14.10.2015

Permakulttuurista



Ihminen on mitä hän syö, älkäämme siis olko höttöjä, halpoja tai roskaa.

Tehotuotettu ruoka tuotetaan tehostetusti, siinä harvoin on sijaa ajatuksille luonnon monimuotoisuuden tukemisesta tai maan elinvoimaisena luonnollisesti säilyttämiselle. Pienemmällä mittakaavalla puuhastellessa noille seikoille voi taas antaa suuren arvon. Kun käytössä ei ole suuren mittakaavan välineitä, tilaa ja budjettia kannattaa asiaa tarkastella toisella tapaa.

Jos kaikki työ tehdään käsivoimin tulee viljelijälle hyvinkin äkkiä mieleen, miten asiat saisi hoidettua helpommin. Itse löysin muunmuassa tähän kysymykseen permakulttuurin. Kopioidessamme luonnon omia toimia, emme koeta toimia sitä vastaan vaan koetamme käyttää sen voimaa omiin tarkoitusperiimme luontoa vaurioittamatta.

Pääsiäinen 2015 Brick Lane, Lontoo
Parhaimmillaan permakulttuurisista ponnistuksistamme hyötyvät molemmat; luonto ja viljelijä. Voimme auttaa luontoa kukoistamaan monimuotoisena, tarjota lukuisille kasvi- ja eläinlajeille paikka kukoistaa. Yltäkylläisyyden on tarkoitus yltää satoon asti. Permakulttuuriseen puutarhaan kuuluu laaja lajien kirjo, joten yhden ollessa runsassatoinen ei haittaa vaikka toisesta sato jäisi saamatta. Vanha kansa jo tiesi tämän viisaaksi keinoksi; koskaan ei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin.

Aloitus tässä touhussa on se haastavin osuus. Pitäisi ottaa aikaa, istua alas ja huomioida. Huomioimisen jälkeen funtsitaan havaittuja asioita ja sitten taas palataan huomioimaan. Tätä jatketaan mieluusti vuoden ympäri, niin että jokainen vuodenaika tulee tarkasteltua. Huomioimisen ja funtsailun jälkeen vuoroon tulee suunnittelu; mitä halutaan ja mille aiottu alue on sovelias.

Toimeenpanovaihe muistuttaakin tavanomaista puutarhassa hääräämistä, touhotetaan aamusta iltaan, syödään miten sattuu, saadaan kaikki paikat multaan ja lopulta ollaan niin väsyneitä, että kaivataan apuvoimia saattamaan väsynyt viljelijä saunaan.

Jossain vaiheessa, joka odottaa meitä tulevaisuudessa, homma kuulemma muuttuu leppoisammaksi ja kiireet ajoittuvat lähinnä sadonkorjuu aikaan. Emme kuitenkaan ole vielä aikoihin siellä, vaan vasta alkumatkassa joten lupaan naputella lisää kun tässä matkan varrella viisastun.


Itse ruokansa kasvattamalla voi vaikuttaa siihen, mitä tarjoaa kehonsa polttoaineeksi. Itse kasvatettu ei aina ole edullista tai helppoa, mutta se on palkitsevaa. Ruoalla voi rakastaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti