28.12.2016

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin


Kaksikymmentä vuotta myöhemmin ajan pyörä on taas pyörähtänyt uudelleen samaan kohtaan. Silloin viime vuosituhannella olin kuudentoista ja kaikki oli uutta ja outoa. Nyt tapahtumien alkaessa olin kolmenkymmenenkuuden ja maailma tuntui muuttuneen sen verran menneinä vuosikymmeninä, että kaikki tuntui taas hivenen oudolta.

Nyt kun esikoinen on ollut maailmalla jo monta vuotta ja olisi aikaa itselle sekä tilaisuus tehdä kaikkia niitä asioita, jotka lapsiperheissä usein siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Niin tässä vaiheessa aloitamme kaiken alusta. Hylkäämme aikuisarjen ja olemme valmiina sukeltamaan takaisin lapsiperheiden maailmaan.

Aivan kuten ensimmäiselläkin kerralla, niin myös tällä kerralla oli sattumalla osuutta asiaan. Sain kuulla, että mahdollisuuteni saada lapsia eivät olisi niin suuret kuin ne voisivat olla. Lääkärit puhuivat vakavissaan myös kohdunpoistosta yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona olotilani paranemiseen.

Meidän oli aika käydä se suuri keskustelu; halusimmeko lapsia? Olisihan tuo ollut pian edessä, jos olisimme halunneet lapsia, sillä jokainen vuosi tekee meistä aina vain ikääntyneempiä ja parhaat lapsentekovuodet ovat jo kaukana takana. Me päätimme antaa lapselle tilaisuuden.

Hakeuduimme lääkärien neuvosta Naistenklinikalle. Mitenkään yllätyksenä ei tullut, että mies todettiin täysin kunnossa olevaksi ja ongelma olin minä. Aukiolotutkimus ja kaksi kuukautta nappeja, joilla oli vain kroppaa sekoittava vaikutus ja olimme valmiita käymään uuden keskustelun aiheesta.


Rehellisesti sanottuna en halunnut, jaksanut ja kyennyt ajattelemaan niitä ihan oikeita lapsettomuushoitoja. En tiennyt olisiko minusta siihen, mahdollisiin jatkuviin pettymyksiin, turhaan heränneeseen toivoon ja sen lakastumiseen.

Keskustelu pelotti minua. Hankkiako lapsi vai ei, siinä on painavia syitä myös siihen, että miettii jatkaako eri teitä. En halunnut päätöksen kumppanini lapsista tai lapsettomuudesta olevan vain minun päätökseni. Helppohan se yhden lapsen äitinä on todeta, ettei nyt välttämättä halua lisää lapsia. Tilanne on aivan toinen sillä toisella, jolla ei ole vielä yhtään lasta.

Päätimme antaa asian olla. Toki puhuimme, että palaisimme asiaan joskus yhdeksän kuukauden kuluttua ja miettisimme asiaa uudelleen. Tämä vain siksi, että molemmat saisivat rauhassa miettiä asiaa. Tietenkin aina oli olemassa riski, ettei tuolloin olisi enää kohtua, jolla kantaa lapsi.

Teimme näiden keskustelujen jälkeen erinäisiä muita, suuria, elämäämme liittyviä päätöksiä. Kaikki päätökset lähtivät siitä ajatuksesta että me olisimme kaksin. Ja sitten teimme pienempiä, mutta merkityksellisiä päätöksiä, päätimme esimerkiksi alkaa säännöllisesti viettämään aikaamme muiden lasten kanssa ja jakaa heidän kanssaan elämämme mukavia hetkiä.

Me olimme siis uuden kynnyksellä, meillä oli kokonaiskuva tulevaisuudestamme ja kaikki suunnitelmat sitä varten. Päätimme laskea elintasoamme, alkaa matkailla enemmän, panostaa yhdessäoloon ja hauskoihin asioihin. Vietimme liikkuvaista elämää. Matkasimme pääsiäisenä Italiaan, seuraavana vuonna olisi vuorossa Marokko ja sen jälkeen...






Rehellisesti sanottuna en tiedä olisimmeko koskaan lähteneet lapsettomuushoitoihin. Vakavasti vaikutti siltä, ettei lapsettomuus olisi ollut meille syy erota. Keksimme paljon mielekästä tekemistä ja suunnitelmamme olivat ylitse pursuavat. Olimme onnellisia. Elämä oli antanut meille paljon.

Ja sitten kaikki muuttui. Ei tullut sitä valtaisaa tietoisuutta asiasta, kuten ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa tein kotona testin. Kaksi punaista viivaa sen kertoi minulle. Minä puolestani kerroin sen miehelle Pasilassa, parkkeeratussa autossa, samalla kun söin sormin kebabia. Se ei ollut kummoinenkaan kertominen, itseasiassa kerroin asian äärimmäisen kehnosti. Tyttärelleni osasin ilmaista itseni hitusen järjellisemmin.

Siitä se sitten lähti, odotus. Pääsimme varhaisultraan Naistenklinikalle ja saimme vahvistuksen sille, että kohdussani asui joku. Ja sitten vähitellen aloimme kertomaan muillekin. Ihmisten reaktiot olivat mielenkiintoisia. Yksi oli vakuuttunut, että olimme hankkimassa koiran, vaikka miten koetimme selventää että kyseessä oli ihan ihmisvauva. Toinen kysyi halusimmeko tämän lapsen oikeasti, kolmannelle piti useamman ihmisen vääntää rautalangasta että Satu saa vauvan. Ja ne kertomiset, ne olivat lähes kaikki onnettomia. Tytön kummisedälle ilmoitin olevani taas raskaana, pienen tauon jälkeen lisäsin, että taas ja taas, olihan siitä edellisestä jo sen kaksikymmentä vuotta, mutta kuitenkin.


Kun läheisille oli kerrottu olisi ollut aika ilmoittaa asiasta suureen ääneen muillekin. Mutta, sitten tuli se mutta. Oli olemassa mahdollisuus, ettei tämä lapsi pysyisi mukana niin pitkälle, että se voisi syntyä. Tämä lapsi saattaisi haipua hitaasti ja huomaamatta pois.

Päätimme olla hiljaa. Piilottaa onnen vakan alle. Ajattelimme, että joitakin asioita olisi helpompi surra vain läheisten kanssa.

Kuukaudet kuluivat ja lapsi pysyi matkassa mukana. Pian, jos onnea on, saamme hänet rikastuttamaan elämäämme ja antamaan touhuillemme uuden suunnan.

25.12.2016

Vuosi 2016

Vuosi lähenee loppuaan ja viimeisiä hetkiä elettäessä on hyvä kääntää katse menneisyyteen ja tarkastella, mitä kaikkea on tullut koettua.

Tänä vuonna blogissa on ollut monenlaisia tekstejä ja ajattelin ensimmäisenä nostaa joka kuukaudelta yhden tekstin uudelleen esille. Lisäksi kerron, miksi aloitin blogiartikkelisarjan omenoista, sekä mitkä ovat olleet luetuimmat tänä vuonna kirjoitetut jutut.


Tammikuussa esittelin Mökin ryytimaa kirjoituksessa Saimaan mökkimme pienen ruukkupuutarhan. Ruukkupuutarha muuttaa joka kesä hivenen muotoaan, mutta se kuuluu kesään ja mökille niin tiukasti, ettemme osaa kuvitella kesää ilman sitä.

Helmikuussa julkaisin kirjoitelmani aiheesta Sininen. En ole aikoihin kirjoittanut tuon kaltaista tekstiä ja koska se sai inspiraationsa luontokokemuksistani, halusin jakaa sen kanssanne.

Maaliskuussa kirjoitin harvinaisen postauksen äitiydestä otsikolla Sulla on oikeus sun omiin tunteisiin. Vaikka olen ollut äiti yli kaksikymmentävuotta, on minulla silti yhä paljon opittavaa. Onnekseni sain tälle matkalle viisaan ja kärsivällisen opettajan tyttärestäni.


Huhtikuussa vierailimme vanhoilla perhetutuilla ja opimme miten pökkelökääpää voi käyttää neulatyynynä. Joskus vanhat niksit yllättävät yksinkertaisuudellaan ja luonto monipuolisuudellaan.

Toukokuussa havaitsimme onnellisina, että syksyllä istutetut kukat kohosivat mullasta tarjoten pölyttäjille ruokaa ja meille silmäniloa. Päätimme istuttaa syksyllä paljon kukkia lisää, mutta tuo aie toteutui hyvin pienessä mittakaavassa.

Kesäkuussa pääsin piipahtamaan Suomen Turussa ja ihailin Honkapirttiä ja haaveilin lisärakennuksista tupamme pihapiiriin.


Heinäkuussa oli blogissa kesäloma ja vain yksi kirjoitus, valokuvavoittoinen kesäsade. Täytyy sanoa, että kesäsadetta saatiin rutkasti ja vaikka sitä rakastankin niin viljelyksemme olisivat arvostaneet aurinkoisempia kelejä.

Elokuussa löysin itseni aprikoimassa kasvikuivurin hankintaa, mutta se jäi vielä ajatustasolle.


Syyskuussa arki oli jo alkanut ja muistelimme edellissyksyistä marjapensaiden siirtoa. Siirto onnistui hyvin ja koska emme tehneet pensaiden alasleikkausta, emmekä poistaneet niistä kaikkia kukkia, saimme pensaista pienen sadon.

Lokakuussa oli aikaa kirjoittaa kesän tapahtumista ja kerroin miten käytimme pellavarivettä ja -nauhaa tupamme tiivistämiseen. Meidän ei tarvitse tavoitella mahdollisimman lämmintä pirttiä, sillä tupamme on tarkoitus olla vain vapaa-ajan käytössä ja haluamme sen säilyttävän vanhan, ihanan, ulkomuotonsa.


Marraskuussa oli vuorossa blogissa harvinainen sisustusaiheinen kirjoitus ja kohteena oli kaupunkiasuntomme keittiö. Tämän postauksen kanssa mietin, julkaistako vai ei, mutta päätin julkaista sen kertoakseni kuinka tehoneliöitä on osattu suunnitella. Totuuden nimissä muutama lisäneliö ei tekisi pahaa tuolle keittokomerolle.

Joulukuussa blogissa oli hiljaisempaa ja silloin kerroimme mökin takan kunnostamisesta.


Tänä vuonna blogissa oli kaksi erilaista sarjaa, toinen sisälsi kuvia, joissa oli lauseita. Samoja kuvia näkyy tämän tekstin kuvituksena. Itselleni voimauttaviksi ajatuksiksi tekemäni kuvat löytyvät blogista tunnisteella Lauseet. Toinen sarja käsitteli omenapuusuunnitelmia.

Tänä vuonna otimme askeleen eteenpäin omenapuusuunnitelmissa. Olen haaveillut suuresta omenatarhasta Kajn koettaessa puhua minulle järkeä. Hän väittää, että mikäli suunnitelmani toteutuu hukumme omenoihin viidentoista vuoden kuluttua. Olen koettanut lohduttaa häntä, että jos liiallinen omenasato on ainoa ongelmamme silloin, saamme kutsua itseämme onnekkaiksi.

Olemme saaneet läheisiltämme erilaisia omenoita maisteltavaksi ja koettaneet bongata kaupoista kotimaisia omenoita makutestiimme. Suosittelen lämpimästi tätä lähestymistapaa omenapuiden hankintaan sillä tämä on äärimmäisen hauskaa. Kuka sanoo, että vain viinejä kuuluu maistella ja analysoida? Samaan tapaan voi makustella mitä vain ja etsiä omia henkilökohtaisia suosikkejaan.

Omenapuusuunnitelmat pääset lukemaan klikkaamalla tästä -> 1, 2, 3, 4,

Aloitimme vastaavaan maistelu- ja kirjoitussarjaa päärynäpuista, mutta päärynät paljastuivat hankalammiksi löytää maisteluun. Niinpä sarjasta julkaistiin ensimmäinen osa ja seuraava on luvassa kun seuraava sato kypsyy.


Tilastojen mukaan luetuimmat tänä vuonna kirjoitettujen tekstien top 5 on:


Videot

Vuosi oli ensimmäinen kirjoitussarjojen vuosi, mutta lisäksi vuosi 2016 oli ensimmäinen, kun kokeilin tehdä blogiin videoita. Ensi-iltansa kokivat lyhyt pätkä, jossa muistutetaan keväisestä Varroa-punkin torjunnasta mehiläispesillä sekä informatiivisempi pätkä pelkkahirrenveistosta.


Ja nyt kuulisin mielelläni teidän mielipiteitänne: mistä piditte, mikä ei niin iskenyt? Ruusut ja risut ovat tervetulleita, samoin kehitysehdotukset ja juttuideat.

Ihania piteneviä päiviä! Toivottavasti juhlapyhänne ovat sujuneet hyvin.

6.12.2016

Takan korjaus tulilaatoilla ja -laastilla


 Mökillä on vuonnna -65 muurattu takka. Vain takan takaosa ja pohja olivat tulitiiltä ja molemmat sivut olivat tavallista tiiltä. Tavallinen tiili kestää aikansa tulisijassa ja alkaa sen jälkeen hapertua. Päätimme paikata hapertuman tulilaatoilla ja tulilaastilla.

Ensin piikkasimme irtonaisen kiviaineksen pois kaivamalla käsin ja puhdistimme tiilet harjalla.


Lyhensimmä tulilaatat kulmahiomakoneeseen liitetyllä timanttilaikalla. Lyhentämisestä syntyy paljon pölyä, joten se kannattaa tehdä ulkona ja käyttää hengityssuojainta. Toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää muurarin vasaraa lyhentämiseen.


Tulilaatat lyhennettiin oikean kokoisiksi jotta ne istuisivat paikkaansa hyvin. Pilkoimme ja koekokosimme seinämän ennen varsinaista muurausta.



Tulilaatat on hyvä levittää takan viereen siinä järjestyksessä, kuin niitä aikoo käyttää.


Muurattava pohja eli tässä tapauksessa takanseinä, kannattaa kostuttaa samoin kuin tulitiilen pohja. Tämä edesauttaa laastin tarttumista ja sen tasaista kuivumista. Näin kuiva tiili ja seinä ei ime heti laastista kaikkea kosteutta.


Muurasimme seinän kerrallaan, jonka jälkeen siirryimme muuraamaan toista seinää.

Muurauksen annettiin kuivua rauhassa useamman päivän, jonka jälkeen takassa pidettiin äärimmäisen pieniä tulia joka päivä.


Tulitiilet olivat keltaisia, takka punainen, mutta yllättävän äkkiä tuo keltainen sai kevyen noen niskaansa ja sulautui paremmin paikalleen. Takan korjaamisesta on nyt yli vuosi ja takka on toiminut moitteettomasti.


Niin kuin kaikki remonttitarvikkeet, myös nämä raahattiin mökille veneellä. Kesäkuu 2015 oli säiltään vaihteleva ja lyhyt tauko soutamisessa ja puhelu isälle viivytti matkaa sen verran, että tuuli työnsi pilvet satamaan veneen päälle. Onneksi matkassa oli mukana sadetta pitävä takki, niin että laastin sai suojattua ja soudettua rauhassa perille.

Tästäkin projektista oli kesäkuussa 2015 kuvia Instagramissamme, joka päivittyy nopeampaan tahtii kuin blogi. Tervetuloa seuraamaan :)

29.11.2016

Omenapuusuunnitelmia 4

Syksyllä törmäsimme Itäkeskuksen Prismassa kahteen uuteen kotimaiseen omenaan, Amorosaan ja Punaiseen Atlakseen. Molempia oli luonnollisesti kokeiltava. Ensin maistelimme omenoita kotosalla ja sen jälkeen menin kysymään mielipidettä ystävättäreltäni ja tämän perheeltä.


Amorosa

Amorosa oli omenoiden jättiläinen. Sen hedelmä oli kerrassaan valtaisa. Omenan sisällä oli kuitenkin vain 6 siementä eli todella vähän. Myös siemenkodan koko oli pieni. Tässä omenassa riitti siis syötävää. Tosin epäilen, etten omalla pihamaalla pääsisi samaan kokoluokkaan tämän luomuomenan kanssa.

Maultaan tämä omena oli raatimme lemppari. Omena oli maukas, omenamainen ja raikas. Siinä oli syksyyn sopivaa kirpeyttä ja maussa oli useita ulottuvuuksia. Omenenliha oli kiinteämpää kuin Punaisessa Atlaksessa.

Amorosa on alunperin ruotsalainen herkkulaji ja kuuluu syysomenoihin. Se poimitaan syyskuussa ja nautitaan ennen joulua. Vaikka omena ei ole herkkä härmälle tai ruvelle on se sen sijaan jossain määrin arka varastolaikulle. Toinen miinus meiltä tulee kasvuvyöhykkeestä eli tämä omena viihtyy vyöhykkeillä I -II ja pihamme on vyöhykkeellä III.


Punainen Atlas

Tästä omenasta ystävättäreni äiti piti enemmän ja tiedän, että oma äitini jakaisi mielipiteen. Punainen Atlas ei ole yhtä hapokas kuin Amorosa ja se oli kilpakumppaniaan makeampi. Jauhoisemman rakenteensa puolesta Punainen Atlas sopisi hyvin piiraisiin, ruokiin ja muuhun ruoanlaittoon.

Vaikka tämä omena on kanadalaista alkuperää, ei sekään viihdy hyvin kuin vyöhykkeillä I-II. Amorosan tapaan se kypsyy syyskuussa ja on nautittavissa heti lokakuusta alkaen aina jouluun saakka.

Punainen Atlas on ilmeisesti omenaruvelle alttiimpi kuin Amorosa.

 *

Vaikka molemmat omenat olivat miellyttävän makuisia, niin en usko niiden ainakaan ensimmäisten joukossa päätyvän pihaamme. Haemme ensisijaisesti vyöhykkeelle III hyvin soveltuvia puita, joilla olisi hyvä olla luonnostaan vastustuskykyä erilaisille taudeille.

Tämä oli toiseksi viimeinen omenoiden maistelu tälle syksylle. Nyt joudumme tuumimaan mitkä näistä nyt maistelluista omenoista ovat hyviä vaihtoehtoja pihallemme. Ensi kesän aikana olisi tarkoitus istuttaa ensimmäiset uudet omenapuut.

Aiemmat kirjoitukset aiheesta pääset lukemaan täältä: Omenapuusuunnitelmia 1, omenapuusuunnitelmia 2, omenapuusuunnitelmia 3 sekä päärynäpuusuunnitelmia 1.

Otemme mielellämme palautetta suunnitelmistamme; mitä omenoita suosittelisit meille ja mitä pidit tästä postaussarjasta?

24.11.2016

Aina matkassa mukana -pussukka

Preppaajilla, varautujilla ja muilla maailman romahdusta odottavilla on usein omat laukkunsa, joita he pitävät aina mukanaan. Miksei sellaista voisi olla omiin tarpeisiin räätälöitynä muillakin? Itseasiassa uskallan väittää meidän kaikkien tuntevan joukon ihmisiä, jotka ovat varautuneet laukkunsa sisällöllä erilaisiin tilanteisiin.


Varautumisella erilaisiin tilanteisiin en tarkoita ydinsodan syttymistä, vaan arkisempia asioita.  Niitä asioita, joilla voit kohottaa hetkellisesti elämänlaatuasi, säästää muutamia pennosia ja elää vapautuneemmin, koska olet valmistautunut arjen pieniin haasteisiin.

Itselläni kaikki alkoi tarpeen havaitsemisesta. Tutustuin mieheeni ja aloin reissaamaan julkisilla meitä erottavaa sataa kilometriä edes takaisin. Saatoin aamulla kuvitella meneväni omaan kotiini yöksi, mutta illalla löysin itseni mielitietyn luota. Vaikka minulla oli molempien luona hammasharja ja muut  tavarat jotka mahdollistivat elämän kummassakin paikassa hyvin, olivat matkat ongelmat.

Alkuun sitä jaksoi istua noin tunnin matkan rauhassa aloillaan ja haaveilla perille pääsystä, mutta pian huomasin haluavani mukavuuksia. Kaipasin asioita, jotka yleensä aina olivat mukana, mutta tahtoivat helposti jäädä matkasta jos vaihdoin laukkua. Päätin siis koota nämä asiat yhteen pieneen pussukkaan, joka olisi helppo sujauttaa mukaan.

Monitoimipussukan sisältö:

  • rahaa
  • lehtiö
  • kynä
  • tee
  • välipalapatukat
  • kurkkupastillit
  • makeinen
  • nenäliinat 
  • muistitikku
  • hiuslenkit
  • side
  • tamponi
  • korvatulpat
  • heijastin



Pussukassa ehdottomasti eniten rahansäästöä ovat tuoneet välipalapatukat. Alkuinnostuksen jälkeen ne uppoavat vain nälkään. Käyttämieni välipalapatukoiden hinta pyörii hiukan alle 3 eurossa kappaleelta, mutta ne ovat terveellisempää ja täyttävämpää purtavaa kuin makeiset. Ja niillä saa oikeasti lykättyä nälkää.

Kanssasisaret ovat olleet tyytyväisiä kaikkina niinä kertoina, kun olen tarjonnut heille kuukautissuojia heidän niitä tarvitessa. Oikeat preppaajat laskevat nämä myös ensiapuvälineisiin, sillä osan vammoista voi näillä hoitaa tilapäisesti.

Suurimman ilon tuottaa pussukasta hyvin satunnaisesti löytyneet makeiset. Onpa pari kertaa onnistuttu karkoittamaan eri ihmisten päänkivistys salmiakkipastilleilla. Valitettavasti namuset tahtovat kadota pussukasta aina ensimmäisten tarvikkeiden joukossa.

Aloin kuljettamaan mukanani omaan makuuni sopivia pussiteitä kyllästyttyäni automaattikahviin ja mustaan teehen. Nyt voin luoda nautinnollisen teehetken missä vain. Ja koska usein kannan mukanani termosmukia tarvitsee minun löytää vain kuumaa vettä ja saan nauttia juuri sellaisesta teestä kuin haluan.

Pieni pakkaus nenäliinoja mukana on monesti säästänyt minut vaikealta valinnalta, istuako räkä poskella vai uhmatako junanvessan tuoksuja ja noutaa pala paperia. Nessuilla saa nenän lisäksi pyyhittyä niin suun kuin sotkutkin. Aika harvoin olen näitä loppujen lopuksi tarvinnut, mutta ne kerrat kun olen olen ollut hyvin onnellinen nessupaketistani.

Hiuslenksuja minulla tuntuu olevan kaikkialla ja silti usein päädyn palmikoimaan hiukseni ja jättämään ne ilman lenksua. Ilman näitä pärjäisin varmasti ihan mukavasti, mutta eivät nuo vie paljon tilaa ja joskus muistan niitä käyttääkin.

Rahaa pidän mukanani pienen määrän, pääosin käytän korttia ostoksiini. Muutama euro mahdolliseen bussilippuun ja joku seteli siltä varalta, että tarvitsen käteistä. Kun säntäilee kahden kaupungin väliä ja viettää epäsäännöllistä elämää, voi kauden lataus matkakortista loppua yllättäen ja voin kokemuksesta kertoa, ettei mikään harmita niin, kuin seisominen bussin eteisessä ilman lippua tai käteistä rahaa.

Kynä ja lehtiö toimivat kun haluan raapustella jotain. Kuvassa oleva lehtiö on tarkoitukseen liian pieni. Mukanani on usein myös paperikalenteri ja vihko.

Kurkkupastillit ja korvatulpat ovat harvoin käytössä, mutta molemmat ovat useamman kerran pelastaneet tilanteen.

Muistitikku ei tavallisesti kulje mukanani, mutta viime aikoina olen tarvinnut sitä ja pussukka on mainio paikka pitää mukana tavaroita, joita ei pidä unohtaa kotiin.

Heijastimen lisäsin pussiin vastikään, kaikissa takeissa ja laukuissa pitäisi roikkua heijastin, mutta tuo on niin pieni pitää mukana, ihan kaiken varalta.


Aiemmin pussukassa kulki mukana myös käsirasva ja sen voisin taas lisätä kyytiin.

Itse pussukka on ruma kuin mikä. Nappasin sen kaapin kätköistä tähän käyttöön ja se on alkanut sattumaan omiin silmiini siinä määrin, että sen vaihto esteettisempään lähenee. Pussissa on hyvää sen kosteutta ja likaa hylkivä materiaali, hyvin toimiva vetoketju ja jossain määrin sen kaivelua helpottaa läpinäkyvyys.


Pussukan lisäksi kuljetan usein mukanani termosmukia ja vesipulloa. Näistä kolmesta termosmuki oli ensimmäinen joka alkoi kulkea matkassani. Aamuni kärsivät säännöllisesti aikavääristymistä ja en aina kerennyt juomaan aamukahvia kotona, jouduin siis ottamaan sen mukaan ja nauttimaan kahvini julkisenkulkuneuvon rauhassa.

Vesipulloina minulla oli alkuun erilaisia puolenlitran limu- ja vissypulloja, mutta tuvan hankkimisen myötä tajusin raahaavani juomavettä jatkuvasti mukanani (kaivomme vesi ei tällä hetkellä sovellu juotavaksi) joten päätin panostaa pulloon. Ja kyllä, pullovesissä on eroja, tässä pullossa säilytettyyn veteen ei tule inhaa muovipullon makua vaan vesi on ihanan raikasta.

Ennen kuin sanot, ettei sinulla ole mitään tämän kaltaista, niin kurkkaa käsilaukkuusi, reppuusi, auton hanskalokeroon ja katso olisitko huomaattasi varautunut helpottamaan arkeasi. Mitä sinä kannat mukanasi ja miksi?

14.11.2016

Omenapuusuunnitelmia 3

Omenatastingit jatkuivat tällä kertaa syyslajien kanssa. Nämä omenat olivat samasta hedelmätarhasta kuin aiemmin kokeilemamme omenat ja päärynät. Näiden kasvupaikka on vyöhykkeellä II ja niitä hoitaa paljon meitä kokeneempi joukko.


Grenman omena

Omena oli mukavan raikas, lievästi happoinen ja kiinteä. Tämä nousi tässä maistelussa Kaj:n suosikiksi. Tämä omena soveltuu niin herkutteluun, kuin talousomenaksi.

Tämä Mikkelin Rantakylän kartanosta kotoisin oleva omena tulee varhain satoikään, mutta sen omenat ovat pieniä joten sato ei kilomäärällisesti ole suuri. Toisaalta sen kehutaan olevan hyvä pölyttäjä, terve ja kestävän kolhuja.

Omena kypsyys syyskuun puolivälissä ja se kestää varastossa maksimissaan 2kk. Puu viihtyisi meillä, sillä sen luvataan pärjäävän myös vyöhykkeellä V.

keltainen kaneli omena

Keltakaneli

Tämän omenna kohdalla itselläni oli suuret odotukset, jotka eivät aivan täyttyneet. Ehkä maun yksiulotteisuus johtui liian vähästä auringosta loppukesästä? Omena oli mukavan kova, raikas ja makea, mutta hitusen tylsällä tavalla. Olin jo skippaamassa omenaa suunnitelmistamme, kunnes joukko kaneliomenoiden ystäviä vaati minua maistamaan lajia uudelleen ensi syksynä.

Tämä syysomena ei säily kuin kuukauden, mutta sen ominaisuudet tekevät siitä käyttökelpoisen talousomenan. Syyskuussa pahin säilöntä rupeama kasvimaan sadon kanssa on ohitettu, joten olisi näppärää käydä vasta silloin omenan kimppuun. Nykyisin meillä on varhaisia lajikkeita, joiden satokausi osuu kiireisimpään aikaan.

Omena on kotoisin Venäjältä on on saapunut Suomeen jo 1800-luvulla.  Tämän lajin luvataan menestyvän jopa IV-vyöhykkeellä, mutta se antaa odottaa parhaita satovuosiaan. Tosin satoikään tultuaan sen pitäisi olla helppohoitoinen.

Sügisdessert

Sügisdessert

Omena oli herkullinen; siinä oli raikkautta, makeutta ja maussa oli pehmeyttä. Tämä ei ollut kova omena. Omenan kuoressa oleva vihreä teki siitä jotenkin likaisen värisen omiin silmiini.

Omena kypsyys syyskuussa ja säilyy marraskuulle. Tätä omenaa ei suositella hilloksi, mutta sen sijaan se sopii mehuksi.

Tämän virolaisen omenan luvataan olevan hyvin satoisa. Tosin sen varoitellaan kärsivän helposti huonosta maaperästä ja kärsivän helposti talvivaurioita.

Henkilökohtaisesti pidin tästä herkkuomenasta, mutta taidan unohtaa tämän lajin sen vaatimusten ja olettamani haastavuuden vuoksi.



Melba

Melbaa kasvoi mummolan pihalla eli tämä on lapsuuteni omenamakuja ja siksi olen hyvin puolueellinen arvioija.

Melba on ihanan mehukas ja soveltuu niin mehuun kuin hilloon. Mutta se mehukkuus muodostui testissä ongelmaksi. Kuvassa näette miten sen mehu saa osan omenalihasta kuultamaan läpinäkyvänä ja sekös kanssamaistajaa epäilytti. Melban makeus ja pehmeys on juuri niin ihana kuin lapsuudestani muistin.

Melba tulee varhain satoikään ja viihtyy myös vyöhykkeellä III. Tämä kuuluu omenoihin, jotka haluan ehdottomasti pihaani vaikka se onkin ruvelle ja kolhuille altis.

*

Tästä maisteluista jäi hyvä maku suuhun. Grenman oli uusi, hyvin miellyttävä tuttavuus ja Melba vetosi minuun, kuten se aina tekee. Harkitsemme edelleen perheomenapuita rajallisen tilan vuoksi ja nämä kaksi omenalajia olisivat juuri sopivat syysomenpuuhumme. Vielä yksi tai kaksi lajia lisää ja maukas syksyinen perheomenapuu olisi toteuttamista vaille valmis.

Tälle syksylle on tulossa vielä yksi kirjoitus omenapuusuunnitelmista ja sitten tämä aihe jää hetkeksi talviteloille. Edelleen vastaanotamme mielellämme vinkkejä vyöhykkeelle III soveltuvista omena- ja päärynäpuista, vinkkaa omat suosikkisi kommenttiosioon :)

8.11.2016

Pieni retrokeittiö

Asumme kaupungissa ja koska tuvastamme puuttuu vielä keittiö on kokkailut ja säilömiset hoidettava kaupungissa. Kesällä pääsin säilömään suurempaan keittiöön, mutta jatkossa on pärjättävä tällä keittokomerolla.

boheemi värikäs keittiö


Päätimme siis kokeilla ahtaasti asumista kaupungissakin. Nyt on tilanne jossa kaksi väljästi asunutta aikuista yhdistää tavaransa 51 neliöiseen kaksioon. Tavatessamme hallitsimme yhteensä n. 150 neliömetriä ja nyt aiomme mahduttautua hyvin pieneen asuntoon. Asiaa ei helpota kesken oleva tuvan kunnostus, sillä kaikki sinne aiottu tavara täytyy säilöä talven yli jossain. Jossain tarkoittaa siis kotona, kaiken muun tavaran lisänä.

Olimme jo pitkään ajatelleet lusikoiden yhdistämistä. Tilanne, jossa perhe asuu hajallaan 3 kunnassa ja 2 eri maassa on kurja ja työläs. Vietettyämme kesällä arjet kaikki kolme samassa maassa, samassa kaupungissa ja samassa asunnossa oli syksy ankea. Halusimme saada edes osan perheestä saman katon alle. Ja siitä tämä päänvaiva alkoi.

värikäs keittiö

Harkitsimme isompaa asuntoa ja hakumme käsitti useamman kunnan alueen. Isommassa asunnossa on isommat kulut ja ensisijainen tarkoituksemme on maksaa tupamme remonttia eteenpäin ja jatkossa viettää kaikki mahdollinen aika tuvalla. Luovuimme harkinnan jälkeen ajatuksesta asua väljästi ja aloimme valmistelemaan ahtaasti asumista.

Aiemmassa asunnossa, jossa asuin tyttären kanssa, meillä oli tilaa roimasti. Oli tilaa ruokapöydälle, jonka ympärille mahtui sen pienimmässäkin koossa helposti 4 henkeä. Ja nyt meillä on tämä vanha, kapea, kirjoituspöytä ja kaksi pinnatuolia. Tosin tämän ruokapöydän äärestä ei tarvitse nousta käydäkseen jääkaapilla, kaikki on kätevästi käden ulottuvilla.

Itseasiassa olemme harkinneet pöydän korvaamista lipastolla, jotta saisimme kaikki keittöromppeet ja -aineet keittiöön. Vaikka keittiössä on kaappitilaa mukavasti, on osa siitä nurkassa, äärimmäisen hankalasti hyödynnettävässä paikassa. Keittokomeron pöydästä luopuminen taas tarkoittaa jonkin pöydän mahduttamista olohuoneeseen tai sohvalla syömistä.

boheemi keittiö

Tila olisi varmasti riittävä ellei kokkailuinnostuksemme olisi saanut meitä hankkimaan kamalaa määrää keittiökapineita ja raaka-aineita. Nyt tietenkin koetamme karsia määrää. Osaan erikoiskapineista olemme hyvin kiintyneet. Kuten valtaisaan Kenwoodin yleiskoneeseen härpäkkeineen. Se on koostaan huolimatta vempeleitä, joita koemme tarvitsevamme jatkossa sen verran, ettei niiden poistumisen antama lisätila ole tarpeeksi hyvä syy luopumiseen.

Ja eikä tässäkään vielä koko ongelma, kun sitten on se kotivara. Se on tällä hetkellä hyvin vaatimaton, enkä haluaisi tinkiä siitä enempää.


keittokomero

Keittokomeron strategiset mitat ovat 250 x 189 cm ja se on jääkaappia lukuunottamatta samassa kunnossa kuin 60-luvulla. Luovuimme kauan palvelleesta jääkaapista ja korvasimme sen ja alla olleen kaapin uudella jääkaappipakastimella. Olemme lisäksi vakavasti harkinneet liesituuletinta. Vaikka keittiön oven saa kiinni ja lisätuuletus hoituu ikkunasta olisi liesituuletin mukava lisä niihin hetkiin, kun pannulla kärisee jotain vahvasti tuoksuvaa.

Emme ole halukkaita aloittamaan remonttia tässä keittiössä, joten kaikkien uudistusten tulisi istua keittokomeron retrotunnelmaan. Koska emme myöskään tiedä kauanko aiomme majailla tässä asunnossa, emme ole valmiita hankkimaan uusia kalusteita tänne, vaan koetamme selvitä vanhoilla. Kutsunkin tulevaa sisustustyyliämme boheemiksi, mummolamaiseksi, rennoksi ja kierrätyshenkiseksi, eivätköhän nuo käy synonyymeiksi sille sekametelisopalle ja visuaaliselle hurjastelulle joka on tulossa.


Tuvalla meillä on nyt kaksi tulipaikkaa; grilli ja nuotio.


Lisäksi tuvalla oli mikro, mutta kärväytettyäni yhden mikron meni tupamme mikro paikkaamaan palanutta toveriaan. Toki meillä on myös sähköhella tai oikeamminkin induktiolevy, mutta sen käyttö on jäänyt vähälle.

Emme säilytä mitään ruoka-aineita tällä hetkellä tuvalla, vaan tuomme kaiken aina mukanamme (eli säilytämme niitäkin pienessä retrokeittokomerossamme). Vaikutamme siis siltä, kuin tekisimme kaiken aikaa muuttoa. Kuormassamme killuu paitsi ruoka, myös juoma ja käsienpesuvesi. Arvatkaa vain, kuinka onnellisia olemme, että pääsemme tuvan pihaan autolla. Mökille, siis saareen, viemme kaiken veneellä, joten marmatuksestani huolimatta tiedän meidän pääsevän helpolla tuvan kanssa.

Tätä kirjoittaessani linnoittauduin keittiöön, paitsi että täällä on huushollin ainoa pöytä, jonka ääressä kirjoittaa, on tämä tällä hetkellä ainoa kaaoksesta vapaa alue.

4.11.2016

Pelkkahirrenveisto (video)

Vanhan pihapiirin omistajan on hyvä varautua tuleviin korjauksiin ja uudisrakennelmiin. Joutuessamme kaatamaan pihasta muutaman jykevän kuusen teimme rungoista pelkkahirsiä. Me tulemme todennäköisesti tarvitsemaan muutaman hirren hirsinavetan sisäosien kunnostukseen.

Pelkka on hirsiaihio, joka on tehty veistämällä tai sahaamalla. Pelkkatukista on poistettu kaksi sivua, jolloin rakennuksen ulko- ja sisäpuolelle tuleva hirsi on sydänpuuta. D-hirsi on vain toiselta puolelta pelkattu hirsi.



Lisätietoja videosta:
  • Moottorisahassa olevan laitteen nimi on jigi
  • Tukkien sahaus voi sulattaa sahan
  • Sahan laippa on 16 tuumaa, se voisi olla pidempikin
  • Sahan koneteho on 52 cc
  • Sahan piikit on viilattu samaan kulmaan, kuin puita kaadettaessa
  • Sahan purupiikkejä on lyhennetty huomattavasti
  • Ohjuri on itse rakennettu kahdesta laudasta
  • Puun sydän pyritään saamaan keskelle puuta
  • Käytä ympäristöystävällistä ketjuöljyä, niin sahanpurua voi paremmin jatkokäyttää
  • Tähän tapaan kannattaa työstää vain suuria puukappaleita, lautojen sahaaminen tms. näin ei ole kannattavaa
Olemme kuulleet, että ympäristöystävällinen ketjuöljy saattaisi aiheuttaa puun homehtumista, mutta meillä ei ole asiasta parempaa tietoa. Ottaisimme mielellämme vastaan kokemuksia aiheesta.

Tähän työhön ei kannata varata sitä parasta sahaa, sillä sahan hajoaminen on todellinen riski.

Hirsien sahaaminen vie todella paljon aikaa ja siitä tulevan sahanpurun määrä on suuri. Moottorisahan ketjuöljyllä on väliä, mikäli aiot hyödyntää purua pihamaalla kannattaa ketjuöljyksi valita ympäristöystävällinen ketjuöljy, joka hajoaa luonnossa.


Vaikka aiemmin valitin romuista, joita rakennuksista on löytynyt, löytyy sieltä myös aarteita, kuten kuvassa oleva kuorimarauta. Terävällä kuorimaraudalla oli helppo kuoria tuoretta puuta. Siistiä jälkeä syntyi nopeasti. 


Pinosimme hirret taaplattuina (kasa, jossa on puurimoja välissä takaamassa ilman vapaan liikkumisen) odottamaan käyttöä. Ennen käyttöä tarkastamme vielä hirsien suoruuden ja tarvittaessa suoristamme ne sahalla.

vanha navetta
Hirsinavetta
Vanha hirsinavettamme pääsee kunnostuksen kohteeksi vuoden-parin sisällä ja siihen mennessä tekemämme hirret ovat kuivuneet käyttövalmiiksi. Kuvassa näkyvä navetan pääty on ainoa, jossa on hirsipinta näkyvillä, muutoin navetta on lautaverhoiltu.

Hirsirakennukset kestävät hyvin aikaa oikein hoidettuna, mutta joskus ne täytyy kengittää uudelleen. Kengittäminen on vaatimaton ilmaisu sille, että hirsiä vaihdetaan. Termi saa homman kuulostamaan helpolta ja nopealta, mitä se ei ole. Rakennusta kengitettäessä se nostetaan osittain ilmaan tunkeilla, niin että hirret päästään vaihtamaan.

Toivon, ettemme joudu kengittämään navettaa, sillä omaa kengitysvuoroaan odottaa pihassa oleva vanha savusauna.

Hirsitalon kengitys
Tässä on taas yksi askare, joka on vienyt runsaasti aikaa. Kysymykseen kannattiko työ on helppo vastata: Ei, tässä ei ollut mitään järkeä taloudellisesti tai ajankäytöllisesti. Mutta tässä oli järkeä harrastuksena, itsensä haastamisena ja uuden oppimisena. Lisäksi paksujen runkojen liikuttelu kohottaa lihaskuntoa monipuolisemmin, kuin salilla käynti.

Jatkokysymys on luonnollisesti aikooko Kaj tehdä lisää hirsiä ja vastaus siihen on kyllä, tämä tapa soveltuu hyvin suurien runkojen työstämiseen. Haaveilemamme tuppeensahatut laudat sen sijaan joko ostamme tai sahautamme muualla oman kenttäsahan puuttuessa.

Tavatessamme vitsailin nauttivani hirsien vetämisestä, viitaten mieltymykseeni nukkua, valitettavasti Kaj olettaa siltä pohjalta minun rakastavan myös hirsien kantamista, raahaamista, pinoamista (listaa voisi jatkaa) ja sitä touhua onkin riittänyt. Täytyy tosin tunnustaa, että hirsien kanssa jumppaaminen on vahvistanut mukavasti lihaksia ja tätä vauhtia kun jatkamme, niin voin jonain päivänä olla äärimmäisen vahva tukkijätkä.



Videon pääset katsomaan täältä https://www.youtube.com/watch?v=JCKDlcutgZg

25.10.2016

Syystöitä

Syksy on viilettänyt hurjaa vauhtia ja pihamaa on saanut liian vähän huomiota osakseen. Maa-artisokkia kaverille kaivellessa havahduin, kuinka kuivaa maa on. Toki muistin lukeneeni syksyn sateettomuudesta ja olin ajatellut kehotusten mukaisesti kastella tuija-aitaa, mutta se oli jäänyt.


Viikonloppuna oli aika ryhdistäytyä ja kastella tuijien lisäksi viime syksynä siirretyt herukat. Herukat saivat myös juurilleen havut, niitä kun meillä riittää. En ole varma tarvitseeko herukoita erityisemmin suojata talveksi, mutta nämä yksilöt ovat olleet paikallaan nippanappa vuoden ja niihin pääsee hyytävä pohjoistuuli puhaltamaan todella hyvin. Viime syksynä havutin samat pensaat ja ne selviytyivät talvesta hyvin, vaikka kylmyys tuli kauan ennen lunta.



Kasvimaa oli meillä nyt toista vuotta ja en vieläkään ollut oikein tyytyväinen sen palstoihin. Niinpä mylläsimme sitä uuteen uskoon. Nyt kasvimaan reunoja kiertää osittain 70 cm leveä penkki, johon istutimme porkkanaa ja talvivalkosipulia. Pelkään olevani sipulin kanssa myöhässä, sillä kaikki lämpimämmillä vyöhykkeillä asuvat tutut ovat jo omansa aikaa sitten istuttaneet. Istutukset peittelin viimeisten nostettujen porkkanoiden naateilla ja puun lehdillä.


Meillä on vain kolme omenapuuta, muutama luumu/kriikuna ja yksi kirsikka, joten lehtiä on pihamaalla yllättävän vähän. Vähän turhankin vähän. Viikonlopun kuiva sää mahdollisti nurmikon ajamisen ja samalla lehtien silppuamisen. Nyt on ruoho ja lehdet pienenä silppuna ja niillä on kevääseen saakka aikaa rauhassa muuttua mullaksi.

Lehtisilppua tuli kuitenkin sen verran vähän, että uskon keväällä lannoittavani nurmea niiltä kohti joissa se on kovimmalla koetuksella jatkuvan liikkumisen takia. Meillä nurmikon alla on hyvin savipitoinen maa ja maan ollessa märkä on nurmikko helposti kärsimässä kovia.


Kuvissa kimppamehiläispesämme. Lähdimme talveen 3 vahvalla ja yhdellä heikolla pesällä. Saa nähdä, miten pesät selviävät talvesta. Mehiläiset eivät vielä tänä vuonna muuttaneet meille, ne asuvat edelleen muualla. Ensi vuonna hunajatyttöjen olisi tarkoitus muuttaa omalle pihalle hoitamaan tärkeää pölytystehtäväänsä.


Miten teillä on syksy mennyt? Oletteko joutuneet kasteluhommiin?