3.2.2015

Hajatelmia

Kevään ensi säteet. Lintujen varovainen laulu…. Tiedätkö kulta sen tunteen kun monet toiveet tuntuvat toteutuvan, sen kihelmöinnin kun olet saavuttamassa unelmasi?...Astut varoen kohden itse valitsemaasi kohtaloa…---..Sinulle saarnaan muutoksesta ja kuinka vain muutos on pysyvää, mutta itse pelkään muutoksen tuovan jämähdyksen, liikkumattomuuden, pystyyn muumioitumisen….mutta olen jämähtänyt ja nyt pelkään liikkua, horjuttaa saavutettua elämää...




Niin, ajatukset kieppuvat mielessä. 
Kirjoitin rivin, poistin kaksi. 
Olen kaukana ajatusten saattamisesta lauseiksi. 
On tunteita, ajatuksia, ajatelmia, totuuksia ja mielikuvan palasia. 
En ole vielä jäsennellyt kaikkea.

Koska olemme nyt mahdollisen muutoksen edessä niin turvaudun vanhaan toimintatapaan ja pakenen jonnekin homolaan nauttimaan kuohuvaa ja puhumaan kuluneista kuukausista. Ehkä siellä, tummien seinien suojassa saan kaiken tämän siihen muotoon, että lauseet virtaavat taas eheinä ja selkeinä. Ja vaikka niin ei kävisikään ei sen ole väliä koska aina on syytä juhlistaa elämää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti