19.12.2014

United World Colleges: hakeminen

Olen Suomessa, Helsingissä, kotona. Third term oli ajoittain erittäin raskas ja vaikea, ja odotinkin Oxfordin-reissun jälkeen kotiintuloa kuin kuuta nousevaa, ja saapuessani Helsinki-Vantaalle olin ennen kaikkea helpottunut. Siksipä ensimmäisellä lomaviikolla oonkin lähinnä nukkunut ja nähnyt sukulaisia ja ystäviä, mutta parina iltapäivänä raahauduin parille lukiolle pitämään infotilaisuuden UWC-hausta. Pitäessäni mainospuhemaista esitelmääni hieman sönköttävällä suomella tajusin parikin asiaa: sen, että mun ajasta AC:ssa on jäljellä enää yksi neljäsosa, ja sen, miten kamalaa se on, koska mulle on jo nyt, vain reilu viikko lähtemisen jälkeen, tullut pieni ikävä. 


Miten siis päädyinkään tilanteeseen, jossa podin koti-ikävää sisäoppilaitokseen vieraassa maassa? Lokakuun 20. päivä vuonna 2011 löysin netissä jotain jännittävää. Kirjoitin siitä illalla päiväkirjaan, ja käytin muun muassa fraaseja "maailman miljoonas ihme" ja "menetin sydämeni". Sinä päivänä päädyin siis  vahingossa Maailmalle.netin kautta UWC Finlandin sivuille ja luin United World College -kouluista ekaa kertaa. Sain selville, että nämä UWC-koulut ovat superkansainvälisiä maailmanparantajahenkisiä IB-lukioita ympäri maailmaa, ja että jokainen suomalainen UWC-oppilas opiskelee täydellä stipendillä. Mitä enemmän  opin, sitä varmempi olin, että UWC oli se mun juttu. Ja näiden muutaman viime vuoden aikana olen tullut tästä vain entistä varmemmaksi.

Mun tekisi mieli kirjoittaa jotain tosi osuvaa, joka kiteyttäisi kaikki ne lukuisat syyt, joiden takia rakastuin tähän liikkeeseen silloin huimat kolme vuotta sitten, ja joiden takia olen tässä edelleen täydellä sydämellä mukana. Tämä ei kuitenkaan onnistu, koska ensinnäkään en ikinä osaisi kuvailla mitään näin mullistavaa, ja toisekseen en usko että siitä olisi mitään hyötyä. Oon sitä mieltä, että UWC joko kolahtaa tai ei kolahda, ja tätä mun blogia lukemalla saa paljon vakuuttavamman kuvan koko järjestöstä kuin jostain hölmöstä mainosmielessä kirjoitetusta listanpoikasesta.


Kuitenkin koska  on ollut niin merkittävä mun elämässä, tahdon kertoa tästä mahdollisuudesta.
Voit siis hakea jos olet...
1. ... Suomen kansalainen ja
2. ... lukion ekalla.
Millään muullahan ei ole merkitystä: ei etnisellä tai sosio-ekonomisella taustalla (monimuotoisuuttahan tässä haetaan ja täysstipendi kattaa kaikki kulut) tai millään muullakaan, vain UWC-henkisyydellä ja oikealla asenteella.



Muistan edelleen sen hakuajan varpaita jäätävän jännityksen, joka tuntui melkein fyysiseltä voimalta. Vuoden 2015 haku on ensimmäistä kertaa jo tammikuussa, joten se hakemusprosessi lienee jo ajankohtainen joillekin hakijoille. Kommenttiboksi on tietysti aina avoinna, ja voin myös sähköpostilla tai Facebookissa niin ryhmässä kuin yksityisestikin vastata kysymyksiin tai ihan vain fiilistellä UWC:ta!


Pari vinkkiä UWC-hakuun:
1. Kirjoita itsesi näköinen hakemus: ole rehellinen, kerro sinulle tärkeistä asioista ja luota siihen, että UWC tarvitsee monenlaisia persoonia
2. Ime itsesi täyteen tietoa. Lue artikkeleita blogeja, katso videoita ja keskiviikkona netissä julkaistu dokumentti (löytyy postauksen lopusta). Innostu, ja anna sen näkyä.
3. Kirjoita se hakemus ajoissa ja lähetä se jos yhtään kiinnostaa. Mulla on pari kaveria, jotka jättivät aivan viime metreillä hakematta koska "ei sitä stipendiä kuitenkaan saa" ja myöhemmin myönsivät, että olisi sittenkin pitänyt edes yrittää. Älä siis vain jää katumaan!



The UWC Spirit (Full Documentary) from Andres Broennimann on Vimeo.

Toissapäivänä internetensi-iltansa saanut UWC-dokumentti The UWC Spirit on kuin 40 minuuttinen promovideo, mutta hei, nauttikaa!

PS: Eikö UWC ole ajankohtainen, mutta uskonnon ja valtioiden rajat ylittävä solidaarisuus kiinnostaa? Kurkkaa tämä juttu Australiasta ja tämä Intiasta, and your faith in humanity will be restored.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti