan liian turisti kun meinasin jäädä liiskaksi niin monta kertaa. Olin siis kauhusta kuolunkankeana useammin kuin kerran, kuten alla olevasta kuvasta näkee. Onneksi Ayberk lohdutti. Heheh. Mun huumorintaju on niin huono että itkettää.


6) Me eksyttiin. Joka päivä. Monta kertaa. Muistan viimeiseltä illalta yhden kerran kun osattiin keskustasta suoraan meidän majapaikkaan (noin 6 minuutin kävely) eikä eksytti, ja oltiin niin ylpeitä ja iloisia. Mutta oli eksymisessä kai se hyvä puoli, että nähtiin kaupunkia vähän joka kulmalta. Otettiin kaupunki siis kunnolla haltuun ja oltiin cooleja niin tehdessämme. 


7) Me majoituttiin saman kanavan rannalla, jolla Anne Frankin talo. Herättiin aikaisin ja jonotettiin puolitoista tuntia, mutta mieli pysyä iloisena brie-tryffelisalami-parmesaani-patongin voimalla. Kyllä, tryffelisalami, makkara tryffelisienellä oli supernam. Mun piti ottaa kuva, mutta muistin vasta leivän syötyäni kaivaa kameran esille... hups. Ruoan lisäksi meitä ilahdutti suloinen taiteilija (kuvassa). Itse museo oli vaikuttava, ja Auschwitzissa käyneenä ja juuri monta kuukautta natsi-Saksan historiaa lukeneena oli mielenkiintoista saada hieman uudenlainen näkökulma aiheeseen. Mulla oli odotukset niin korkealla, että hieman petyin ylisentimentaaliseen miten-Anne-Frank-muutti-koko-maailman-lähestymistapaan, mutta kaiken kaikkiaan hyvä kokemus.


8) Shameless selfies. Voi kyllä. Me oltiin niitä noloja turisteja, jotka kulkivat iPhone kainalossa ja poseerasivat joka kadunkulmassa. Nyt mulla on kännykkä, tietokone ja ulkoinen kovalevy täynnä pärstäkuvia erilaisilla taustoilla.



9) Viimeinen huomio on se, että Amsterdam on upea, upea kaupunki. Siellä oli naisia punaisissa ikkunoissa, vaaleanpunaisella valaistettuja homoloita, ällöttävänmakeaa hajua, ystävällisiä ja englantia puhuvia ihmisiä, identtisennäköisiä katuja ja kanaaleja, hulvaton seksimuseo, tyylikkäitä ihmisiä ja kaunis taivas. Ihastuin, mutten löytänyt kotiani. Etsintä siis jatkuu, mutta Amsterdamiin vielä palannen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti