22.1.2015

21.1.2015

Puhun usein AC:n arjesta ja rutiinista. Mutta millaisia nämä ihan tavallisen arkisen päivät täällä ovat?

Keskiviikko 21.1.2015

07.15 Herätyskello soi
07.23 Nousen sängystä, heitän vaatteet päälle ja pari palaa leipää naamaan (ja selitän uusiseelantilaiselle mitä tummia kummajaiskeksejä mun ruisnapit on)
08.00 Taloustietoa. Koska taloudellinen integraatio ja trade creation on kivaa. Aamutunnit menee aina vähän sumussa.
08.55 Tuplahissaa. Olen taivaassa. Unkarilainen opettajamme on kenties älykkäin tuntemani ihminen, ja sosialismin keskellä kasvaneena herättää Leninistä ja marxismista kertovat koulukirjat henkiin.
10.25 Coffee break. Yleensä juon americanon maidolla, mutta tänään juoksin talolle ja takaisin hakemaan englannin tunnilla luetun kirjan.

Taloustiedon luokka. Vähän huijaan, koska mun tunnit ei enää ole tässä luokassa, mut tää on niin hurjasti nykyistä nätimpi niin kelpaa esitellä.
10.45 Matikka ei ole koskaan oikein ollut mun juttu, eikä pelottelu kurssityöllä ja loppukokeilla auta ollenkaan. Help.

11.40 Tein yhden parhaimmista päätöksistä AC:hen saavuttuani, kun valitsin itseopiskellun suomen sijaan englannin kielen ja kirjallisuuden mun "äidinkieleksi". Meillä on ihana ryhmä, ja luetaan parhaillaan Shusako Endon Wonderful Foolia, joka on sekin aika ihana. Jee, kirjallisuusonnellisuus! Mutta buu, japanilainen käännöskirjallisuus, joka vain pahentaa mun matkustuskuumetta auringonnousun maahan.

12.30 Vikalla tunnilla mulla on hypäri, eli pääsen "early lunchille". Ryhdyin nelostermin alussa vihdoin kasvissyöjäksi, ja tänäänkin kasasin lautaselle vuoren linssejä. Linssilover esittäytyy.



13.30 Minibussilla lähikaupungin vankilaan. Vapaaehtoistöistä siis kyse, mutten sen enempää voi paljastaa. Menimatkalla tuijotin zombina ulos ikkunasta ihastellen Walesia, ja kotimatkalla keskusteltiin kanadalaisen kanssa feminismistä ja representaation tärkeydestä sekä sen toteuttamisen vaikeudesta. Ilon päivä, sillä eväissä oli suola-viinietikka-sipsejä. No joke, näiden takia mä halusin muuttaa Britanniaan!

16 aikaan Koululla taas. Kuolen hetkeksi sängylle, selaan historian muistiinpanoja ja, öö, teen jotain järkevää. Tiistaina oli iso deadline, joten tänään saa hengähtää, eiks niin? Katson jakson salaista pahettani (Pretty Little Liars, voi että), ja syön päivällistä.

18.30 aikaan Hengailen hetken dayroomissa, kunnes turkkilaisbrittiläinen ystävä leikkii taas mun parturia. Kylpyhuone, kämppiksen hiussakset ja tuloksena taas asteen verran kynitympi Miina. Tykkään!
Nolo selfie voi ääks

19.30 Joskus näihin aikoihin tavoitan vihdoin viimein Natashan (samassa huoneessa asuminen ei tarkoita sitä, ettei joskus joutuisi etsimään toista tuntikaupalla...) ja istutaan läppärit sylissä hoitaen asioita ensi viikon United World Conferenceen liittyen. Toisin sanoen läheteltiin sähköposteja (koska AC:n kommunikaatio on täysin riippuvainen meileistä), samaistuimme opettajiin (deadlineja olis ihan kiva noudattaa!) ja tapeltiin Google Formsin kanssa. Meidän vastuulla on siis järjestää koulun kaikille oppilaille joku työpaja konferenssin toiselle päivälle. Kuulostaa palalta kakkua, mutta 360 oppilasta, nelisenkymmentä workshop leaderia sekä me kaksi jotka ei ymmärretä teknologiaa ei oo helpoin kombo. Selvittiin kuitenkin, eli ensi viikolla me luodaan taas maailmanrauhaa ja muuta hauskaa.


21.00 Olen siis Peace Councilin kautta järjestämässä sitä konferenssia, ja meillä onkin yleensä keskiviikkoiltaisin tapaaminen. Tänään tehtiin kuitenkin jotain vähän erilaista, ja järjestettiin niin kutsuttu Thematic Discussion. Toisin sanoen siis ihan vaan poliittinen juttutuokio. Tällä kertaa keskusteltiin Charlie Hebdosta, sananvapaudesta, islamofobiasta ja terrorismista. Tällainen rento ja kepeä keskustelu siis.

Koska mun muistikortti on edelleen vähän pylly ja kuvien siirtäminen on vaikeaa, käytän vanhoja kuvia. Tämä kuva on marraskuisesta PeaCon järjestämästä thematic discussionista, mutta samoja naamoja siellä tänäänkin oli.
21.40 Belgialainen ystävä täytti joulomalla 17, joten nyt oli viimein aika käydä suihkussa. Showerings on yks meidän perinteistä, eli yleensä synttäripäivänä sankari "suihkutetaan" saippuavedellä. Sitten halaillaan ällömärkää synttärityttöä sekä yhdessä lauleskellaan onnittelulauluja ja syödään kakkua. Suklaakakku on aina kiva tapa päättää päivä.

22.00 Check-in on arkisin varttia yli kymmenen, ja olin kerrankin ajoissa! Pikasuihku, pikakuulumiset, ja superaikaisin sänkyyn jo ennen yhtätoista. Luin unilukemiseksi Leninistä (pitkä historia on sydän) ja nukuin huimat kahdeksan tunnin unet! Kyllä kelpaa.

18.1.2015

Ensimmäinen viikko

Tuntuu ihan käsittömättömältä, että palasin Walesiin vasta viikko sitten. Fourth term lähti käyntiin tosi vauhdikkaasti, koska koulutöiden lisäksi on miljoona muuta asiaa joita haluisi tehdä. Halusin tulla ihan pikaisesti kertomaan mitä kaikkea elämään täällä kuuluu, vaikkei mulla teknisten ongelmien takia olekan uusia kuvia.

-         Eilen meillä on hurjan jännittävä päivä: Atlantic Collegen ensimmäinen oma TedX-konferenssi! Kävin yhteensä viidellä luennolla, ja oi vitsit kun oli inspiroiva päivä! Talkit laitetaan jossain vaiheessa YouTubeen, joten linkkailen sitten parhaat palat. 


      Konferensseja riittää. Tammikuun lopussa meillä on seuraava Diploma Period, United World Conference, jota mä olen Peace Councilin kautta järjestämässä. Meille on tulossa ihan huipputyyppejä YK:lta ja Italiasta ja Oxfordista pitämään pari luentoa, työpajoja sekä osallistumaan paneeliin. Tämän lisäksi luvassa on malli-YK-väittelyä, eli tosi intensiiviset kaksi päivää luvassa! Oon tästäkin tosi innoissani, erityisesti siksi, että alle vuoden vanhana councilina päästiin PeaCon kanssa järjestämään tätä. 

-        Joskus silloin kasi-ysiluokkalaisena keksin, että haluan tavallisen lukion sijaan IB:lle. Silloin muistan ajatelleeni miten hienoa on, että loppuarvosanoihin vaikuttaa loppukokeiden lisäksi myös kurssityöt. Ja kuinka väärässä olinkaan. Olen tässä nyt reilun vuoden vääntänyt erilaisia esseitä ja tutkielmia jokaiseen aineeseeni, ja olen niin helpottunut, että muutaman viikon kuluttua nämä on kaikki saatu valmiiksi.



-          Kaiken virallisen lisäksi oon lähiaikoina myös innostunut joogasta ja meditoinnista, sekä teestä, villasukista ja Fazerin piparisuklaasta. Sekä saksan kielestä, ja tilasinkin saksankielisen Harry Potterin, joka toimii mun koelukemisena helmikuisia mock examseja varten. Eilisillan vietin väitellen standardeista, vastuusta, koulujärjestelmistä sekä idealismista

Tänä viikonloppuna reilu tusina viime keväänä valmistunutta "kolmosvuotista" on täällä käymässä. On ollut niin ihana nähdä vanhoja powysilaisia ja kuulla yliopisto- ja välivuosielämästä. Moni puhui siitä, miten omalla tavallaan haastavaa oli AC:n intensiivisyyden jälkeen sopeutua siihen, että on aikaa rentoutua. Puhuttiin myös siitä, miten UWC:ssa akateemisuus ei ole tärkeintä, vaan kaikki harrastukset ja vapaaehtoistyöt opettavat yhtä paljon kuin oppitunnit. Kuulemma tällaista kulttuuria ei löydä useimmista yliopistoista, mikä muistutti siitä, että täytyy nauttia tästä viimeisestä lukukaudesta ihan täysillä.

Kuvat helmikuulta 2014. Jostain syystä en saa siirrettyä enää kuvia kännykästä koneelle, joten pärjätään hetki näillä vanhoilla.

13.1.2015

One Last Time


Olen taas Walesissa. Tänään juoksin aamuseitsemäksi meditoimaan, ja siellä katselin intialaisia, israelilaisia, kanadalaisia ja norjalaisia keskittyneitä kasvoja ja mietin, miten onnekas olenkaan, että olen täällä. Tuntuu mahtavalta olla täällä taas, vaikka puolentoista koulupäivän jälkeen olenkin jo hukkumaisillani koulutöihin. Olo on ristiriitainen, ja tästä tunteiden ristiaallokosta kirjoitin lauantaina lentokoneessa. 


 "Jälleen kerran näen ikkunasta kurkiestaessani pelkkää pumpulia silmän kantamattomiin. Siemailen Finnairin superherkullista mustikkamehua, eikä edes tunnin myöhästyminen Lontoon tuulisen sään takia haittaa. Olen taas matkustuslimbossani, kahden maailmani välissä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen tottunut matkustamaan yksin, ja pitkätkään odotusajat eivät enää vaivaa. Aika on pysähtynyt lentokoneen jylistessä eteenpäin.

Sanon aina, etten koskaan haluaisi lähteä, mutta haluaisin aina saapua. Tällä kertaa Suomesta lähteminen tuntui erityisen raskaalta paristakin syystä. Ensinnäkin kuukauden mittainen joululoma kuulostaa luksukselta, mutta on pituudestaan huolimatta liian lyhyt aika ehtiä nähdä jokaista ystävää, kaveria, sukulaista ja puolituttua tarpeeksi ja ehtiä tehdä kaikki vaaditut koulutehtävät. Koulujutut ovatkin toinen syy, miksen olisi vielä halunnut lähteä AC:hen. Niitä nimittäin riittää, ja toukokuun loppukokeet tuntuvat lähestyvän samaa vauhtia kuin itse ymmärrän miten paljon työtä hyvät arvosanat vaativat. Viimeisenä syynä onkin juuri se, mikä liittyy näihin kokeisiin: AC:n loppu ja valmistuminen. En vaan jotenkin voi käsittää, miten nopeasti viimeiset puolitoista vuotta ovat menneet, ja että tämä on viimeinen kerta hetkeen, kun suuntaan Helsinki-Vantaalta Lontoon kautta sinne etelä-walesilaiseen linnaani. Vaikka olen lähes pakahtumiseen asti innoissani kesästä ja syksyllä alkavasta uudesta seikkailusta, en vielä haluaisi hyvästellä AC:ta ja sen upean mahtavia ihmisiä.

Ehkä se on silmiin paistava auringonpaiste, 11 582 metrin korkeus tai korvanapeissa ties monettako kertaa soiva HIMin One Last Time, mutta lentokentän ristiriitaiset tunteet alkavat laantua, ja tilalle alkaa tulla tuttua saapumiseen liittyvää innostusta. 900 kilometriä Heathrow’lle, jälleennäkemisiin ja UWC-seikkailuni ehkä viimeiseen, mutta toivon mukaan muistettavimpaan, lukukauteen.


Katse on siis kohdistettu vankasti tulevaisuuteen. Olen siitä onnekkaassa asemassa, sillä mulla on jo nyt upeita suunnitelmia kesäksi ja ensi vuodeksi, jotka saavat fourth termiin liittyvän melankolian ainakin vähän lieventymään. Toukokuun lopulla jalkani koskettavat jälleen suomalaista maata, ja kesällä tarkoituksenani on matkata uuteen ja jännittävään, rentoutua mökillä, lukea pienen kirjaston verran, tehdä ahkerasti kesätöitä ja viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa aina lokakuun alkuun saakka. Silloin alkaa taas uusi luku, sillä mitä todennäköisimmin suuntana on Oxfordin yliopiston oikeustieteellinen. Ne joulukuiset haastattelut menivät ilmeisesti niin hyvin, että sain keskiviikona niin kutsutun tarjouksen. Toisin sanoen sain arvosanavaatimukset, ja ne täyttämällä saan varmasti paikan. Jännitystä riittää siis heinäkuun alkuun saakka, jolloin IB-tulokset julkaistaan, mutta ainakin sain hurjasti motivaatiota lukea loppukokeisiin!

Ristiriitaisesta tunnemyrskystä ja lentokoneen seisovasta ilmasta johtuen ajatukset tuntuvat takkuavan, mutta halusin vain lyhyesti jakaa ajatuksia tästä hetkestä ja tulevaisuuden innostavista suunnitelmista. Ihanaa vuotta 2015 kaikille!"