6.1.2016

Vanhat rakentamissuunnitelmat


Ennen kuin löysimme pienen punaisen tupamme harkitsimme rakentamista. Tutkimme kasoittain taloesitteitä, mittailimme sekä omia että ystäviemme koteja ja pähkäilimme. Kiersimme jopa Ikeaa mittanauha kädessä ihmetellen kuinka suuria esittelyhuoneet olivat ja miltä ne näyttivät sisustettuina.

En osaa piirtää joten jouduin leikkelemään taloesitteitä ja veivaamaan huoneita edestakaisin hahmottaakseni miltä talomme voisi näyttää. Loppujen lopuksi mies piirsi autocadillä suunnitelmamme puhtaiksi ja toimitti ne Finnlamellille jolta halusimme ensimmäisen tarjouksen. Meille ei koskaan selvinnyt paljonko unelmiemme talopaketti olisi tullut kustantamaan, sillä emme saaneet toimittajalta tarjousta heidän lupauksistaan huolimatta.

Kuluttajana tuo pikkuisen ärayttää, toimitimme niin valmiin tarjouspyynnön kuin maallikko voi ja emme saa minkäänlaista vastausta. Tarjousta odotellessa hylkäsimme muutaman tonttiehdokkaan ja törmäsimme lopulta pieneen pirttiimme joka sai meidät kääntämään kelkkamme täydellisesti.


Katsomamme tontit sijaitsivat nykyistä tupaamme heikompien yhteyksien päässä, joten halusimme kodin jonne vieraat mahtuvat majoittumaan. Tuskin me olisimme ensimmäisten haaveiden neliömäärää toteuttaneet, mutta silti olisimme päätyneet tilavampaan ratkaisuun kuin nykyinen.

Alkaessamme suunnittelemaan kokosimme ajatuksiamme paperille. Kirjoitimme sanoja, lyhenteitä, laajoja kokonaisuuksia ja pieniä yksityiskohtia.


Tuossa vaiheessa kaikki oli vielä mahdollista, mielikuvitus sai laukata ja missään ei vielä oikeasti tarvinnut huolehtia budjetista. Haave oli selkeä; perinteinen talo uusilla herkuilla. Meidän piti rakentaa loppuelämän koti. No me remontoimme nyt ilmeisesti loppuelämän tupaa.


Huomaatteko miten haaveissa toistuu samat asiat: tuli, ruoanlaitto, tilavuus, avaruus ja hiljaisuus. Nykyisin haaveilemme samasta, tosin tilavuus toteutuu nyt pihan puolella. Leivinuunia ei tupaamme mahdu, mutta jonkinlainen puuliesi sinne on tulossa mahdollistamaan ruoanlaittohaaveet ja tuomaan lämpöä.





Jossain määrin olen onnellinen, ettemme silloin alkaneet rakentamaan uutta sillä tämä nykyinen edullisen töllin kunnostus on kukkaroystävällisempä ja paljasti sen ettei minusta taida koskaan kuoriutua kunnon remppareettaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti