10.2.2015

Lopun alkua

En haluaisi puhua lopusta.

En haluaisi hyväksyä sitä, että tämä lukukausi on viimeinen Walesissa, saati sitten UWC:ssa. En halua miettiä (älyttömän lyhyttä) lukulomaa, loppukokeita tai lähtöä.  En halua lähteä vielä.

Ja silti innostun entistä enemmän kesäsuunnitelmista. Mulla on superpitkä kesäloma, jonka tahdon viettää matkustaen, mökkeillen ja töitä tehden.

Ja innostun ensi vuodesta. Siitä, että ottaa taas yhden askeleen eteenpäin, lukea uutta oppiainetta, uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa. Ja tehdä kaikesta vieraasta tuttua.

Ja samaan aikaan tunnen huonoa omaatuntoa, koska tuntuu kuin mun pitäisi haluta olla täällä ikuisesti. Tää oli unelma, päämäärä, mahdollinen utopia. Nyt ymmärrän, että kaksi vuotta on tarpeeksi. 

Jokainen päivä muistutan itseäni, että olen hurjan onnekas koska olen täällä. Ihailen keskiaikaista linnaa, makaan helmikuun sumuisessa auringossa kalliolla, valvon liian myöhään keskustellen merenneidoista ja manaateista hyperkansainvälisessä seurassa. Kerta kerralta on vaikeampaa olla ajattelematta, että tämä voi olla viimeinen kerta.

Kaikkeen tuntuu liittyvän haikeutta, jännitystä, helpotusta ja jäähyväisiä.

En haluaisi puhua lopusta, mutta on vaikea olla ajattelematta sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti