1.11.2015

Kekri




 Me juhlistimme Halloweenia aikaa sitten kokatessamme Tsajuihin hirmuisia herkkuja. Me juhlistimme Halloweenia liian aikaisin ja puolitekoisesti. Olimme kaksin ja hulluttelimme luomalla pöhköjä ruokia. Itse juhlan koitettua pakenimme torpalle. Syystöiden, remontin ja vintin tonkimisen lomassa grillasimme makkaraa ja kyyhkyä.

Kun ei ole pieniä lapsia tai bilehileluontoa on Halloweenissa ominta vain kurpitsan kaiverrus, hupsuja ruokia kokkaamme muulloinkin. Ominta on kekri, sadonkorjuun juhla. Meidän kekrimme ei ollut juhlava, se oli pikemminkin harras. Istuimme kahtena iltana grillin luona, katsoimme tuleen, lähetimme kipinäryöpyt mustuuteen.



Ja Pyhäinmiesten päivä, en osaa juhlia sitä. En osaa istua alas ja ajatella vainajia. Kerran vuoteen on liian vähän. Rakkaat kulkevat arjessa mukana, olivat he täällä tai tuonpuollimmaisessa.

Siinä me siis istuimme, tuleen tuijottaen. Puhuimme menneistä ja tulevista, mutta lähinnä tulevista. Kekrinä vaihtuu vuosi. Tähän tämä viljelykausi periaatteessa päättyi, vaikka vielä on lehtikaalia ja mustakaalia pelto pullollaan. Pian on aika suunnata tulevaan, laatia uudet suunnitelmat tulevalle vuodelle. Tämä oli kolmas muutosten syksy ja minulla on tunne, ettei tämä vielä tähän loppunut.



Ennen kuin uusi vuosi todenteolla alkaa, rauhoitun tuokion. Istahdan alas ja hetken aikaa nautin siitä tunteeesta, kun kaikki on vielä edessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti