23.2.2015

Jasmin


Oltiin tunnettu toisemme viiden päivän ajan.
Istuttiin bussissa vierekkäin matkalla leiriltä takaisin koululle, ja juteltiin odotuksista ja rakkaudesta kunnes nukahdit pää olkapäälläni. Elokuinen kesäilta väreili ympärillä, ja sinä tuhisit korvani juuressa unista rauhaa.

Päästiin koululle, juotiin kuppi kaakaota ja sait kuulla, että kotikorttelissasi oli edeltävänä päivänä ollut pommi. Leiripaikka oli ollut puhelinverkon ulottumattomissa, etkä ollut siis kuullut perheestäsi muutamaan päivään.
Istuit sängyllä jalat sylissä, kulmat kurtussa ja luit kaikki uutisportaalit läpi. Suonissasi juokseva paniikki levisi koko huoneeseen ja tarttui tahmeana haisevaan kokolattiamattoon.
Istuin huoneen toisella puolella ja yritin keksiä jotain sanottavaa.
Mitä sanotaan ystävälle, joka pelkää perheensä räjähtäneen taivaalle poliittisena pelinappulana?

Perhe oli kunnossa ja kaikkialla oli onnea, kunnes tapahtuneesta ei enää puhuttu. Sinä vaikenit, koska olit niin tottunut, minä koska en tiennyt mitä sanoa.

Olimme asuneet yhdessä jo monta kuukautta ennen kuin kuulin niistä kolmesta kuukaudesta, jotka vietit Englannissa.
Kerroit, että vanhempasi ensin veivät teidät vuorille, ja pitivät televisiot suljettuina ja sanomalehdet piilossa pienten silmiltä. He kävivät vuorollaan ruokakaupassa, koska matkalla supermarkettiin piti juosta ja varoa pommeja, ja tärkeintä oli pitää edes toinen hengissä, jotta lapset eivät jäisi yksin.
Lopulta saitte soiton, joka johdatti teidät juutalaista karkuun sateiselle saarelle. Epäilit, että ilman äitisi toista kansallisuutta, olisitte jääneet loukkuun, ja – – –
Et jatkanut lausetta loppuun.

***

Olen oppinut sinulta paljon.
Arabi ei ole sama kuin muslimi, eikä toisinpäin.
Kotimaasi passissa lukee henkilötunnuksen lisäksi uskonto, koska se määrittää niin paljon.
Miten teillä on yhtä monta virallista kulttuuria kuin minä olen vuosia vanha.
Olitte Lähi-Idän ensimmäinen demokratia.
Kun kaupungissa on pommiuhka tai muu kriisi, koulut kieltävät vanhempia hakemasta lapsia koulusta kaaoksen välttämiseksi. Ja silti kaikki tekevät niin.

Mutta eniten olen oppinut kauneudesta.
Maapinta-alaa on vain kolmasosan Tanskasta, ja silti on kaikkea hiekkarannoista vuoriin.
Ruoka saa makuhermot valssaamaan onnesta
On tanssia, värejä, hulppeita hääjuhlia
Ja ihmisiä, joiden suonissa sykkii hyvä tahto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti