15.12.2014

Pohjantähden alla

Karattiin kahdesti. Seistiin keskellä pilkkopimeää jalkapallokenttää, täristiin kylmästä ja tähdet tanssivat pikkiriikkisinä pisteinä meitä ympäröivässä mustassa.
Laitettiin kaksi sohvaa päällekkäin, ja ryömittiin väliin jääneeseen rakoon maailmaa pakoon. Sun syödessä maissilastuja, mä kerroin. Puhuin tunneilta tuntuneen hetken flirttaillen salaisuuksilla, mutten koskaan paljastanut liikaa. Sen sijaan sinä kysyit, ja jokaisella kysymyksellä riisuuduit kovasta ulkokuorestasi entistä paljaammaksi.
Löysin yllättävää lämpöä, ja sitten meidät revittiin erilleen.




Yllätyksekseni opin, että fyysisellä ja henkisellä etäisyydellä on negatiivinen korrelaatio niin, että mitä pidempi etäisyys, sitä lähempänä tunnuit olevan. Valvoin aina tunnin pidempään, kun puhuimme itsemme tyhjiksi ja joskus vain istuimme hiljaisuudessa. Kerroit, että Puolassa joululahjat avataan aattona ensimmäisten tähtien ilmestyessä taivaalle, ja surtiin puolalaisten puolesta pilvisiä jouluja. Joskus puhuit ketsupista srilankalaisesta riisistä, muutaman kerran mainitsit juuresi sateisilla saarilla, satunnaisesti ylistit ruotsalaisten kielitaitoa. Siinä missä mulla on vaikeuksia kuulua yhteenkään AC:n kansallisuusryhmään, laskit, että itse kuulut kuuteen.

Kerran pyysit minut käytävään ja silmät ristissä kysyit mitä on meneillään. Seisoin selkä seinää vasten, mutta yllättävän käänteen kautta se olitkin sinä joka murtui. Avasit suusi etkä osannut sulkea sitä enää. Sanat vyöryivät ja kerroit, miten olet aina epäonnistunut kaikessa. Kerroit, miten sillä ei koskaan ollut mitään merkitystä, koska olet aina lähtenyt. Elämäsi on kulkenut muutaman vuoden sykleissä, ja olet rakentanut itsesi sen varaan, ettei mikään ole pysyvää. Olit aina ulkopuolinen, ihonvärisi, tottumuksiesi, kielesi, olemuksesi takia.



Vielä muutama hetki takaperin toivoin, että olisin voinut kasvaa kuten sinä: monessa kulttuurissa, monella mantereella, monella kielellä. Arvostin suomalaisuutta ja elämän vakautta, mutta siinä ei ole samanlaista eksotiikkaa kuin siinä, että esitellessään itsensä käy läpi puolet maailmankartasta. Ajattelin, että olen jotenkin rajoittunut, kun puhun vain paria hassua kieltä ja tunnen vain oman kulttuurini.

Täällä lähes sadan kulttuurin kehdossa kuitenkin ymmärsin jotain. Maasta ja kulttuurista toiseen jatkuva muuttaminen voi helposti sekoittaa pään: on aina se uusi oppilas, lapsuudenystäviä ei ole tavannut vuosiin, eikä tiedä minne kaivata kun koti-ikävä kaivertaa. Eräs, joka tuntee monia sinunlaisia miljoonakansalaisia, sanoi, että it can either make you or break you. En ole vieläkään varma mitä se teki sinulle.


Nykyään olen jotenkin kummallisesti helpottunut siitä, että voin yhdellä sormella osoittaa kartasta kotini. Fyysinen etäisyys on opettanut arvostamaan kotia entistä enemmän, ja tunnen ylpeyttä esitellessäni olevani Suomesta. Kun joulukuun kuudentena istuin puolentoista muun suomalaisen kanssa Pentti Kouri –talon olohuoneessa isomummin Suomi-paita päällä syöden poroa ja salmiakkia sen miltä glöginjuonnilta ehdin, tunsin itseni isänmaallisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin. 
Mutta siinä missä se päivä merkitsi 97 vuotta itsenäisyyttä itänaapurista yhdelle kansalle, jokainen päivä merkitsee itsenäisyyttä kansoista sinulle, maailmankansalaiselle.



Loppuun vielä hyvää musiikkia muistuttamaan, että monipuolisuus on rikkaus.

2 kommenttia:

  1. Mulla on kaveri, joka on kasvanut kolmessa maassa, asunut viidessä ennen kuin täytti parikymmentä ja jonka sukujuuret ulottuu vielä näidenkin maiden ulkopuolelle. Mäkin olin aina kateellinen sille siitä, miten sillä on ollut mahdollisuus nähdä maailmaa ja kasvaa niin monikulttuurisessa ympäristössä. Sitten se avautui mulle kerran ja kertoi miltä tuntuu kun ei tule mistään eikä oikein kuulu mihinkään. Sitä oli aika vaikea kuunnella. Mutta toisaalta, mulla on myös kaveri jonka vanhemmat tulee kahdesta eri maasta ja kasvatti lapsensa kolmannessa. Tää tyyppi on täysin sinut itsensä kanssa ja kokee että monikulttuurisuus on vaan antanut sille tosi paljon. Eli ehkä se riippuu. Liika on kuitenkin varmaan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullut mun kavereilta samanlaisia kokemuksia AC:ssa, missä oon tavannu yllättävän monia tällasia miljoonan maan kasvatteja, ja taidat olla oikeessa, että liika on liikaa. Tämä riippuu varmasti myös jokaisen persoonallisuudesta, mutta veikkaan, että se, että tietää mistä tulee on monelle aika helpottava tieto.

      Poista