9.11.2014

Kulttuurikohtaamisia

Puolitoista vuotta 90 kulttuurin kanssa eläneenä olen tottunut kohtaamaan kulttuurieroja ja kulttuurisamoja arkisissa pikkuaskareissa. Ollaan porukalla naureskeltu, että siinä missä luulisi UWC:ssa pääsevän eroon stereotypioista, joskus käy aivan päinvastoin. Näin third termin viimeisellä puoliskolla alan tiedostaa entistä vahvemmin, että aikani tässä ehdottoman uniikissa paikassa ei suinkaan kestä ikuisesti. Näissä ajatuksissa halusin alkaa kirjoittaa ylös joitain ajatuksia eri kulttuureista, uskonnoista ja tavoista. Vaikka nämä ovatkin täysin tajunnanvirtaa, ajattelin, että voisin julkaista näitä tekstejä täällä blogissa "Kulttuurikohtaamisia"-tunnisteen alla. Tässä ensimmäinen osa.

***

Alkuun olit vain erään tärkeän läheinen ystävä. Muutaman kerran jaioimme valkosipulinmakuisia muistoja, joissa jatkoimme toistemme lauseita kertoen mitä kuvottavimpia vauva-vitsejä. Hiljalleen aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä. Teimme suuria suunnitelmia rauhasta ja politiikasta ja avoimesta keskustelusta.

Puhuit kömpelöä englantia, ja puhevika korosti paksua aksenttia. Toinen nimesi oli kotisi ja kansasi. Suhtauduin taustaasi kiinnostuksella. Kerroit pienistä hatuista, kaksista astiastoista ja Rauhan siemenistä. Kysyin elämästäsi, perheestäsi, koulustasi, ja siitä, miten kaikki muuttui, kun muutit läntiseen maahan.


Kerroit valheidesi verkosta. Kerroit, että jos ne siellä kotona tietäisivät, eivät ne hyväksyisi. Kieltäisivät, ensin teot ja sitten sinut. Järkytyin. Kyse ei ollut edes vakavista yleisesti paheellisina pidetyistä teoista, vaan väärässä paikassa pestystä haarukasta ja valojen päälle laittamisesta vääränä päivänä. Selitit, että kyse ei ole järjestä ja logiikasta, vaan uskosta uskon takia.

Kerran pimeällä tiellä silmiin katsomatta totesit hiljaa, että kadehdit. Vastasin paljastamalla karuja totuuksia hyvinvointivaltioista, Antabuksesta ja kylmyydestä niin ihmisissä kuin säätilassakin. Vaikutit yllättyneeltä, muttet vakuuttuneelta.

Muutama viikko tämän keskustelun jälkeen oli sinun pyhäsi ja aurinko paistoi. Melkein syyttäen totesit, etten voi ymmärtää, koska kotini on maallinen. Syljit sanoja kuten westernization ja standardization suustasi kuin liekkejä. Kuulostit vihaiselta, enkä ollut varma keneen tämä viha oli kohdistettu. Suljin korvani ja suuni, ja itsekseni hymähdin, että sanojesi tekopyhyys oli lähes käsinkosketeltavaa. Rikoithan sinä lakejasi, joit vääriä juomia, ja olit liian läheinen väärien ihmisten kanssa.


Vasta nyt alan ymmärtää, että elämäsi täällä on jatkuvaa tasapainottelua. Saat jatkuvasti todistella sinulle tuntemattomien ihmisten päätöksiä vain koska uskotte samaan jumalaan. Olet täällä paossa todellisuutta, mutta kun ystäväsi hakevat Ivy Leagueihin ja lähtevät pelastamaan maailmaa, suunnittelet sinä neljää vuotta univormussa. Ymmärrän, että tasapainotellessa horjuu joskus pakostakin, ja taisin vain pitää horjahduksia askeleina.

Maaliskuussa lähden kotimaahasi. Muutama sateinen päivä sitten kävin kirjastossa, ja nyt pieni ja punainen ”A Very Short Introduction to Judaism” tuijottaa minua kirjahyllystä. 
Toivon, että vielä joskus ymmärrän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti