11.12.2014

Haastattelu Oxfordissa osa 1

Joskus pikkutyttönä katoin Blondin kostoa, ja ajattelin, että kylläpä tuo Elle on sitten kiva ja fiksukin vielä, kun noin vain pääsi lakikouluun. Vähän vanhempana pohdin, että yhteiskunta on aika mielenkiintoinen juttu, ja sitä voisi joskus ihan opiskella syvemminkin. En innostunut politiikan työllistymismahdollisuuksista ja taloustieto tuntui vähän kuivalta, mutta koska olen aina pitänyt väittelemisestä eikä mikään saa mua suuttumaan samalla tavalla kuin epäoikeudenmukaisuus, keksin papan jalanjäljissä lähteä lukemaan lakia.

Pari vuotta sulattelin ajatusta ja mietin muita vaihtoehtoja, mutten koskaan luopunut protuikäisen Miinan suunnitelmasta. Siispä samana päivänä kun täytin 18, eli lokakuun ensimmäisenä päivänä ihan tuossa pari kuukautta sitten, lähetin UCAS-hakulomakkeen viiteen brittiyliopistoon lukemaan lakia. Hain hieman erilaisille kursseille ympäri Englantia, ja yksi näistä vaihtoehdoista oli Oxfordin yliopiston Law with European Law. Kyseessä on siis neljän vuoden lakikurssi, joista kaksi ekaa ja vika vuosi opiskellaan Oxfordissa ja kolmas vuosi Alankomaissa lukien eurooppalaista ja kansainvälistä oikeutta. Pari viikkoa sitten postilaatikkoon tupsahti iloinen kirje, jossa mut kutsuttiin haastatteluihin. Olen parhaillaan siis täällä Oxfordissa, ja ajattelin hieman kertoa tästä haastatteluprosessista.

Tämä on mun kolmas kerta Oxfordissa. Ekalla kerralla oltiin täällä ihan vain muutama tunti, ja tokalla kerralla juoksin avointen ovien päivänä collegesta toiseen. Ihan sattumalta julkaisin tuossa postauksessa avoimista ovista kuvan, jossa nippanappa näkyy tämä huone, jossa täällä majoitun. 
Oxford syyskuussa. Majoitun tuossa vaaleankellertävän talon päädyssä ihan suoraan keskellä kuvaa, oikeastaan vähän tuon puun takana. *
Havaintoja mun collegesta, Balliolista:

- Kaikki täällä ovat tavattoman ystävällisiä, ja kaikilla tarkoitan siis niin hakijoita, nykyisiä oppilaita kuin professoreitakin.
- Vertailen tätä asuntolaeloa täällä paljon AC:n arkeen, ja sen huomasin, että ruoka ei ole yhtä hyvää.
- ... mutta suihkut ovat paremmat, joten plussa Balliolille.
- Tykkään myös tästä ihan keskustan sijainnista, vähän eroa Walesin maaseutuun. Mun ikkunoista näkee kaksi kiireistä katua, eikä metelikään haittaa.
- Tässä huoneessa on kaksinkertaiset ikkunat, mutta jostain syystä silti tuulee sisälle. Brittiläinen arkkitehtuuri iskee jälleen!
- Mun huone on suunnilleen saman kokoinen kuin AC:ssa, paitsi että täällä mulla ei ole kolmea huonekaveria. Niin paljon tilaa, että mahtuu vaikka tanssimaan! Siispä tanssin:
Kukaan ei sitten tämän kuvan jälkeen kysy miten ihmeessä pääsin tänne haastatteluun.
Mulla on tosiaan ollut aikaa tanssia, taapertaa ympäri Oxfordia, juoda teetä vanhan luokkalaisen kanssa sekä istua ah-niin-ihanalla leveällä ikkunalaudalla. Alkuviikosta iskenyt flunssa vaivaa vähän edelleen, enkä toipilaana viitsi juoksennella ihan koko aikaa, ja päätin antaa itselleni vähän lomaa IB-hommistakin, joten vapaa-aikaa haastattelujen välissä kyllä on.

En oikein missään vaiheessa ennen tänne tuloa osannut jännittää. Tai no, kyllä mä jännitin, mutta se oli jotenkin sellaista kummallista vähän pakotettua ja vaivallosta hermostuneisuutta. Aivan rehellisesti sanottuna en uskonut, että pääsisin tänne saakka, koska yksi aivan kamala soveltuvuuskoe, LNAT nimeltään, meni niin karsean huonosti. Lähdin siis matkaan todella yllättyneenä ja äärettömän innostuneena. Yksi näiden haastatteluiden hyvistä puolista on mun mielestä se, että pääsee muutamaksi päiväksi elämään tällaista wannabe-opiskelijaelämää. Me nimittäin asutaan ihan niissä samoissa asuntoissa ja syödään samassa ruokalassa kuin kaikki oikeat opiskelijat, ja sanotaan vielä sitäkin, että haastattelut muistuttavat rakenteeltaan Oxfordin tutoriaaleihin keskittynyttä opetustyyliä. Tulin tänne siis tosi optimistisena, ja kuten äitille flunssaisena sanoin: pää täytyy pitää pystyssä, koska muuten nenä alkaa vuotaa.

Junasta jossain päin Englantia, kuva syyskuulta. *
Mutta vitsit ja rentoilu sikseen, olenhan vakava ja järkevä haastateltava. Mulla on yhteensä kaksi haastattelua, joissa kummassakin oli paikalla kolme haastattelijaa. 45 minuuttia ennen haastattelua sain lähteen luettavaksi ja tutkittavaksi, ja suurin osa haastattelusta keskittyi tämän lähteen analysoimiseen.

Ensimmäinen haastattelu oli tänään iltapäivällä, ja se sujui näin:
"Ensin vähän kysymyksiä personal statementista, eli mun hakemuksen esseestä. Jes, niistä jutuista on aina kiva puhua, ja selitinkin ihan mielissäni siirtokarjalaisista. En tajunnut yhtä kysymystä, mutta höpötin jotain vähän sekavaa. Sitten puhuttiin siitä etukäteen annetusta lähteestä, jossa esitettiin case study. No, selvisi, että olin ymmärtänyt koko jutun aivan päinvastoin kuin se oikeasti oli. Vähän aikaa olin aika ymmälläni, mutta onneksi haastattelijat olivat tosi ystävällisiä ja auttoivat oikeille jäljille. Multa kysyttiin kovasti kysymyksiä, ja loppua kohti aloin oppia, miten oikein vastata niihin. Kysymykset olivat siis vähän hämäriä, ja aina kun luulin löytäneeni vastauksen, tuli samanlainen olo, kuin silloin kun saa matikan tehtävän ratkaistua. Näin jälkiviisaana voin siis sanoa, että oli tosi mielenkiintoinen kokemus, mutta kun haastattelun loputtua kättelin flunssakäsilläni nuhanenänä kaulahuivi lattialle tippuneena haastettelijoitani, en lievästi sanottuna tuntenut itseäni järin itsevarmaksi. Koitan olla turhia analysoimatta haastatteluja, mutta tiivistettynä jännä kokemus, mutta ei kovin hyvä haastattelu."


Huomenna on haastattelu numero kaksi, jossa tapaan kolme uutta haastattelijaa. Jatkan juttua siis taas pian uusien tarinoiden ja kuvien kanssa!

*Blogger on sekaisin, ja latasin juuri yhtä kuvaa 45 minuuttia -- ja sen lähetys epäonnistui. Mulla on kuitenkin kivoja kuvia joten lisäilen niitä kunhan teknologia on taas mun puolella. Siihen saakka pärjätään täytekuvilla!

2 kommenttia:

  1. Oon niin innoissani kun loysin sun blogin!! Unelmien tavoittelu on mullakin ja hymyilytti tosi paljon kun itsekin oon syntynyt 1.10. :D aivan varmast jaan seuraamaan ja tosi paljon onnea nyt kaikkeen!! :)

    infinnish.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääks hei tosi kiva kuulla ja paljon kiitoksia! x Mitäs me ikuiset ykköset, heheh! Tsemppiä ihan hurjasti sulle myös, kurkkaan sun blogin :)

      Poista