28.12.2015

Permakulttuuritila kylmän ilmaston olosuhteissa -kurssi

Kaikki alkoi Facebookista, kuten nykyisin on usein asian laita. Jossain ryhmässä silmiini osui seuraava ilmoitus:




Miten suunnitellaan ja toteutetaan permakulttuuritila kylmän ilmaston olosuhteissa?

Richard Perkins Ridgedale Permaculturesta (http://www.ridgedalepermaculture.com/) Ruotsista kertoo tuottavan permakulttuuritilan suunnittelun tekniikoista, strategioista ja lähestymistavoista kylmän ilmaston olosuhteissa.

Aiheita mm. Holistic Management, Keyline-suunnittelu, maanmuodot ja kartoitus, vesijärjestelmät ja vesitalous, peltometsäviljely, rakennukset ja infrastruktuuri, eläintenpito ja biomimiikka, maaperäbiologia ja "biofertilizerit", lähiruoka ja regeneratiivinen yritystoiminta.

Päivän anti sopii erityisesti maanviljelyn parissa toimiville, kotitarveviljelijöille, permakulttuuriprojektia aloitteleville tai sellaista jo pyörittäville, maisemasuunnittelun toimijoille sekä kaikille muille aiheesta kiinnostuneille.

Kurssipäivän hinta on 40e + halukkaille keittolounas 5e.
Kurssikieli on englanti.

Ilmoittautumiset allaolevalla lomakkeella 30.11. mennessä.



Ilmoittautumislomakkeella voit myös kertoa tarvitsetko tai voitko tarjota paikalle kimppakyytiä. Ilmoittautuneille lähetetään tarkemmat tiedot kurssipaikasta ja päivänohjelmasta joulukuun alussa.




Houkuttelin ystävättäreni mukaan ja hänen autoonsa pakkautui lisäksemme muitakin kurssille menijöitä.  Kursseissa parasta on juuri muiden aiheesta kiinnostuneiden seura. Kerrankin saa keskustella ihmisten kanssa jotka jakavat mielenkiintosi mukulapähkämöihin, mehiläisiin, maaperään ja uskovat että valinnoillamme voimme muuttaa asioita.


Kurssi järjestettiin Livonsaaren yhteisökylässä vanhassa koulussa, jossa nykyisin sijaitsee kylän leipomo ja muutama asunto. Suureen luokkahuoneeseen oli kannettu erilaisia tuoleja, patjoja ja penkkejä, joista sai valita mieluisimman. Ohjelma eteni koulusta tuttuun tapaan; luennoitsija puhui, esitettiin muutamia kysymyksiä ja taas jatkettiin. Päivän päätteeksi päässä vain kihisi, kun sinne oli tungettu joukoittain inspiroivia ajatuksia.



Permakulttuuri on kehittynyt aivan eri ilmastoissa ja valon määrässä, kuin mitä tämä meidän pohjoinen kolkkamme tarjoaa ja siksi oli mahtavaa kuulla kokemuksia naapurimaastamme. Suomella ja Ruotsilla ei ole tarvetta samanlaiseen veden keräämiseen kuin Australiassa, joten Richardin mukaan swale "notkelmat" joihin kerätään vettä eivät ehkä ole se asia, johon täällä kannattaa kiinnittää huomionsa. Meitä täällä kiinnostaa kasvukauden pidentäminen, vuodenaikojen vaihtelun vaikutus viljelyyn ja keinot, joilla voidaan luoda kasveille parhaat edellytykset kukoistaa ja tuottaa satoa.

Livonsaaren yhteisökylän kartta
Kouluttajamme kertoi ruohon olevan jäävuorten kaltaista, siitäkin pinnalla näkyy vain 10 %. Ruoho on suunniteltu syötäväksi, mutta sille on tärkeää päästä tointumaan rauhassa. Keskustelimme siis aavikoitumisesta, siitä miten ruoho elää ja voiko permakulttuurista kestävää tilaa pyörittää ilman eläimiä.

Aloitetaan siis siitä ruohosta. Ensin ruoho kasvaa ja kukoistaa varastoiden samalla energiaa juuristoonsa, siihen 90 % joka on piilossa maan alla. Sitten eläin tulee ja syö sen tahi joku leikkaa sen. Ruoho ottaa tällöin juuristaan energiaa ja kasvattaa uuden maanpäällisen osan. Se uusi osa on makeaa ja ihanaa ja tulee laitumilla helpoimmin syödyksi. Tällöin tuo kasviparka nappaa taas juuristaan energiaa ja kasvattaa uuden maan päällisen osan, menettäen taas osan juuristostaan ja sen energiasta. Jos taas leikkaamme nurmen tai annamme jonkun popsia ruohon napaansa, joutuu kasviparka taas ponnistelemaan ja menettämään osan juuristostaan ja energiastaan. Tätä kun jatketaan tarpeeksi kauan saadaan koko kasvi tapettua.


Mikäli ruoho saa rauhassa tointua ja uusi kasvusto pääsee yhteyttämään ja vahvistamaan juuristonsa kuntoon, on laitumella taas vahva kasvusto odottamassa eläimiä tai leikkuria vierailulle. Vahvajuurinen ruoho sitoo maaperää, estää eroosiota ja tekee maaperälle hurjan joukon positiivisia asioita. Tämän vuoksi Richard suosittelee vahvasti laidunkiertoa, jotta kasvit saavat välissä palautua.

Kasvit kaipaavat ravintoa ja maaperä tietynlaista myöhintää, sellaista kevyttä jota eläinten jalat ja kanan pöllyttämiset sille tarjoavat. Laiduntaminen takaa molemmat; lannoituksen ja möyhinnän.

Kanatarha
Richard kumppaneineen pyörittää Ruotsissa permakulttuuritilaa, jonka yhtenä päätavoitteena ekologisuuden lisäksi on olla taloudellisesti elinvoimainen. Niinpä hän kertoi meille miten on saavuttanut lihakanoillaan taloudellisen vakauden ja kertoi miten he markkinoivat tuotteitaan. Hän kertoi pitämistään Excel-dokumenteista, joilla suunnittelee milloin mitäkin on tehtävä ja miten niiden avulla voi jaksottaa töitä ja saa selville koska mikin kasvi on valmis korjattavaksi. Jaksottamalla esimerkiksi kylvöjä, voi satokautta pidentää ja jakaa, niin ettei koko sato ole samaan aikaan valmis.

Livonsaaren koulu

Kurssilta jäi liuta asioita joihin täytyy tutustua paremmin, näihin kuuluu holistinen johtaminen, joukko hyviksi kehuttuja permakulttuuria käsitteleiä kirjoja ja Excelin ja karttojen hyödyntäminen omissa suunnitelmissa.

Richard Perkins

Ohessa kurssilla esitetty kaavio asioista jotka kannattaa huomioida tilaa hankkiessa tai nykyisellä tilalla. Osa asioista on pysyvämpiä, kuin osa. 

Pysyvimpiä ovat luonnollisesti ilmasto, maaston muodot, vesi ja niin edelleen.


Keskustelimme kurssilla Keyline desingistä, aiheesta joka vaatii itseltäni vielä rutkasti sulattelua. Suomeksi aiheesta on tehty video, jota katsomalla nuo korkeuskäyrät, vesien valuma-alueet ja muut selkenevät paremmin, kuin minun niitä selostaessa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti