3.2.2015

Anti-procrastination

Hurjaa kiirettä riittää, joten luonnollisesti vietin koko eilisillan opiskelemisen sijaan naapuritalossa spontaanisti keskustellen tekopyhyydestä, grönlantilaisten mielenterveysongelmista sekä jenkkipolitiikasta (viimeistään tässä vaiheessa revin hiuksia päästä). Inspiroiduin niin, että päätin nyt tulla kertomaan parista muustakin hetkestä, jolloin kirjoihin hautautumisen sijaan tein jotain paljon hauskempaa. Tämä on osa mun projektia, jossa opetan itselleni, ettei kaikki, mikä ei liity koulutöihin, ole laiskotelua tai suoranaista prokastinaatiota.

Lauantaina spoken wordin superstara Staceyann Chin kävi meidän koululla. Siis häh, ihan mieletöntä! Istuin eturivissä tippa linssissä koko parituntisen, koska en vaan kestä kuinka upea joku voi olla. En ole kaikesta täysin samaa mieltä (usein siitä syystä etten tiedä tarpeeksi muodostaakseni niin voimakasta mielipidettä), mutta se tunteiden palo ja se, miten sanat tuntuivat soljuvan suoraan sydämestä, sulatti mut. Kuultiin katkelmia Staceyannin kirjasta ja runo, ja ehdittiin vielä jutellakin. Aiheet vaihtelivat masturbaatiosta 14-vuotiaan jamaikalaisen pappikokelaan rakkauskirjeisiin, queer-feminismiin ja yleismaallisiin elämänohjeisiin.

Staceyann piipahti täällä Walesissa osana brittikiertuettaan. Kurkatkaa kiertueen traileri ja tutuskaa videoihin!




Runojen lisäksi myös ruoka tuo onnea. Siispä ruokaonnikollaasi.

1. Ruokaonnea. Joka torstainen open house, eli mennään talovanhemmille pöperölle. Hunajameloneineen ja Nutelloineen viikon kohokohta. (Kuva Yuko)
2. Näin sisäoppilaitoksessa luokkahuoneissa tulee hengailtua milloin mistäkin syystä. Tiistaina kurssityöt ottivat päähän, joten tilattiin intialaista espanjanluokkaan ja syötiin ja vähän ehkä tanssittiinkin Bollywood-musiikin tahtiin Che Guevaran tapittaessa meitä seinältä. (Kuva Hannah)
3. Wääähh, meidän kakkosia tuli käymään! Oi että iskee hurja ikävä, kun ensin asuu vuoden saman katon alla ja joka aamu harjaa hampaita vierekkäin, ja sitten toinen valmistuu ja palaa väärälle puolelle Itämereä. Jälleennäkemistä juhlittiin lähipubin yybersymppiksissä tunnelmissa.
4. Perinteet, niiden tärkeydestä väitteleminen ja valtava sähköpostisota johtivat tähän kuvaan. Long story short, vuosikirjaa varten tarvittiin yhteiskuva joka talon ykkösistä, ja me päätettiin hoitaa homma herättämällä armaat pikkuiset puoli seiskalta täyteen herkkuaamiaispöytään. Oli vohvelia ja maapähkinävoita ja hieman erilainen maanantaiaamu! (Kuva Yuko)


Ruokalinjalla mentiin myös meidän vankilaporukan kanssa. Mun mielestä on aina ihan mahtavaa sanoa, että käyn vankilassa, koska ihmisten reaktiot on yleensä aika hulvattomia, vaikka vapaaehtoistöitähän mä siellä teen (mikä tekee musta ehkä hitusen vähemmän katu-uskottavan...). Viime keskiviikkona meidän vankilassa oli lock-down, eikä meitä päästetty sisälle, joten tehtiin vegaanisia hillo-banaani-muffinseja ja juotiin teetä kuppikaupalla Powysin dayroomissa koko vankilaporukan kanssa. Pidettiin myös photoshootinki vuosikirjaa varten, ja siitähän riemu repesi. Meillä on aivan ihana ryhmä, ja oli mukava viettää rento iltapäivä jutellen kaikenlaisesta delfiineistä Venezuelan presidenttiin.


Näin reilun 90 kulttuurin kehdossa kun asutaan, järjestää jokainen national group joka vuosi itseironisen ja humoristisen kulttuurishow'n, joita me kutsutaan national eveningeiksi. Viikon päästä on meidän pohjolalaisten vuoro, ja oon aika innoissani tästä mahdollisuudesta kertoa meidän Pohjolan kulttuurista. Ulkomaille muuttaminen ja lähes ainoana suomalaisena täällä asuminen on tehnyt musta monta kertaa entistä isänmaallisemman, mikä lienee tuttu tunne monelle muullekin ulkosuomalaiselle. Kieltämättä mulla menee aina välillä hermot kaikissa Nordic meetingeissä, kun norjalaiset molottavat skandinaaviskaa enkä muutenkaan samaistu monarkia- taikka viikinkivitseihin. Kenties sitä suuremmalla syyllä mulle onkin tärkeetä jaaritella Suomesta ja suomesta ja suomalaisista ummet ja lammet niin usein kuin mahdollista. Näissä fiiliksissä haluankin jakaa mun juutuubin uumenista löytämäni uuden lempparibiisin. Koitin kääntää ja selittää mitä hauskaa pakkoruotsissa ja ilmaveivissä on, muttei kukaan oikein ymmärtänyt koko jutun jujua. Mä kyllä hekotin pää punaisena.  Finland represent!



National eveningeistä puheeollen: sunnuntaina oli Afro-Caribbean eveningin vuoro, ja huhheijakkaa niitä tanssimoveseja! Mä oon tässä kakkosvuoden aikana alkanut käydä lähes uskonnollisesti zumbassa, kun meille tulee torstaisin ja lauantaisin opettaja käymään kampuksella, mutta kieltämättä heräsi pieni bootyshake-kateus. Tietysti lohdutin itseäni ajattelemalla, että kyllä mulla varmasti on joitain Suomi-taitoja, joita en ehkä ole vielä löytänyt itsestäni. Ken sitä tietää, jos vaikka olisinkin luonnonlahjakkuus vaimonkannossa! Vaimonkantoon liittyen tai liittymättä, joskus mietin, että kyllä tämä suomalainen kulttuuri on aika, noh, erikoinen. Siitä huolimatta tai siitä johtuen mulla oli hurja saunaikävä, ja silmät meinaavat kostua joka kerta kun muistan miten vähän mulla on enää ruisleipää jäljellä (Fazerit loppui jo aikoja sitten).

Huhuh, ennen kuin ehdin surkutella enempää, on aika muistella Walesin hyviä puolia, kuten aurinkoista ja leutoa helmikuuta. On myös aika juosta ympäristöopin tunnille, ciao!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti