10.3.2015

Jeru-shalom

Jerusalem lienee lähes pakollinen osa jokaista Israelin-matkaa. Viime tiistaina ymmärsin miksi. Ymmärsin myös, että tiedän vielä aivan liian vähän uskonnoista ja Israel-Palestiina-konfliktista ottaakseni kunnolla kantaa näin julkisesti. Nämä ovat siis täysin vain omia havaintojani ja kokemuksiani.
Innokkaat turistit
Mees (Alankomaat), Belle (Uusi-Seelanti), Caro (Belgia), Maria (Costa Rica)
Kun unimäärän voi laskea yhden käden sormilla, tarvitsee kunnon herätyksen. Sen me saimme Jerusalemin Holokausti-museossa, missä käynti toi muistoja mieleen vuoden takaisesta projektiviikosta Krakovaan ja Auschwitziin. Matkaseurueen kaksi saksalaista eivät halunneet paljastaa kotimaataan, mikä herätti keskustelua. Pitääkö tuntea syyllisyyttä siitä mitä joku muutama sukupolvi sitten teki väärin?


Museosta jatkoimme vanhaan kaupunkiin. Ja niin siellä minä seisoin käytännössä kristinuskon jokaisen haaran pyhimmän kirkon pihassa, siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin. Kirkko oli valtavin koskaan näkemäni. Ihmiset sytyttivät kynttilöitä, katoliset jonottivat hautaholviin jonka uskovat kuuluneen Jeesukselle ja muutaman kymmenen metrin päässä ortodoksit heittäytyivät parahtaen maahan suutelemaan lattialaattoja, joiden he puolestaan uskoivat peittäneen Kristuksen kuolleen ruumiin. Moni nainen oli peittänyt hiuksensa huiveilla, joilla he kuivasivat poskille karanneita kyyneliä.


Kirkon pihassa kuulin elämäni ensimmäisen moskeijan rukouskutsun. Se oli pidempi kuin luulin, ja arabiankielinen laulanta tuntui kummallisen voimaannuttavalta, vaikka takana olikin pitkä päivä kävelyä ja jalkapohjat huusivat väsymystä. Kyseinen moskeija on niin pyhä, ettei meillä muunuskoisilla ollut asiaa kuin ihailla sitä ulkopuolelta.

Joka paikassa oli markkinakojuja, pöytiä, jotka pursusivat ikonikuvia ja kaulaketjuja Daavidin tähdillä. Myyjät huusivat kilpaa ja tarjosivat israelilaisen ystäväni isän mukaan aina vähintään tuplahintaa turisteille. Tämä isä kertoi myös alueen lähihistoriasta ja muutaman vuosikymmenen takaisesta tuhosta, jota seurasi juutalaisalueen jälleenrakennus. Joillain kujilla näkyi enemmän sinivalkoisia lippuja kuin ihmisiä. 


Sokkeloisten kujien ja turvatarkastuksen kautta löysimme tiemme Itkumuurille. Ortodoksinjuutalaisia mustine hattuineen ja kiharrettuine pulisoinkeineen näkyi enemmän kuin missään muualla. Kirjoitimme toiveemme paperilappusille, jotka veimme muurissa oleviin koloihin. Miesten ja naisten puolet olivat erikseen, ja naisten puoli oli puolta pienempi. Muurin vierellä moni supisi ääneen katkelmia pyhistä teksteistä, heilua puolelta toiselle kuin transsissa, ja lähtiessä kaikki kävelivät takaperin, koska muurille ei saanut kääntää selkäänsä. Aukiota ympäröi monenlaisia taloja, joista yhden katolla oli kuusi tähteä muistattamassa niistä kuudesta miljoonasta juutalaisesta, jotka kuolivat holokaustin uhreina.

Jerusalemissa kaikki vanha tuntui kuiskaavan pyhää ja kaikki uusi huutavan kapitalismia. Kävelimme sitä mäkeä, jota pitkin Jeesus kuulemani mukaan pitkin raahasin ristinsä pari tuhatta vuotta sitten, ja joka ilmansuunnassa joku koitti saada huomioni ja viimeiset kolikkoni. 

Jerusalem herätti monia ajatuksia uskonnosta ja uskomisesta. Vaikka pidän itseäni ateistina enkä samaistu uskontoihin, huomasin silti innostuvani, kun tunnistin näkemäni paikat ala-asteen uskonnontuntien oppien miljööksi. Oppiessani juutalaisuuden monimuotoisuudesta ja erilaisten juutalaisten kirjosta tajusin miten voimakkaasti uskonto ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä. En maallisesta uskostani huolimatta voi kuvitella talvea ilman joulukuusia tai kevättä ilman pääsiäismunia, ja perustelen uskonnollisten juhlien viettämisen kulttuurilla, joulupukilla ja pääsiäisnoidilla. Ja silti juhlien perusta on kristinuskossa, voinko siis olla ateisti vai ainoastaan sekulaari kristitty? Voiko missään elää ilman uskonnon vaikutusta? Pitäisikö voida?

Projektiviikko kokonaisuudessaan herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia, mutta ehkä parempi niin. Ainakin on syytä lähteä vielä jonain päivänä takaisin. 

3 kommenttia:

  1. Hienot kuvat tässä ja edellisessä postauksessa.Huomasin äitisi Instagramissa että olit käynyt täälläpäin ja tosiaankin kuulostaa hyvinkin intensiiviseltä vierailulta.Kävittekö lainkaan Tel Avivissa? Minusta täällä on Tel Aviv ja sitten kaikki muu......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Käytiin me Tel Avivissakin, laittelen niitäkin kuvia jossain vaiheessa. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, Tel Aviv tuntui jo pikavisiitin aikana ihan mielettömältä, monipuoliselta kaupungilta. Satuttiin sinne viellä purimin aikaan, ja kaupunki tuntui olevan ihan kukassaan!

      Poista
  2. Jos mennään historiassa tarpeeksi taaksepäin niin "joulu" on ollut viikinkien juhla. Kun uskontoa on lähdetty tuomaan on sanottu Jeesuksen syntyneen samaan aikaa. Jolloin ihmisten on ollut "helpompi" lisätä uskonnollisuus juhlaansa. Nykyäänhän sanotaan Jeesuksen syntyneen keväällä. Joten huoletta voi Joulua viettää ja mässätä kuten viikingit vaikka olis ateisti :D

    VastaaPoista